Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon on ok pitää yhteyttä lapsiin toisen vanhemman viikolla?
26.04.2020 |
Meillä on vuoroviikkosysteemi, mutta minusta tuntuu koko ajan että toinen vanhempi ei kunnioita minun aikaani lasten kanssa. Lapset ovat alakouluikäisiä, eli tietenkin hoitavat suoraan itse yhteydenpidon, mutta ex on siinä kovin aloitteellinen silloin kun lapset ovat minun luonani. Hän saattaa laittaa viestejä joissa ikävöi, kuvia kotoaan, kertoo mitä on tehnyt, ehdottaa tapaamisia tai tekemistä tai valittaa jostakin, mitä lapset ovat hänen luonaan tehneet tai jättäneet tekemättä. Tarkoitus ei tietenkään ole sulkea toista vanhempaa viikoksi kokonaan pois, mutta ajoittain tuntuu että lapset joutuvat minunkin luona ollessaan miettimään vain exää ja tämän asioita. Toinen lapsi sanoikin hiljattain että miksi häntä koko ajan pelottaa että xxx:llä (tämä toinen vanhempi) on paha mieli. Muihin ihmisiin liittyen tällaista tunnetta ei kuulemma ole. Miltä tämä kuulostaa?
Kun itse ole yksin, en ole yhteydessä lapsiin kuin hyvät yöt, muuten aina lasten aloitteesta.
Miten muilla toimitaan?
Kommentit (6)
Meillä lapset jäivät vuoroviikoiksi ollessaan 10 ja 8 v.
He ikävöivät kovasti minua, äitiä, ja tulivat käymäännusein koulun jälkeen luonani, jos olin kotona. Eksä ei tykännyt siitä yhtään, en ymmärrä miksi.
Muutoin en ollut lapsiin yhteydessä, eli en viestitellyt heidän kanssaan. he olivat minuun yhteydessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on lapsuudesta kokemuksia tuosta, että toisella vanhemmalla on paha mieli kun en ole hänen luonaan. Se oli todella ahdistavaa. En ole päässyt tunteesta kokonaan eroon vielä aikuisenakaan. Välillä minut valtaa syyllisyys, miten vanhempi pärjää ja tuntuu että olen väärässä paikassa kun en ole hänen kanssaan. Aikuisen pitäisi olla se vahvempi ja pystyä kestämään ikävää kunnes taas nähdään. Enemmänkin pitäisi rohkaista lasta eikä voivotella. Pystytkö puhumaan exälle?
Kuulostaa siltä, että lasten toisella vanhemmalla on ongelmia. Hänellä ei ilmeisesti ole uutta suhdetta? Paikkaa yksinäisyyttään hakemalla jatkuvasti yhteyttä lapsiin, kun muita läheisiä ei ole?
Järkevintähän olisi, että kyseinen vanhempi panostaisi lapsivapaillaan uuteen parisuhteeseen, tai ystäviin, sukulaisiin jne. Antaisi lapsille tilaa nauttia sinun luonasi olemisesta, roikkumatta lapsissa. Mutta mikäli näin ei ole, sille on kovin vaikea tehdä mitään.
Tämän toisen vanhemman käytös ei ole ok, mutta siihen on hyvin vaikea saada muutosta. Jos sinä, hänen exänään kehotat vaikka aloittamaan harrastuksen että tämä vanhempi saisi elämäänsä muuta sisältöä, niin todennäköisesti kyseinen vanhempi vain loukkaantuu. Oikeastaan mikä tahansa suora yhteydenotto ja muutosehdotus luultavasti johtaa ainakin jonkin mittaiseen p@skamyrskyyn.
P@ska osunee tuulettimeen myös, jos otat tilanteeseen mukaan ulkopuolisia, kuten lastenvalvojan, neuvolan, koulun terkkarin/psykologin, mitä vaan.
Eli, joko annat asioiden jatkua tavallaan ja annat lastesi kärsiä. Tai puutut mahdollisimman hienovaraisesti exän käytökseen silläkin uhalla, että hän saattaa olla hyvin hankala ja tehdä kiusaa sinulle, jopa hankaloittaa tapaamisia.
Itse aikanaan vedin tiukat rajat exäni käytökselle, ja kun rajojen kunnioittaminen aökoi sujua, voin nykyään joustaa rajoistani, joskus paljonkin. Tämä voisi toimia sinunkin kohdallasi, mikäli erosta ei ole vielä kovin kauaa. Jos olette eronneet kauan sitten, rajojen määritteleminen nyt voi yllättää exäsi niin, että hän heittäytyy hankalaksi.
Menipä tämä jaarittelemiseksi, pahoittelut.
Yksi vaihtoehto tuli vielä mieleen. Ehkä exä kaipaa lapsilta enemmän oma-aloitteista yhteydenpitoa lasten suunnalta.
Kokeile ehdottaa lapsille, että ilmoittavat arkisia kuulumisiaan päivittäin tämän vanhemman suuntaan. Heti hoitopäivän/koulupäivän päätteeksi lyhyt viesti lapsen kuulumisista tämän ripustautujavanhemman suuntaan. Ja mikäli lapsilla on suunnitelmia iltapäiväksi, niin voivat kertoa ne samalla.
Tyyliin "koulussa oli kivaa, liikuntatunnilla oli hiihtoa. Läksyjä tuli paljon, menee varmaan 2 tuntia niiden parissa, sitten pelaan kyllä pokemon go:ta kunhan läksyt on tehty!"
Näin tämä etäällä oleva vanhempi saa tietää lapsen kuulumiset, ja toisaalta saa vinkin, että kannattaisi antaa lapselle rauha tehdä läksyjä ja rentoutua rauhassa.
Illalla sitten toinen viesti lapselta tämän vanhemman suuntaan "läksyt tehty, pelit pelattu. Nyt iltapalalle ja nukkumaan, hyvää yötä!"
En tiedä, oliko pohdinnoistani apua. Kokeile ehdottaa tuota, että lapsi laittaa viestin, joskus kuvaviestin tälle vanhemmalle oma-aloitteisesti. Sitten, jos se ei auta ja lapsi edelleen syyllistyy, kannattaa yrittää keskustella tämän vanhemman kanssa, vaikka se ei helppo tie välttämättä ole.
Tilanne on siitä hassu, että toisella vanhemmalla on uusi suhde, joskin etänä kun uusi kumppaninsa asuu kauempana. Mutta joka tapauksessa muutakin sisältöä hänellä elämässään on. Kiitos pohdinnoista!ap
Ehkä tämä etäsuhde ahdistaa exää, ja hän ei kehtaa roikkua kumppanissaan, niin hän sitten ripustautuu lapsiin.
Oli juurisyy mikä hyvänsä, hän on epäreilu lapsiaan kohtaan. Lasten ei kuuluisi tuntea olevansa vastuussa vanhempansa hyvinvoinnista.
Olisiko kenelläkään ajatuksia tästä?