kysymys kirkkoon kuulumattomille
Varsinkin teille, jotka pidätte hyvin tärkeänä sitä, että lapsi ei joudu missään tapauksessa tekemisiin kristillisen uskon kanssa päiväkodissa tai koulussa.
Kun saatte perheenä kutsun esim. ystävän tai sukulaisen häihin/ristiäisiin/hautajaisiin, osallistutteko ainoastaan kirkonmenojen jälkeiseen juhlaan? Ja miten esim. jos vainaja on lähisukua (äiti, isä, mummo jne.), ja hautaan siunaus tapahtuu kirkossa? Teettekö poikkeuksia vai pitääkö periaatteenne kautta linjan?
Kommentit (21)
En kuulu kirkkoon, lapseni saavat isoina itse päättää haluavatko liittyä vai eivät. Minä ja koko muu perheeni voi osallistua kirkossa oleviin tapahtumiin, enkä tee numeroa jos lapset laulavat mukana, mutta itse en osallistu rukouksiin tai virsiin, koska se olisi minusta väärin, sekä minun että sitä uskontoa kohtaan.
mutta hautajaisiin nyt ainakin ja häihinkin kai.
mutta hautajaisiin nyt ainakin ja häihinkin kai.
osallistumisen esim päiväkodin kirkkoretkelle?
en osallistu rukouksiin tai uskontunnustuksiin. Olen joskus ollut myös katolisessa messussa ja sekin oli mielenkiintoista. kunnioitan toisten uskontoa ja olen heille pyhässä paikassa vieraana. Moskeijassakin olen käynyt vaikka en kyllä rukoushetken aikana, siellä se on tietääkseni kielletty.
mutta hautajaisiin nyt ainakin ja häihinkin kai.
Hävettää kuulua moisten kanssa samaan "ryhmään". Siis mä menen juhliin sinne minne mut on kutsuttu, väliäkö mulle on sillä, mitä uskontoa juhlan järjestäjät edustavat. Sama kuin oma perheeni ei koskaan suostuisi tulemaan "pakanalliseen" kotiini. No, mut meillä nyt onkin totuttu käyttäytymään, niin ei tulis mieleenkään tuollainen. Onneksi en tunne teitä, oikeesti! Rasittavia olis tollaset ihmiset lähipiirissä.
mutta menemme muuten sinne minne kutsutaan, omien sukulaisten juhliin ja vaikka buddhalaiseen temppeliin.
vähän ristiriitaisitahan meidän valinnat voi välillä kuulostaa, mutta kun ei tällaiseen ole mitään ohjeistusta, vain oma pää, ja sitä yritetään toimia niin kuin omaan vakaumukseen sopii.
miettikää jäisikö joku Amerikassa vaikka vieraana pois juutalaisista häistä siksi että itse on luterilainen? Hääpari siellä on tunnustamassa uskoaan, muut on vieraana todistamassa sitä, ei silti tarvitse uskoa samoin.
pitänyt mennä. Jos tulisi, emme menisi.
Isä ja mummo on kuollut, enkä mennyt hautajaisiin muista syistä.
kirkkoon muiden päiväkotikavereiden kanssa, se ei sovi, mutta kun aikuisten kaverit kutsuu kirkkoon, niin aikuiset päättää mennä, vaikka kyse olisi ihan samasta kirkosta? Jos näin on, niin miksi lapsen oleminen samassa kirkossa päiväkodin kanssa olisi jotenkin eri asia kuin lapsen oleminen siellä sinun kanssasi?
pitänyt mennä. Jos tulisi, emme menisi.
Isä ja mummo on kuollut, enkä mennyt hautajaisiin muista syistä.
vakaumusta kautta linjan. Hyvä! t. ap
pitänyt mennä. Jos tulisi, emme menisi.
Isä ja mummo on kuollut, enkä mennyt hautajaisiin muista syistä.
että toisessa oma huoltaja on mukana ja toisessa ei! Lisäksi päiväkotiretkellä mennään harjoittelemaan tunnustuksellista uskonnollista toimintaa, hautajaisiin ainakin ME menemme musitelemaan ja kunnioittamaan kuollutta läheistä.
kirkkoon muiden päiväkotikavereiden kanssa, se ei sovi, mutta kun aikuisten kaverit kutsuu kirkkoon, niin aikuiset päättää mennä, vaikka kyse olisi ihan samasta kirkosta? Jos näin on, niin miksi lapsen oleminen samassa kirkossa päiväkodin kanssa olisi jotenkin eri asia kuin lapsen oleminen siellä sinun kanssasi?
päiväkodin kirkkovierailulla oletettavasti auktoriteetit sanovat että "nyt rukoilette" ja "kun teette näin niin jeesus pelastaa". Kun itse osallistuu lasten kanssa uskonnollisiin tapahtumiin uskonnottomana, pystyy pahimmat suodattamaan pois ja ennen kaikkea keskustelemaan lapsen kanssa jälkeenpäin siitä, mitä on puhuttu!
Vastauksena siis kysymykseen, kyllä menemme kaikkiin tilaisuuksiin mihin vain kutsutaan ja mihin pääsemme, uskontokunnasta riippumatta.
käydä siellä päiväkotikirkossa yhdessä lapsen kanssa, niin näkisitte millaista siellä on. Eihän se ole yhtään sen tunnustuksellisempaa kuin niissä häissä tai hautajaisissa. Ja kyllähän lapselle voi ennen sitä päiväkotivierailuakin sanoa, että meidän mielestä se mitä se pappi siellä sanoo ei ole totta tms. Minusta on kyllä aika kaksinaamaista / hämmentävääkin ehkä lapsen kannalta se, että jyrkästi vastustetaan kirkkoon menemistä yhdessä päiväkotikavereiden kanssa mutta sitten isin ja äidin kanssa kyllä voikin mennä. Eihän lapsi vielä tajua erojen periaatteellisia taustoja.
Me ollaan asia aina sovittu hiljakseltaan päiväkodin henkilökunnan kanssa. Lapsi tulee esim myöhempään sellaisena päivänä. Lapsi ei välttämättä edes huomaa, ettei päässyt mukaan. Ja esim meillä (vanhin lapsi 5 vuotta) ei ole sattunut tälle ajalle yksiäkään kirkossa vietettyjä sukujuhlia - emme siis ole joutuneet tällaista "kaksinaamaista" tekoa tekemään.
Mun mielestä taas on vaikea selittää lapselle, että "ne kaikki tädit on siellä päiväkodissa vähän hölmöjä kun ne sellaiseen uskoo" - ei näin vaikeita asioita voi selittää lapselle ilman että hän hämmentyy. Mutta siinä se pointti mun mielestä onkin: pieniä lapsia ei saisi laittaa uskonnollisiin tilanteisiin, koska niiden kypsyys ei vielä riitä sellaisia käsittelemään. Koska ne eivät voi itse asioita käsitellä, ne luottavat auktoriteetteihin - ja uskonnollisissa asioissa se on mielestäni aivopesua.
Minusta on kyllä aika kaksinaamaista / hämmentävääkin ehkä lapsen kannalta se, että jyrkästi vastustetaan kirkkoon menemistä yhdessä päiväkotikavereiden kanssa mutta sitten isin ja äidin kanssa kyllä voikin mennä. Eihän lapsi vielä tajua erojen periaatteellisia taustoja.
Vaikka en itse usko jumalaan enkä saa mitään irti kirkollisista rituaaleista, en halua pahoittaa niiden mieltä joille ne rituaalit ovat tärkeitä. Jos minut siis kutsutaan kirkkohäihin, hautajaisiin tai ristiäisiin niin menen ja käyttäydyn siellä tekemättä numeroa omasta uskonnottumuudestani.
Mitään isämeitää en rupea silti jupisemaan, olen hiljaa mahdollisten rukousten ajan.
pitänyt mennä. Jos tulisi, emme menisi.
Isä ja mummo on kuollut, enkä mennyt hautajaisiin muista syistä.No, tässä on ensimmäinen jolla on oikeasti
vakaumusta kautta linjan. Hyvä! t. ap
Onko siis ainoaa oikeaa "vakaumuksellista uskonnottomuutta" se, ettei mene kirkkoon missään olosuhteissa, edes kutsuttuna oman perheenjäsenen hautajaisiin? En ole lainkaan samaa mieltä.
En kuulu kirkkoon, järjestin häämme siviilimenoin ja olen muutenkin vakaumukseltani tunnustukseton. Olen kuitenkin kasvanut luterilaisessa kulttuurissa ja tunnen kirkon käytänteet osana kulttuuria. En todellakaan koe vaikkapa ystävän häissä toimivani omia periaatteitani vastaan todistamalla tilaisuutta kirkon penkissä. Jätän tunnustukselliset kohdat (uskontunnustuksen, rukoukset, ehtoollisen) luonnollisesti väliin omalta osaltani, mutten tee asiasta numeroa. Ihan samalla tavalla tosiaan voisin osallistua kutsuttuna minkä tahansa muun uskontokunnan mukaiseen vihkimiseen.
Olisin kyllä pahoittanut mieleni tai ainakin pitänyt järkyttävän tiukkapipoisena sellaisia ystäviä, jotka olisivat jääneet pois meidän vihkitilaisuudestamme siitä syystä, ettei meitä (juhlapaikalla) vihkinyt pappi vaan maistraatin johtaja. Ilmeisesti ap:n näkemyksen käänteisesti esittäen kaikkien vakaumuksellisten kristittyjen olisi kuitenkin täytynyt näin toimia.
Kuten täällä on jo todettu, on eroa sillä, osallistuuko lapsi kirkkokäyntiin perheensä kanssa vai päiväkodin/koulun taholta järjestetyssä tilanteessa. Itse olen sitä mieltä, että kirkkovirailut olisi syytä pitää opetussuunnitelman puitteissa tapahtuvina opintokäynteinä, joita kohdistettaisiin myös muihin kuin luterilaisiin kirkkoihin. En pidä siitä, että esim. kevätjuhlat ym. järjestetään joillain paikkakunnilla jopa kirkossa tai voimakkaasti kirkon kanssa yhteistyössä - tällöin lapselle todella syntyy ulkopuolinen olo, jos vanhemmat eivät halua hänen osallistuvan. Itse tosin antaisin kouluikäisen lapseni niin halutessaan osallistua - asioista keskusteltaisiin meidän näkökulmastamme kotona.
Ja miksi pitäisi olla edes vakaumuksellisesti uskonnoton? Onko se jotenkin parempaa uskonnottomuutta kuin se, ettei suhtaudu asian ollenkaan suurella intohimolla uskontoihin tai uskonnottumuuteen?
Me menemme mihin kutsutaan, oli se sitten vakaumuksemme mukaista tai ei, kunhan se ei velvoita ns. osallistumaan. Ja ei joku virsi nyt maailmaa kaada. Olen käynyt useamman uskonnon kirkossa tai vastaavassa. Ja laulanut useamman maan kansallislaulua. Pitääkö kaikessa olla aina niin vakaumuksellinen?
(Ja minun puolestani toiset saavat kieltää itseltään ja lapsiltaan kirkkovierailut, jos se taas heidän vakaumukseensa kuuluu.)
Voisittehan tekin varmaan osallistua esim. hinduystävänne hinduhäihin?