Lue keskustelun säännöt.
Miski suomalaiset parisuhteet eivät toimi ja miksi elämä Suomessa on surullista. Osa 1
Oraakkeli
25.04.2020 |
Kerron tähän kokemuksiani maailmalta. Olen 45-vuotias mies, joka on asunut viidessä maassa ja matkustanut yli sadassa maassa. Kirjoitan tämän mustavalkoisesti eli kärjistäen hieman, juttu pitkästä jutusta tulisi lyhyempi. Toivon asiallista kommentontia ilman että ketään syytetään. Opitaan näistä asioista, ei syytellä.
Meillä on tilanne Suomessa ollut jo vuosia, että ihmiset syrjäytyvät, eivät kykene parisuhteeseen, saavat mielenterveysongelmia ja joutuvat sairaseläkkeelle todella nuorina näiden ongelmien vuoksi. Kuitenkin samaan aikaan media rummuttaa, että YK:n tutkimuksen mukaan "Suomi on onnellisin maa maailmassa". Miten tämä voi olla totta?
YK:n Onnellisuustutkimuksessa maat laitetaan järjestykseen Gallup-yhtiön massiivisen World Poll -kyselyn tiettyjen kysymysten perusteella. Tuloksissa painotetaan teemoja, kuten bruttokansantuote, vapaus ja sosiaaliturva. Ja näiden perusteella sitten saadaan tulos, että kyllä, Suomi on onnellisin.
Itse olen eri mieltä. Mittarit tulisi olla jotain muuta tai siellä tulisi olla enemmän mittareita, kuten: paljonko sinulla on ystäviä, paljonko vietät aikaa tahtomattasi yksin netin ääressä, millaiset suhteet sinulla on perheeseesi ja sukulaisiisi, paljonko vietät aikaa ystäviesi kanssa, oletko tyytyväinen ulkonäköösi ja puolisoosi, tekeekö puolisosi asioita, jotta sinä ja perheenne ovat onnellisia jne. Monessa maassa näkee, että vaikka ei ole käytössä paljon rahaa, niin onnellisuus on eri luokkaa kuin Suomessa, koska on vahvat perhe-, ystävä, sukulaisuussuhteet. Kaikki nämä mittarit toteutuvat paremmin katolisissa ja ortodoksi -kulttuureissa.
Luterilaisissa kulttuureissa, kuten Pohjoismaat on parikymmentä vuotta ajettu ideologiaa, jossa on poistettu miehet ja naiset. Suomessa on suljettu pojilta mahdollisuus kasvaa mieheksi. Tyttöjä ja poikia kasvatetaan nykyään olemaan samanlaisia "epähenkilöitä. Jos puolisot eivät saa puolisoistaan sitä, mitä he haluavat, ei parisuhde voi toimia. Se ei voi olla onnellinen. Tämä luterilainen epähenkilö -ideologia varmaan auttaa valtion taloudessa, koska koko ajan Suomessa opetetaan ihmisiä työntekijöiksi.
Kommentit (79)
Osa 3
Jos katsot taas kuinka suomalaiset erottuvat olleessaan ulkomailla. Ensinnäkin tulee se ulkonäkö. Siihen ei vaan tunnu tulevan parannusta. Monesti suomalaiset pariskunnat näyttävät miespareilta. Ja se mieskään ei ole saletisti miehen näköinen, vaan senkin suhteen tuli minulle paikallisuilta kysymyksiä. Toinen juttu ovat käytöstavat. Suomalaiset ovat sinänsä ystävällisiä, rehellisiä ja hyväntahtoisia. Mutta kun Suomen ulkopuolella on paljon erilaisia käytöstapa/etiketti vaatimuksia. Näistä tulee ihmeellisiä tilanteita. Varsinkin kun sukupuoliroolit ovat normeja katolisissa ja ortodoksi -kulttuureissa.
Uusia ihmisuhteita myös kyetään luomaan ulkomailla helposti, koska osataan käytöstavat, small talk ja arvot. Näissä suhteissa mennään tunteet edellä. Luterilaisissa suhteissa vaan kiistellään rahasta, tasa-arvosta tai milloin mistäkin. Ja jääräpäisesti pidetään oma pää, ilman että edes yritettäisiin saada asioita eteenpäin.
Se on kanssa erikoinen juttu, että jos suomalainen muuttaa ulkomaille ja viettää aikaa paikalllisten kanssa. Sieltä oppii nopeasti monenlaisia positiivisia asioita, joilla voi kehittää itseään. Se näkyy nopeasti pukeutumisessa, keskustelukyvyssä, ulkonäössä ja sosiaalisuudessa. Känniryyppäys tippuu tosi nopeasti pois, koska se on todella ala-arvoista toimintaa siellä. Suomessa olet taas joku grandmaster, vaikka oikeasti olet vain looseri isossa mittakaavassa.
Häät ovat todella iso ja iloinen sukulaisjuhla Katolisissa ja ortodoksi -kulttuureissa. Naisen tehtävä on synnyttää lapsia naimisiin menon jälkeen. Vaimo saa tukea isovanhemmiltaan ja muilta sukulaisilta. Usein on myös muita sukulaistenvaimoja, joilla on lapsi, joiden kanssa lasten kasvatus on iloista. Koska sosiaaliturva on mallia "perus", niin mies tuo rahaa kotiin. Tässä kohtaa feministit varmaan näkee jo punaista. Mutta näin se menee, katso vaikka mitä länsimaista elokuvaa, jos et ole matkustellut. Olen ollut häissä USA:ssa, Ranskassa, Puolassa, Ruotsissa, Australiassa, Espanjassa, Brasiliassa ja Venäjällä. Varmaan jotain puuttuu. Näissä maissa kaikissa ollaan vilpittömän iloisia uuden avioliiton synnystä ilman sarkasmia. Sukulaiset ovat todella innoissaan nähdessään toisiaan. Lapset leikkivät keskenään. Kaikki ovat todella panistaneet ulkonäköönsä, naiset ovat käyneet kampaajalla (siis ei mitään kuolleita latvoja leikattu), ostaneet uuden mekon, käsilaukun sekä kengät. Miehillä on puku ja uudet kiiltävät kengät. Ei mitkään lenkkarit. Pidetään puheita, nostetaan maljoja.
Tasa-arvo ei tarkoita sitä että mies ja naiset ovat sama-asia. Se tarkoittaa samasta työstä sama palkka. Ja se on hyvä juttu. Kauneus ja komeus ei ole pois järjestä. Niiden tulisi olla tavoiteltavia asioita.
Tässä nyt jotain asioita, miten näen Suomen. On täällä Suomessa hyviäkin puolia; rehellisyys, elintaso, turvallisuus vaikkapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Feminismi ja metoo
Niin, miksi naisenkin pitäisi nauttia jotta avioliitto olisi onnellinen, mietipä sitä.... Kerro jos keksit vastauksen!
Vierailija kirjoitti:
Liian pitkä provo, siksi onnistunut, että ei viitsi kuluttaa aikaansa virheellisyyksien oikomiseen. 1,1/5.
Arvostaisin kaikkia virhellisyyksiä, joita siellä mielestäsi on. Ehkäpä saisin uutta perspektiiviä.
Tavoitteenani olisi saada nämä asiat kuntoon ja ihmiset ajattelemaan valintojaan. Ei moittia.
Vierailija kirjoitti:
Feminismi ja metoo
Onhan se joidenkin miesten kannalta ikävää, kun vaimoa ei voi pitää kodinkoneena ja naisia ei voi kouria miten sattuu. Voivoi. Ne miehet pärjäävät, jotka ovat osanneet muuttua kehityksen mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feminismi ja metoo
Onhan se joidenkin miesten kannalta ikävää, kun vaimoa ei voi pitää kodinkoneena ja naisia ei voi kouria miten sattuu. Voivoi. Ne miehet pärjäävät, jotka ovat osanneet muuttua kehityksen mukana.
Oikeassa olet, tuo röykeää käytöstä. Eiköhän tämä riitä tästä feminismi metoo jutusta. Siihen on varmaan toisiakin keskusteluja täällä.
Olisiko niin, että Suomessa asuminen ja pakollinen auton omistaminen vie niin paljon rahaa, että naiseuteen panostamiseen ei jää rahaa. Sukulaiset eivät koskaan auta, niin ei jää aikaakaan ulkonäöstä huolehtimiseen. Perheellinen naisen elämä on pelkkää raatamista. Ei ihmekään, että oma naiseus unohtuu. Mielelläni eläisin kotirouvana jos siihen olisi mahdollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko niin, että Suomessa asuminen ja pakollinen auton omistaminen vie niin paljon rahaa, että naiseuteen panostamiseen ei jää rahaa. Sukulaiset eivät koskaan auta, niin ei jää aikaakaan ulkonäöstä huolehtimiseen. Perheellinen naisen elämä on pelkkää raatamista. Ei ihmekään, että oma naiseus unohtuu. Mielelläni eläisin kotirouvana jos siihen olisi mahdollisuus.
Kiitos.
Onkohan tämä oikeasti rahakysymys? On paljon köyhiä maita ja ei ne autotkaan edullisia ole varmaan missään. Asuminen on pääkaupunkiseudulla liian kallista kyllä.
Mielenkiintoista, että miksi sukulaiset eivät auta? Mitä me tehdään täällä Suomessa niin, ettei tuo voisi toimia? Onko ideoita? ilman keskustelua asiat eivät etene.
Miksi perheellisen naisen elämä on pelkkää raatamista? Siis jos kerrostalossa asutaan, niin yleensä on kodinkoneita ja helpottavia laitteita. Ruokaa tulee tehdä ja siivota. Itse tykkään kokkaamisesta, sen tulisi olla ihan perusjuttuja. Olkoonkin, että siihen ei varmaan panosteta kouluissa. Ehkäpä sieltä voisi saada juttua isovanhemmille, jotka voisivat osallitua kokkaamiseen ja sen opettamiseen? Kyllä moni mies osallistuu huushollin hoitoon myös.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko niin, että Suomessa asuminen ja pakollinen auton omistaminen vie niin paljon rahaa, että naiseuteen panostamiseen ei jää rahaa. Sukulaiset eivät koskaan auta, niin ei jää aikaakaan ulkonäöstä huolehtimiseen. Perheellinen naisen elämä on pelkkää raatamista. Ei ihmekään, että oma naiseus unohtuu. Mielelläni eläisin kotirouvana jos siihen olisi mahdollisuus.
Onko sulla mitään käsitystä mitä raatamisista perheellisillä naisilla on esim Afrikassa ja kulttuureissa, missä miehet ei tee mitään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oraakkeli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko niin, että Suomessa asuminen ja pakollinen auton omistaminen vie niin paljon rahaa, että naiseuteen panostamiseen ei jää rahaa. Sukulaiset eivät koskaan auta, niin ei jää aikaakaan ulkonäöstä huolehtimiseen. Perheellinen naisen elämä on pelkkää raatamista. Ei ihmekään, että oma naiseus unohtuu. Mielelläni eläisin kotirouvana jos siihen olisi mahdollisuus.
Kiitos.
Onkohan tämä oikeasti rahakysymys? On paljon köyhiä maita ja ei ne autotkaan edullisia ole varmaan missään. Asuminen on pääkaupunkiseudulla liian kallista kyllä.
Mielenkiintoista, että miksi sukulaiset eivät auta? Mitä me tehdään täällä Suomessa niin, ettei tuo voisi toimia? Onko ideoita? ilman keskustelua asiat eivät etene.
Miksi perheellisen naisen elämä on pelkkää raatamista? Siis jos kerrostalossa asutaan, niin yleensä on kodinkoneita ja helpottavia laitteita. Ruokaa tulee tehdä ja siivota. Itse tykkään kokkaamisesta, sen tulisi olla ihan perusjuttuja. Olkoonkin, että siihen ei varmaan panosteta kouluissa. Ehkäpä sieltä voisi saada juttua isovanhemmille, jotka voisivat osallitua kokkaamiseen ja sen opettamiseen? Kyllä moni mies osallistuu huushollin hoitoon myös.
Miten monen sadan kilometrin päässä asuvat sukulaiset pääsevät auttamaan? Kolmekymppisten lasten vanhemmat ovat vielä itsekin töissä ja heillä on lisäksi omat vanhempansa huollettavana. Ei ne yli viisikymppiset ihan mahdottomia jaksa itsekään.
Oletko muuten sinkku vai onko sinulla lapsia? Lapsiin menee nykyään paljon aikaa, hyvä niin, mutta vanhemmilta vaaditaan nykyään paljon enemmän mitä vielä 80-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko niin, että Suomessa asuminen ja pakollinen auton omistaminen vie niin paljon rahaa, että naiseuteen panostamiseen ei jää rahaa. Sukulaiset eivät koskaan auta, niin ei jää aikaakaan ulkonäöstä huolehtimiseen. Perheellinen naisen elämä on pelkkää raatamista. Ei ihmekään, että oma naiseus unohtuu. Mielelläni eläisin kotirouvana jos siihen olisi mahdollisuus.
Onko sulla mitään käsitystä mitä raatamisista perheellisillä naisilla on esim Afrikassa ja kulttuureissa, missä miehet ei tee mitään!
Tiedän toki tuon, mutta se on heidän oma oma juttunsa. Ikävää toki. Toivottavasti pääsevät heidän asioissaan eteenpäin. Ilman rahaa se on toki vaikeaa, mutta kyllä sielläkin asiat etenevät. Mutta jospa nyt keskitytään Suomeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oraakkeli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko niin, että Suomessa asuminen ja pakollinen auton omistaminen vie niin paljon rahaa, että naiseuteen panostamiseen ei jää rahaa. Sukulaiset eivät koskaan auta, niin ei jää aikaakaan ulkonäöstä huolehtimiseen. Perheellinen naisen elämä on pelkkää raatamista. Ei ihmekään, että oma naiseus unohtuu. Mielelläni eläisin kotirouvana jos siihen olisi mahdollisuus.
Kiitos.
Onkohan tämä oikeasti rahakysymys? On paljon köyhiä maita ja ei ne autotkaan edullisia ole varmaan missään. Asuminen on pääkaupunkiseudulla liian kallista kyllä.
Mielenkiintoista, että miksi sukulaiset eivät auta? Mitä me tehdään täällä Suomessa niin, ettei tuo voisi toimia? Onko ideoita? ilman keskustelua asiat eivät etene.
Miksi perheellisen naisen elämä on pelkkää raatamista? Siis jos kerrostalossa asutaan, niin yleensä on kodinkoneita ja helpottavia laitteita. Ruokaa tulee tehdä ja siivota. Itse tykkään kokkaamisesta, sen tulisi olla ihan perusjuttuja. Olkoonkin, että siihen ei varmaan panosteta kouluissa. Ehkäpä sieltä voisi saada juttua isovanhemmille, jotka voisivat osallitua kokkaamiseen ja sen opettamiseen? Kyllä moni mies osallistuu huushollin hoitoon myös.
Miten monen sadan kilometrin päässä asuvat sukulaiset pääsevät auttamaan?
Nämä johtuvat siitä, että lapset muuttavat opiskelun perässä ja asumaan kasvukeskuksiin. Itse kärsin samasta. Sille ei varmaan voi mitään, mutta olisi hyvä jos olisi vahva suhde vanhempiin. Sieltä voisi saada kaikenlaista tukea ja oppia, jos se hoidetaan oikein.
Kolmekymppisten lasten vanhemmat ovat vielä itsekin töissä ja heillä on lisäksi omat vanhempansa huollettavana. Ei ne yli viisikymppiset ihan mahdottomia jaksa itsekään.
Uskoisin, että olisi hyvä kuitenkin pyrkiä tapaamaan usein ja pitämään yhteyttä.
Oletko muuten sinkku vai onko sinulla lapsia? Lapsiin menee nykyään paljon aikaa, hyvä niin, mutta vanhemmilta vaaditaan nykyään paljon enemmän mitä vielä 80-luvulla.
Minulla on 2 lasta. Mitä nykyään vaaditaan enemmän? Poikkeaako Suomi muusta maailmasta tässä?
Mielenkiintoinen juttu, mielelläni lukisin enemmän.
Aloittajallapaljon hyviä pointteja.
Kolmannen aallon ääri-feminismi pois!
- tilalle luonnollinen naiseus ja mieheys sekä hyvät käytöstavat käyttöön kotonakin - niin elämänlaatu lisääntyy koko yhteiskunnassa.
Raamattukin sanoo, että meidän pitää kilpailla toinen toistemme kunniottamisessa ja palvelelemisessa - kunnioittaa voi myös kauniilla pukeutumisella ja hyvällä välittävällä käytöksellä.
Mediakin ruokkii Suomessa kiroilevaawhitetrashräkäryyppäyshu*raussukupuolettomuus -ihannetta, mutta muulla matkustaessa näkee, miten perinteiset arvot tarjoavat parempaa elämää etenkin kun kyse oikeasti tärkeistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feminismi ja metoo
Niin, miksi naisenkin pitäisi nauttia jotta avioliitto olisi onnellinen, mietipä sitä.... Kerro jos keksit vastauksen!
Minä luulin, että te nautitte nalkuttamisesta ja miesten hakkumisesta.
Suomessa isovanhemmat saattaa asua 'hullun kaukana'. Lisäksi kaikenlainen nettikirjoittelu ym.saattaa tuoda epävarmuutta, että voiko isovanhempia vaivata tai muita sukulaisia. Ja mummut ja paapat ovat tietoisia myös itse, kuinka nyt on aikaa vain itselle.
Jos molemmat vanhemmat on töissä, ilta menee oikeasti kotitöissä ja läksyissä ym ja levätäkin vähän pitäis. Ja kun se tosiaan pyöritetään ehkäpä ihan yksin koko arki aina vaan.
Jos on naisena kauhean laitettu vaikka normiruokakauppakäynnillä, saatetaan katsoa pitkään. Huomaamaton pukeutuminen ym saattaa olla helpompi vaihtoehto ainakin täällä maalla.
Jääkö pariskunnille yhteistä aikaa, kun aina toitotetaan siitä omasta ajasta? Ja kun toinen menee, toisen pitää pikkulapsiperheessä jäädä kotiin ja sit toisinpäin.
Koulu vaatii nykyään vanhemmilta myös panostusta ihan erilailla kuten lasten harrastusryhmät, kyläyhdistykset sun muut. Wilmamerkinnät, negatiiviset varsinkin, verottavat aika paljon voimavaroja.
Nykyajan somemaailma on monille pariskunnille hirveän vaarallinen. Seuraa houkutuksia, mustasukkaisuutta, draamoja, epävarmuutta. Katkeruutta siis ja riitoja.
Kasvatus on nykyään niin hankalaa. Teki miten vain ni aina väärinpäin. Näin ei olisi jos kaikkea ei jaettaisi netissä sun muissa ympyröissä ja sieltä niitä nekin lukevat jotka eivät omia asioitaan julkaise. Plus kaikenmaailman ohjelmia ja asiantuntijoitten lausuntoja on siitä ja tästä. Helposti joutuu eksyksiin ja hukkaan.
Päiväkotimaailmakin on muuttunut. Pitää olla kaikenmaailman palavereja ja lappuja ja lippuja sun muita. Eli siis p a i n e i t a vanhemmille.
Nuoriso on entistä enemmän eksyksissä, koska vanhemmatkin on. Jos vanhemmat ei osaa elää, mistä nuoriso saisi vakaan kasvupohjan? Koviskulttuuri vastaan esimerkkinuorikulttuuri... ja sitten ne tyypit siltä väliltä. Kaikki tämä on näkyvillä ja käsin melkein kosketeltavissa... Ja jos et ole somessa, olet ulkopuolella.
Tässä mun näkökulmia.
Itse en elä näin mutta nähnyt olen ja näen ja tulen näkemään. Läheltä. Todella läheltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feminismi ja metoo
Onhan se joidenkin miesten kannalta ikävää, kun vaimoa ei voi pitää kodinkoneena ja naisia ei voi kouria miten sattuu. Voivoi. Ne miehet pärjäävät, jotka ovat osanneet muuttua kehityksen mukana.
Eiköhän ne todella hyvin pärjäävät miehet ole ohittaneet koko feminismihöpinän. Ne loput, jotka toimivat kiltisti feministien mieliksi, pysyvät hiljaa kotonaan yksinään. Siitä se vauvakatokin johtuu
Cig kirjoitti:
Suomessa isovanhemmat saattaa asua 'hullun kaukana'. Lisäksi kaikenlainen nettikirjoittelu ym.saattaa tuoda epävarmuutta, että voiko isovanhempia vaivata tai muita sukulaisia. Ja mummut ja paapat ovat tietoisia myös itse, kuinka nyt on aikaa vain itselle.
Tuolle kaukana asumiselle ei auta muu kuin yhteyden pito. Monesi katolisissa maissa pidetään yhtettä jopa päivittäin. Isovanhemmilta haetaan neuvoja, isovanhemmat kokemavat itsensä myös tärkeäksi. Hakevatko nykynuoret tiedot mieluummin netistä? Kokemus on kuitenkin kokemusta ja joskus isovanhempien kokemus on vanhentunutta.
Jos molemmat vanhemmat on töissä, ilta menee oikeasti kotitöissä ja läksyissä ym ja levätäkin vähän pitäis. Ja kun se tosiaan pyöritetään ehkäpä ihan yksin koko arki aina vaan.
Tämä on Luterilaisuuden ongelma, työ on tärkein.
Jos on naisena kauhean laitettu vaikka normiruokakauppakäynnillä, saatetaan katsoa pitkään. Huomaamaton pukeutuminen ym saattaa olla helpompi vaihtoehto ainakin täällä maalla.
Riittäisikö ei niin kauhean laitettu, mutta toki kauniina/komeana?
Jääkö pariskunnille yhteistä aikaa, kun aina toitotetaan siitä omasta ajasta? Ja kun toinen menee, toisen pitää pikkulapsiperheessä jäädä kotiin ja sit toisinpäin.
Miksei mennä yhdessä? Siis koko perhe aina kun on mahdollista. Tavataan ystäviä perheenä.
Koulu vaatii nykyään vanhemmilta myös panostusta ihan erilailla kuten lasten harrastusryhmät, kyläyhdistykset sun muut. Wilmamerkinnät, negatiiviset varsinkin, verottavat aika paljon voimavaroja.
Voisiko noita negatiivisia merkintöjä saada alaspäin tekemällä asioita toisin?
Nykyajan somemaailma on monille pariskunnille hirveän vaarallinen. Seuraa houkutuksia, mustasukkaisuutta, draamoja, epävarmuutta. Katkeruutta siis ja riitoja.
Parempi pysyä poissa netin tietyiltä sivuilta. Somekin saattaa olla vaarallinen. Tekee perheen kanssa asioita, olisiko se mahdollista?
Kasvatus on nykyään niin hankalaa. Teki miten vain ni aina väärinpäin. Näin ei olisi jos kaikkea ei jaettaisi netissä sun muissa ympyröissä ja sieltä niitä nekin lukevat jotka eivät omia asioitaan julkaise. Plus kaikenmaailman ohjelmia ja asiantuntijoitten lausuntoja on siitä ja tästä. Helposti joutuu eksyksiin ja hukkaan.
Onko mahdollista hankkia joku kasvatusopas kirja vaikka? Siinä joku asiantuntija voisi jakaa kasvatuksen osiin ja sitä kautta se olisi helpompaa saada asiat sisällettyä?
Päiväkotimaailmakin on muuttunut. Pitää olla kaikenmaailman palavereja ja lappuja ja lippuja sun muita. Eli siis p a i n e i t a vanhemmille.
Nuoriso on entistä enemmän eksyksissä, koska vanhemmatkin on. Jos vanhemmat ei osaa elää, mistä nuoriso saisi vakaan kasvupohjan? Koviskulttuuri vastaan esimerkkinuorikulttuuri... ja sitten ne tyypit siltä väliltä. Kaikki tämä on näkyvillä ja käsin melkein kosketeltavissa... Ja jos et ole somessa, olet ulkopuolella.
Tässä mun näkökulmia.
Itse en elä näin mutta nähnyt olen ja näen ja tulen näkemään. Läheltä. Todella läheltä.
Haluan auttaa sinua, mutta tarvitset olla oma-alotteinen. Hyviä pointteja! Aloita vaikka tuosta "lasten kasvatus oppaasta". Se auttanee.
Oraakkeli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian pitkä provo, siksi onnistunut, että ei viitsi kuluttaa aikaansa virheellisyyksien oikomiseen. 1,1/5.
Arvostaisin kaikkia virhellisyyksiä, joita siellä mielestäsi on. Ehkäpä saisin uutta perspektiiviä.
Älä naurata. Ihan kuin sinä myöntäisit yhtäkään virhettä. Olet jo päättänyt olevasi oikeassa ja muut, etenkin naiskommentoijat väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Oraakkeli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian pitkä provo, siksi onnistunut, että ei viitsi kuluttaa aikaansa virheellisyyksien oikomiseen. 1,1/5.
Arvostaisin kaikkia virhellisyyksiä, joita siellä mielestäsi on. Ehkäpä saisin uutta perspektiiviä.
Älä naurata. Ihan kuin sinä myöntäisit yhtäkään virhettä. Olet jo päättänyt olevasi oikeassa ja muut, etenkin naiskommentoijat väärässä.
Ehkäpä sinulla on huono päivä. Ilman keskustelua näitä asioita ei saada eteenpäin. En ole päättänyt mitään. Kunhan vain avaan asiallista keskustelua. Toivon, että että näistä saisi positiivisia asioita.
OSA 2
Sosiaalisuus ei edes kuulu suomalaiseen kasvatukseen (paitsi jos alkoholi on mukana, mutta vanhemmiten alkoholi on aikuisiässä huonoa käytöstä ja sosiaalisuuta ilman alkoholia ei ole), kuten ei tapakasvatuskaan; kuinka pukeutua, kuinka keskustella, kuinka tavata uudia henkilöitä ja kuinka ratkaista kiistoja. Suomessa ei edes osata tervehtiä naapureita, paitsi ehkä pikkukylissä.
Pohjoismaiden ulkopuolella korostetaan sukupuolieroja; kuinka olla miehekäs mies ja kuinka olla naisellinen nainen. Painotus, että näillä asioilla ei ole MITÄÄN TEKEMISTÄ työtehtävien/elämän kanssa. Mutta näillä elämääkin suurempi merkitys parisuhteen kannalta.
Suomessa ei ole myöskään perheidylliä. Kaikkialla muualla maailmassa perheet tapaavat toisiaan ja ystäviään. Ympäri vuoden. Ei tarvitse olla jotain suurta ja merkityksellistä syytä. Suomessa vaimot ja miehet tapaavat joskus ystäviään vapaa-ajalla, mutta kansainvälisesti verrattuna äärimmäisen harvoin. Se, että sinun ystäväsi aloittaa parisuhteen, niin monesti se on pois sinun ystäväsuhteestasi. Miksi näin? Miksi se ystävä ei voi olla enää sinun ystävä sen uuden poika/tyttöystävän kera ja miksi ette voi tavata useammin? Ja miksi näistä ei voida saada aikaan onnellisuutta? Suomessa parisuhde tarkoitaa usein työssä käymistä ja sen jälkeen ehkä joku harrastus ja loppu onkin pelkää television katselemista. Sitten riidellään taas rahasta ja kuinka toinen tekee enemmän kotitöitä.
Tunteita ei Suomessa osata näyttää. En ole ikinä nähnyt miesystäväni suutelevan tai antavan suukkoa naiselleen, kun he tapaavat. Joku halaus saattaa ehkä olla. Suurin piirtein kaikki ystäväni ovat akateemisia, joten koulutus kysymys tämä ei ole. Vihantunteita täällä näkee, lopun elämän "ei ikinä" -asioita. Miksi anteeksi pyytäminen on niin vaikeaa?
Paljon tulee parisuhtiessa riitaa rahasta, on minun ja sinun rahat. Miksi? Jos te olette yhdessä, niin miksi näin?
Mihin kaikkeen tämä vaikuttaa? Jos oikeasti olisi rakkautta parisuhteessa, niin minä voin maksaa naiselleni/perheelleni matkat kesälomalla. Tai ne maksetaan yhdessä, koska parisuhde/perhe tulisi olla rakkaus tiimi.