Miski suomalaiset parisuhteet eivät toimi ja miksi elämä Suomessa on surullista. Osa 1

Mua naurattaa tämä ap:n aloitus. Ikäänkuin ihmisten välinen yhteys vaatisi yhdenmukaisuutta, ei tietenkään vaadi. Vaikka esim. eteläeurooppalaiset perhe- ja sukulaisuussuhteet vaikuttavat pintapuolisesti läheisemmiltä, se ei tarkoita että ne oikeasti olisivat sitä.

Päinvastoin pinnan alla voi olla ahdistavia rooleja, odotuksia ja tulehtuneita ihmissuhteita. Kokoonnutaan yhteen sosiaalisesta pakosta vaikka ei oikeasti haluttaisikaan. Ollaan perinteisissä sukupuolirooleissa vastentahtoisesti. Ei kaikki ole niin ruusuista kuin sinä olet ulkopuolisena nähnyt/halunnut nähdä ap.

Myös suomalaista, eteläeurooppalaiseen verrattuna epäsosiaalista kansanluonnetta pitää arvostaa ja kunnioittaa sellaisena kuin se on. Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Mä kerron näkökulmani tästä asiasta. Minun kumppani on kotoisin Aasiasta ja ihan rehellisesti sanoen mä en haluaisi semmoisia perhesuhteitä kun siellä on. Yleensä lapset tekee näin kun vanhemmat haluavat, ei niitä kiinnosta mikä oikeasti tekee lapsia onnelliseksi, vain ainoastaan ja ainoastaan vanhemmat on ne jotka ovat auktoriteetti ja ne tiedää miten niiten lapsille pitää elää elämänsä. Paineet on isoja ja halutaan että ihmiset valitsivat ammattin mikä tuo rahaa varsinkin kun kyseessä on kehitysmaa niin rahalla on suuri merkitys. Vaikka jostain ihme syystä ajatellaan ettei ole. Totta kai on! Ainakin täällä Suomessa pystyy elämään kohtuullisen hyvää ja tyydyttävää elämää jos ei ole mikään uraihminen ja tekee tavallista työtä. Hmm ja se kuulosta oudolta että sun sanojen perusteellä Suomi olisi ainut maa missä on individualismi. Kyllä se on sellaista melkein kaikkialla länsimaissa, ehkkä poikkeus on Etelä-Eurooppa tyyliin Italia missä on tosi tiivit perhesuhteet. Ja kyllä mä suomalaisia ystäviäni näen aika usein jos vain haluaa. Eli mä en ole sinun kanssasi samaa mieltä. Anteeks jos tuli virheitä, suomi ei ole äitinkieleni.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajallapaljon hyviä pointteja.

Kolmannen aallon ääri-feminismi pois!

- tilalle luonnollinen naiseus ja mieheys sekä hyvät käytöstavat käyttöön kotonakin - niin elämänlaatu lisääntyy koko yhteiskunnassa.

Raamattukin sanoo, että meidän pitää kilpailla toinen toistemme kunniottamisessa ja palvelelemisessa  - kunnioittaa voi myös kauniilla pukeutumisella ja hyvällä välittävällä käytöksellä.

Mediakin ruokkii Suomessa kiroilevaawhitetrashräkäryyppäyshu*raussukupuolettomuus -ihannetta, mutta muulla matkustaessa näkee, miten perinteiset arvot tarjoavat parempaa elämää etenkin kun kyse oikeasti tärkeistä asioista.

Voi voi. Onpa ikävää kun nainen ei halua passata ukkoa ja hoitaa kotia ja lapsia pyyteettömästi ja aikaa ja vaivaa säästämättä ja pukeudu mekkoon ja sukkanauhoihin ja anna pllua kun mies haluaa. Tervetuloa 2020 luvulle. Ne miehet, jotka eivät pysty sopeutumaan jäävät ilman kumppania ja perillisiä. Näin tämä evoluutio toimii- mutta tästähän te voitte syyttää naisia, kuten olette tähän astuikin tehneet.

Jos minulla olisi enemmän rahaa, kävisin kampaajalla, kosmetologilla, ostaisin kalliita ihonhoitotuotteita, kauniita vaatteita. Jos olisi ulkona lämmintä edes kesällä, niihin voisi joskus pukeutuakin. Jos olisi rahaa ja joku voisi hoitaa lapsia, voisimme käydä miehen kanssa elokuvissa ja ravintolassa. Voisin laittaa kauniit korkokengät, jotka ostin 10 vuotta sitten ja joiden käyttöön ei ole koskaan oikeasti tilaisuutta. Jos olisin kotirouva, tulisin miehen työpäivän jälkeen kauniisti laittautuneena ovelle vastaan haluamaan. Herkullinen ruoka odottaa pöydässä.

Todellisuus on sitä, että aamuisin pikainen meikki ja hiukset ponnarille. Väsyneet lapset hoitoon ja töihin. Illalla mies on laittanut jotain einesruokaa. Sitten pyykinpesua ja ehkä tuulipuku päälle ja lapsia ulkoiluttamaan tai harrastuksiin viemistä. Yhteistä aikaa tai parisuhdeaikaa ei ole juuri koskaan. Rahat menee koko ajan johonkin muuhun kuin omaan ulkonäköön, josta on pakko säästää, kun kaikessa muussakin joutuu.

Olen monesta asiasta samaa mieltä. Yksi saksalainen ystävä kysyi tuota samaa, että miten niin ootte onnellisia, kun kaikki on p....aa. Mietittiin yhdessä, että tähän on totuttu, jos ei odota enempää, niin saattaa oikeasti olla aika onnellinen.

Mieheni on Afrikasta ja yhteisöllisyydessä on oma painolastinsa. Ei se välttämättä tee onnelliseksi, jos on sellainen olo, että toiset näkee sut lähinnä rahapuuna. Itsekin kyllä ihmettelen sitä, miten köyhälläkin naisella onon kauniit hiukset ja vaatteet jne enkä ehkä koskaan ymmärrä miten rahansa riittävät. Ehkä se on myös prioriteettikysymys, en tiedä. Mutta ihailen kyllä sitä "ilon kulttuuria" mikä on. Ihmiset vitsailee, vaikka kuinka olisi Matti kukkarossa. Siihen harva pystyy täällä.

Vierailija kirjoitti:

Olen monesta asiasta samaa mieltä. Yksi saksalainen ystävä kysyi tuota samaa, että miten niin ootte onnellisia, kun kaikki on p....aa. Mietittiin yhdessä, että tähän on totuttu, jos ei odota enempää, niin saattaa oikeasti olla aika onnellinen.

Mieheni on Afrikasta ja yhteisöllisyydessä on oma painolastinsa. Ei se välttämättä tee onnelliseksi, jos on sellainen olo, että toiset näkee sut lähinnä rahapuuna. Itsekin kyllä ihmettelen sitä, miten köyhälläkin naisella onon kauniit hiukset ja vaatteet jne enkä ehkä koskaan ymmärrä miten rahansa riittävät. Ehkä se on myös prioriteettikysymys, en tiedä. Mutta ihailen kyllä sitä "ilon kulttuuria" mikä on. Ihmiset vitsailee, vaikka kuinka olisi Matti kukkarossa. Siihen harva pystyy täällä.

Mikä täällä on paska ja Saksassa ei?

Meillä ei ole Suomessa korirouvakulttuuria.

Tuollaista elämää, mitä Ap kuvasi, on vain maissa, joissa naiset eivät käy töissä.

Harvalla työssäkäyvällä naisella on aikaa puunata itseään ja juosta sukulaisia auttamassa, kun pitkän työpäivän jälkeen täytyy hoitaa oma huusholli ja lapset. Näin se vaan menee.

Minä haluaisin palata näihin käytöstapoihin; jos Suomessa pukeutuu kauniisti ja meikkaa ja käyttää korkoja saa jatkuvasti epämääräisiä ehdotuksia, kommentteja ja jotkut jopa käyvät kiinni tai lähtevät seuraamaan. Se on tosi pelottavaa. Vaikka olisi kuinka kaunis nainen niin ei se oikeuta ketään käyttäytymään kuin idiootti. Eikä kaikki kauniit naiset ole maksullisia tai ylipäätänsä kiinnostuneita sekstaamaan sinun kanssa. Ulkomailla en ole tämmöistä huomannut. Siellä tosin voi joku pysäyttää kadulla ja sanoa että sulla on tosi kaunis mekko tai olet tosi kaunis mutta se on vaan Kiva kuulla. Kukaan ei ole käynyt käsiksi tai alkanut huutamaan kommentteja niinkuin suomessa. Junttikansa!?

Ap:llä Ihan pointtejakin, mutta kaikista tällaisista viesteistä lähtee samalla sekunnilla pohja, kun naisten "naisellinen ulkonäkö" on osa hyvää elämää ja toimivaa kulttuuria. Usko nyt vaan: Pohjoismaat pärjää aina parhaiten noissa tutkimuksissa juuri tasa-arvon vuoksi. Täällä nainenkin on arvokas yksilö, eikä pelkkä miehen silmäilo tai kotitalouskone. Se että et ymmärrä miten tämä korreloi yhteiskunnan onnellisuuden kanssa kertookin paljon arvomaailmastasi..

Hyvin kirjoitettu.

Aloituksessa ei suoranaisesti kannatettu perinteisiä sukupuolirooleja, mutta tuotiin positiivisessa valossa esiin maskuliinisuus ja feminiinisyys, perinteinen naisen rooli ja tiivis perheyhteisö sukulaisineen. Vanhempien ja/tai isovanhempien osallistuminen perheen arkeen ei automaattisesti ole mukava ympäristö elää. Se voi olla myös tunkeilevaa ja ahdistavaa. Kaikki naiset eivät halua perinteisen naisen rooliin, tai ole ulkoiselta olemukseltaan erityisen feminiinisiä.

Parasta olisi, kun saisi itse päättää millaisen elämän haluaa, ilman muottiinpakottamista. Toteutuuko se nyky-Suomessakaan, on eri asia. Mutta ainainen kädenvääntö nykyfeminismin ja perinteisyyden välillä on väsyttävää. Kummassakin on parantamisen varaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos minulla olisi enemmän rahaa, kävisin kampaajalla, kosmetologilla, ostaisin kalliita ihonhoitotuotteita, kauniita vaatteita. Jos olisi ulkona lämmintä edes kesällä, niihin voisi joskus pukeutuakin. Jos olisi rahaa ja joku voisi hoitaa lapsia, voisimme käydä miehen kanssa elokuvissa ja ravintolassa. Voisin laittaa kauniit korkokengät, jotka ostin 10 vuotta sitten ja joiden käyttöön ei ole koskaan oikeasti tilaisuutta. Jos olisin kotirouva, tulisin miehen työpäivän jälkeen kauniisti laittautuneena ovelle vastaan haluamaan. Herkullinen ruoka odottaa pöydässä.

Todellisuus on sitä, että aamuisin pikainen meikki ja hiukset ponnarille. Väsyneet lapset hoitoon ja töihin. Illalla mies on laittanut jotain einesruokaa. Sitten pyykinpesua ja ehkä tuulipuku päälle ja lapsia ulkoiluttamaan tai harrastuksiin viemistä. Yhteistä aikaa tai parisuhdeaikaa ei ole juuri koskaan. Rahat menee koko ajan johonkin muuhun kuin omaan ulkonäköön, josta on pakko säästää, kun kaikessa muussakin joutuu.

Jos minulla olisi enemmän rahaa, hankkisin itselleni uudemman ja siten turvallisemman auton. Kesäksi myös isomman skootterin. Vaatteissa panostaisin Suomessa valmistettuihin vaatteisiin, mieluiten pellavaisiin. Hankkisin niin tasokkaita kenkiä, että ne kestäisivät vain 10 vuotta, ja hyvälaatuisen, kestävän ulkoiluasun sekä uuden teltan, trangian ja muita retkeilytarvikkeita. Matkustelisin enemmän kuin nykyisin, mutta panostaisin myös puutarhaamme.

Mikään maailmassa ei saisi minua jäämään kotirouvaksi. Jos minun ei tarvitsisi käydä töissä rahan takia, eli voittaisin jostain ison summan rahaa, perustaisin yrityksen. Ehkä myös kiinnostuisin sijoittamiseksi. Toisen ihmisen kustannuksella en voisi kuvitella eläväni.

N, onnellisesti parisuhteessa

Suomessa arvostetaan ja pyritään siihen, että pärjää yksin. Se taas vaatii miehisen asenteen, miehiset voimat ja miehekkäät vaatteet.

Meillä kun nainen kehuu itseään hän luettelee kaikki ne asiat, joita muissa maissa pidetään miehekkäinä. Hän osaa pilkkoa puut, vaihtaa autorenkaat, rassata auton moottorin, rakentaa talon ja rempata kylpyhuoneen. Silloin hän on hyvä ja vähän enemmän. Ei joku kakkua leipova pitsiä nypläävä hienohelma.

Jos hän leipoo hän leipoo leipää. Jos hän viljelee, hän viljelee perunaa eikä kasvattele kukkia tai yrttejä. Suomessa jo pienestä pitäen opetetaan halveksimaan naiseutta. Pyritään sukupuolineutraalisuuteen, mutta ei molempien sukupuolten hyväksymiseen. Sen huomaa vaikka nimissä. Annetaan nimiä, joista ei tiedä kumpi on kyseessä, mutta ei tehdä elettäkään, että vapautettaisiin kaikki nimet molemmille sukupuolille. Miksi ei ole kampanjoita, joissa poikia aletaan kutsua Jasmiinoiksi tai Martoiksi? Ruotsissakin on otettu käyttöön sana hen. Miksei toisia voisi kutsua oman maun mukaan honiksi tai haniksi? Kyse on vain kaikkien muokkaaminen samaan, ei erilaisuuden hyväksyminen.

Ja Suomessa varsinkin erilaisuutta ei hyväksytä. Ei machoilua eikä äärinaisellisuutta. Se tuomitaan milloin selittämällä kuinka silloin naisesta kodinkone tai miehestä kouriva. Niinkuin naisellinen mies ei voisi kouria tai miehekäs nainen ajautua kaikkien kotitöiden tekijäksi.

Mutta Suomessa neutraali lähes sukupuoleeton ihminen on olevinaan paras. Hän tekee kaiken puoliksi puolisonsa kanssa, hän ei syyllisty väkivaltaan ja kaikki fyysiset työt hoituvat yksin ja kaikki ovat olevinaan onnellisia.

Tosiasiassa näin ei kuitenkaan käy. Suomessakin on vaikka kuinka paljon perheväkivaltaa. Kumpikin tekee töitä, mutta toinen tienaa monesti paljon enemmän. Lapset jäävät sen vanhemman armoille, joka on tunnollisempi. Rahat taas sen tillille kumpi ne tienaa ja kotityöt se, jota sotku häiritsee enemmän. Sitten katkeroidutaan ja erotaan.

Miksi monessa maassa kotitöitä tekevä nainen ei katkeroidu? Koska hän tiesi mihin lähti. Mies tietää myös roolinsa ja jos kumpikin osaa käyttäytyä liitto kestää.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa arvostetaan ja pyritään siihen, että pärjää yksin. Se taas vaatii miehisen asenteen, miehiset voimat ja miehekkäät vaatteet.

Meillä kun nainen kehuu itseään hän luettelee kaikki ne asiat, joita muissa maissa pidetään miehekkäinä. Hän osaa pilkkoa puut, vaihtaa autorenkaat, rassata auton moottorin, rakentaa talon ja rempata kylpyhuoneen. Silloin hän on hyvä ja vähän enemmän. Ei joku kakkua leipova pitsiä nypläävä hienohelma.

Jos hän leipoo hän leipoo leipää. Jos hän viljelee, hän viljelee perunaa eikä kasvattele kukkia tai yrttejä. Suomessa jo pienestä pitäen opetetaan halveksimaan naiseutta. Pyritään sukupuolineutraalisuuteen, mutta ei molempien sukupuolten hyväksymiseen. Sen huomaa vaikka nimissä. Annetaan nimiä, joista ei tiedä kumpi on kyseessä, mutta ei tehdä elettäkään, että vapautettaisiin kaikki nimet molemmille sukupuolille. Miksi ei ole kampanjoita, joissa poikia aletaan kutsua Jasmiinoiksi tai Martoiksi? Ruotsissakin on otettu käyttöön sana hen. Miksei toisia voisi kutsua oman maun mukaan honiksi tai haniksi? Kyse on vain kaikkien muokkaaminen samaan, ei erilaisuuden hyväksyminen.

Ja Suomessa varsinkin erilaisuutta ei hyväksytä. Ei machoilua eikä äärinaisellisuutta. Se tuomitaan milloin selittämällä kuinka silloin naisesta kodinkone tai miehestä kouriva. Niinkuin naisellinen mies ei voisi kouria tai miehekäs nainen ajautua kaikkien kotitöiden tekijäksi.

Mutta Suomessa neutraali lähes sukupuoleeton ihminen on olevinaan paras. Hän tekee kaiken puoliksi puolisonsa kanssa, hän ei syyllisty väkivaltaan ja kaikki fyysiset työt hoituvat yksin ja kaikki ovat olevinaan onnellisia.

Tosiasiassa näin ei kuitenkaan käy. Suomessakin on vaikka kuinka paljon perheväkivaltaa. Kumpikin tekee töitä, mutta toinen tienaa monesti paljon enemmän. Lapset jäävät sen vanhemman armoille, joka on tunnollisempi. Rahat taas sen tillille kumpi ne tienaa ja kotityöt se, jota sotku häiritsee enemmän. Sitten katkeroidutaan ja erotaan.
Miksi monessa maassa kotitöitä tekevä nainen ei katkeroidu? Koska hän tiesi mihin lähti. Mies tietää myös roolinsa ja jos kumpikin osaa käyttäytyä liitto kestää.

Mutta miksi juuri naisen elämää pitäisi kapeuttaa? Miksi nainen ei saisi nauttia onnistumisen kokemuksista työelämässä, uralla etenemisestä ja palkankorotuksista, työpaikan sosiaalisista kuvioista, työmatkoista jne? Miksi naisen pitäisi tyytyä elämään kotona ja saamaan onnistumisen kokemuksia siitä, että sämpylätaikina onnistui ja kohokas nousi niin kuin pitikin? En ikimaailmassa, jos terveenä saan elää, haluaisi elää sellaista elämää. Minä haluan oman palkan, jolla pärjään hyvin; haluan esiintyä, matkustaa, tutustua uusiin ihmisiin, oppia uutta, opiskella uutta työn ohessa, olla välillä osaamisen ja jaksamisen äärirajoilla ja saada sitten sen upean fiiliksen, kun joku projekti on menestyksekkäästi viety läpi ja sitä juhlistetaan porukalla skumpalla.

Miksi eivät miehet voisi vuorostaan jäädä kotiin, jos siellä on niin hyvä olla?

Vierailija kirjoitti:

Ap:llä Ihan pointtejakin, mutta kaikista tällaisista viesteistä lähtee samalla sekunnilla pohja, kun naisten "naisellinen ulkonäkö" on osa hyvää elämää ja toimivaa kulttuuria. Usko nyt vaan: Pohjoismaat pärjää aina parhaiten noissa tutkimuksissa juuri tasa-arvon vuoksi. Täällä nainenkin on arvokas yksilö, eikä pelkkä miehen silmäilo tai kotitalouskone. Se että et ymmärrä miten tämä korreloi yhteiskunnan onnellisuuden kanssa kertookin paljon arvomaailmastasi..

Pohjoismaat pärjäävät hyvin, koska kysymykset on määrätynlaisia. Nainen on arvokas yksilö vain ja ainoastaan, koska hän tuottaa rahaa yhteiskunnalle. Työtön vanhempi lapseton nainen on täysin arvoton kaikkien silmissä. Vai minkä arvon sinä hänelle annat? Muissa maissa hän sentään on auttavassa roolissa, mutta Suomessa, jossa kaikki pärjäävät yksin, ei häntä edes toivota siihen rooliin, koska jokainen avun vastaanottaminen heikentää sitä omaa arvoa, joka perustuu siihen kuinka hyvin yksin pärjää.

Tällä nainen ei saa olla miehelle silmänilo vaikka haluaisi, eikä tosiaankaan häntä arvosteta kotitöiden tekijänä ja sen kertoo jos hänestä käytettävä nimitys, kotitalouskone. Ei vaikka hän itse olisi sen roolinsa itselleen valinnut.

Jo otsikossa oli kaksi todella karkeaa yleistystä, ja tekstistä paistoi asenne, että suomalaiset on rumia ja muualla maailmassa on kaikki kivemmin. 

Kyllä siellä muuallakin on niitä ongelmia, mutta toisenlaisia. Suomi on maailman paras paikka elää ja omakin parisuhteeni on kestänyt neljännesvuosisadan, ja jatkuu. Puolet avioliitoista kestää toisen kuolemaan saakka, ja meillä sentään voi vapaasti erota toisin kuin jossain katolisessa maassa. Täällä ollaan yhdessä ihan vapaaehtoisesti eikä siksi, että muut vaativat tai uskonto vaatii.

Jos mielestäsi onnellisuustutkimus on mitannut vääriä asioita, niin aloita tekemällä mielesi mukainen tutkimus ja kertomalla sitten meille, kuinka olemme onnettomia ja meidän pitäisi olla kuten muut.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa arvostetaan ja pyritään siihen, että pärjää yksin. Se taas vaatii miehisen asenteen, miehiset voimat ja miehekkäät vaatteet.

Meillä kun nainen kehuu itseään hän luettelee kaikki ne asiat, joita muissa maissa pidetään miehekkäinä. Hän osaa pilkkoa puut, vaihtaa autorenkaat, rassata auton moottorin, rakentaa talon ja rempata kylpyhuoneen. Silloin hän on hyvä ja vähän enemmän. Ei joku kakkua leipova pitsiä nypläävä hienohelma.

Jos hän leipoo hän leipoo leipää. Jos hän viljelee, hän viljelee perunaa eikä kasvattele kukkia tai yrttejä. Suomessa jo pienestä pitäen opetetaan halveksimaan naiseutta. Pyritään sukupuolineutraalisuuteen, mutta ei molempien sukupuolten hyväksymiseen. Sen huomaa vaikka nimissä. Annetaan nimiä, joista ei tiedä kumpi on kyseessä, mutta ei tehdä elettäkään, että vapautettaisiin kaikki nimet molemmille sukupuolille. Miksi ei ole kampanjoita, joissa poikia aletaan kutsua Jasmiinoiksi tai Martoiksi? Ruotsissakin on otettu käyttöön sana hen. Miksei toisia voisi kutsua oman maun mukaan honiksi tai haniksi? Kyse on vain kaikkien muokkaaminen samaan, ei erilaisuuden hyväksyminen.

Ja Suomessa varsinkin erilaisuutta ei hyväksytä. Ei machoilua eikä äärinaisellisuutta. Se tuomitaan milloin selittämällä kuinka silloin naisesta kodinkone tai miehestä kouriva. Niinkuin naisellinen mies ei voisi kouria tai miehekäs nainen ajautua kaikkien kotitöiden tekijäksi.

Mutta Suomessa neutraali lähes sukupuoleeton ihminen on olevinaan paras. Hän tekee kaiken puoliksi puolisonsa kanssa, hän ei syyllisty väkivaltaan ja kaikki fyysiset työt hoituvat yksin ja kaikki ovat olevinaan onnellisia.

Tosiasiassa näin ei kuitenkaan käy. Suomessakin on vaikka kuinka paljon perheväkivaltaa. Kumpikin tekee töitä, mutta toinen tienaa monesti paljon enemmän. Lapset jäävät sen vanhemman armoille, joka on tunnollisempi. Rahat taas sen tillille kumpi ne tienaa ja kotityöt se, jota sotku häiritsee enemmän. Sitten katkeroidutaan ja erotaan.

Miksi monessa maassa kotitöitä tekevä nainen ei katkeroidu? Koska hän tiesi mihin lähti. Mies tietää myös roolinsa ja jos kumpikin osaa käyttäytyä liitto kestää.

Mistä tiedät ettei muualla kotitöitä tekevä nainen katkeroidu? Tai onko hän surullinen, masentunut, elämäänsä kotirouvana täysin kyllästynyt, ilman mahdollisuuksia tehdä jotain muuta? Naiset halusivat kotirouvakulttuurille vaihtoehtoja, myös sellaisissa maissa missä sitä on edelleen (esim USA). He siis periaatteessa tiesivät mihin lähtivät, mutta silti kaipasivat jotain muuta.

Viittauksesi perheväkivaltaan on erikoinen. Sitä ilmenee edelleen, tasa-arvosta huolimatta. Luuletko ettei sitä ilmennyt silloin, kun "naiset tiesivät mihin lähtivät", mutta perheväkivalta tuli yllätyksenä eikä sittenkään itseasiassa arvannut mihin tuli lähdettyä? Jos toimeentulo on miehestä kiinni, pakeneminen perheväkivallalta vaikeutuu huomattavasti.

Nykyään jokainen etsii parisuhteeltaan itselleen tärkeitä asioita. Aika vähän nuo työ-kotityö -jutut vaihtelevat. Jos kuuntelee mitä se seurustelukumppani parisuhteeltaan toivoo ja mitä ei, voi arvioida miten omat toiveet sopivat noihin. Jos eivät sovi, ratkaisu ei ole valehdella, vaan etsiä sopivampi.

Oraakkeli kirjoitti:

Osa 3

Jos katsot taas kuinka suomalaiset erottuvat olleessaan ulkomailla. Ensinnäkin tulee se ulkonäkö. Siihen ei vaan tunnu tulevan parannusta. Monesti suomalaiset pariskunnat näyttävät miespareilta. Ja se mieskään ei ole saletisti miehen näköinen, vaan senkin suhteen tuli minulle paikallisuilta kysymyksiä. Toinen juttu ovat käytöstavat. Suomalaiset ovat sinänsä ystävällisiä, rehellisiä ja hyväntahtoisia. Mutta kun Suomen ulkopuolella on paljon erilaisia käytöstapa/etiketti vaatimuksia. Näistä tulee ihmeellisiä tilanteita. Varsinkin kun sukupuoliroolit ovat normeja katolisissa ja ortodoksi -kulttuureissa.

Uusia ihmisuhteita myös kyetään luomaan ulkomailla helposti, koska osataan käytöstavat, small talk ja arvot. Näissä suhteissa mennään tunteet edellä. Luterilaisissa suhteissa vaan kiistellään rahasta, tasa-arvosta tai milloin mistäkin.  Ja jääräpäisesti pidetään oma pää, ilman että edes yritettäisiin saada asioita eteenpäin.

Se on kanssa erikoinen juttu, että jos suomalainen muuttaa ulkomaille ja viettää aikaa paikalllisten kanssa. Sieltä oppii nopeasti monenlaisia positiivisia asioita, joilla voi kehittää itseään. Se näkyy nopeasti pukeutumisessa, keskustelukyvyssä, ulkonäössä ja sosiaalisuudessa. Känniryyppäys tippuu tosi nopeasti pois, koska se on todella ala-arvoista toimintaa siellä. Suomessa olet taas joku grandmaster, vaikka oikeasti olet vain looseri isossa mittakaavassa.

Häät ovat todella iso ja iloinen sukulaisjuhla Katolisissa ja ortodoksi -kulttuureissa. Naisen tehtävä on synnyttää lapsia naimisiin menon jälkeen. Vaimo saa tukea isovanhemmiltaan ja muilta sukulaisilta. Usein on myös muita sukulaistenvaimoja, joilla on lapsi, joiden kanssa lasten kasvatus on iloista. Koska sosiaaliturva on mallia "perus", niin mies tuo rahaa kotiin. Tässä kohtaa feministit varmaan näkee jo punaista. Mutta näin se menee, katso vaikka mitä länsimaista elokuvaa, jos et ole matkustellut. Olen ollut häissä USA:ssa, Ranskassa, Puolassa, Ruotsissa, Australiassa, Espanjassa, Brasiliassa ja Venäjällä. Varmaan jotain puuttuu. Näissä maissa kaikissa ollaan vilpittömän iloisia uuden avioliiton synnystä ilman sarkasmia. Sukulaiset ovat todella innoissaan nähdessään toisiaan. Lapset leikkivät keskenään. Kaikki ovat todella panistaneet ulkonäköönsä, naiset ovat käyneet kampaajalla (siis ei mitään kuolleita latvoja leikattu), ostaneet uuden mekon, käsilaukun sekä kengät. Miehillä on puku ja uudet kiiltävät kengät. Ei mitkään lenkkarit. Pidetään puheita, nostetaan maljoja.

Tasa-arvo ei tarkoita sitä että mies ja naiset ovat sama-asia. Se tarkoittaa samasta työstä sama palkka. Ja se on hyvä juttu. Kauneus ja komeus ei ole pois järjestä. Niiden tulisi olla tavoiteltavia asioita.

Tässä nyt jotain asioita, miten näen Suomen. On täällä Suomessa hyviäkin puolia; rehellisyys, elintaso, turvallisuus vaikkapa.

Katolisissa maissa kuten Italiassa, Maltalla ja ortodoksisissa esim Venäjällä syntyvyys on maailman matalinta ja on ollut jo todella pitkään eli tuo että naisen tehtävä on synnyttää lapsia naimisiinmenon jälkeen ei pidä paikkaansa. Lapsia on yleemsä juuri se yksi.

Ja Suomessa miesten mielestä naisten pitää näyttää hyvältä mutta siihen ei saa mennä yhtään rahaa eikä aikaa ja auta armias jos pitäisi hoitaa omia lapsia sen aikaa että vaimo käy lenkillä tai jumpassa!

Venäläinen työkaverini ihmetteli miten suomalaisilla naisilla on niin vähän koruja, vastasin että suomalaisten miesten mielestä rakkaidensa hemmottelu ja huomioiminem on naisten hömppää. Itselle he kylä odottavat huomioimista.

Vierailija kirjoitti:

Mua naurattaa tämä ap:n aloitus. Ikäänkuin ihmisten välinen yhteys vaatisi yhdenmukaisuutta, ei tietenkään vaadi. Vaikka esim. eteläeurooppalaiset perhe- ja sukulaisuussuhteet vaikuttavat pintapuolisesti läheisemmiltä, se ei tarkoita että ne oikeasti olisivat sitä.

Päinvastoin pinnan alla voi olla ahdistavia rooleja, odotuksia ja tulehtuneita ihmissuhteita. Kokoonnutaan yhteen sosiaalisesta pakosta vaikka ei oikeasti haluttaisikaan. Ollaan perinteisissä sukupuolirooleissa vastentahtoisesti. Ei kaikki ole niin ruusuista kuin sinä olet ulkopuolisena nähnyt/halunnut nähdä ap.

Myös suomalaista, eteläeurooppalaiseen verrattuna epäsosiaalista kansanluonnetta pitää arvostaa ja kunnioittaa sellaisena kuin se on. Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Kyllä ne ovat. Vaikka niissä riideltäsiin, ne sekin on aina lähempää olemista kuin ihmisuhteet, joissa ei ole mitään kommunikointia. Riidatkin on merkki, että välitetään. Kun ei ole yhteyttä, ei hyvää ei pahaa ei mitään, ei ole läheisyyttä. Ei, eikä kukaan pakota etelä-Euroopassa kokoontumaan pakosta.

Etelän roolit ovat talouden sanoittamia ja perheellinen ja sukulaisia omaava nainen on aina paremmassa asemassa kuin yksin oleva nainen. Vaikka hänellä tänään olisikin hyvin palkattu työ. Suomessa epäsosiaalinen pärjää, koska Suomessa on kela. Se paikkaa suvun ja perheen avun. Suomessa riidellään pikemmin kelan kuin sukulaisten kanssa.

Minä ja mieheni hoidetaan kotitalouteen liittyvät työt yhdessä. Onnellista avioliittoa on takana 20 vuotta ja sinä aikana meistä on hioutunut tehokas tiimi. Ei valiteta turhista, meillä on hyvä olla näin.