Lue keskustelun säännöt.
Miski suomalaiset parisuhteet eivät toimi ja miksi elämä Suomessa on surullista. Osa 1
Oraakkeli
25.04.2020 |
Kerron tähän kokemuksiani maailmalta. Olen 45-vuotias mies, joka on asunut viidessä maassa ja matkustanut yli sadassa maassa. Kirjoitan tämän mustavalkoisesti eli kärjistäen hieman, juttu pitkästä jutusta tulisi lyhyempi. Toivon asiallista kommentontia ilman että ketään syytetään. Opitaan näistä asioista, ei syytellä.
Meillä on tilanne Suomessa ollut jo vuosia, että ihmiset syrjäytyvät, eivät kykene parisuhteeseen, saavat mielenterveysongelmia ja joutuvat sairaseläkkeelle todella nuorina näiden ongelmien vuoksi. Kuitenkin samaan aikaan media rummuttaa, että YK:n tutkimuksen mukaan "Suomi on onnellisin maa maailmassa". Miten tämä voi olla totta?
YK:n Onnellisuustutkimuksessa maat laitetaan järjestykseen Gallup-yhtiön massiivisen World Poll -kyselyn tiettyjen kysymysten perusteella. Tuloksissa painotetaan teemoja, kuten bruttokansantuote, vapaus ja sosiaaliturva. Ja näiden perusteella sitten saadaan tulos, että kyllä, Suomi on onnellisin.
Itse olen eri mieltä. Mittarit tulisi olla jotain muuta tai siellä tulisi olla enemmän mittareita, kuten: paljonko sinulla on ystäviä, paljonko vietät aikaa tahtomattasi yksin netin ääressä, millaiset suhteet sinulla on perheeseesi ja sukulaisiisi, paljonko vietät aikaa ystäviesi kanssa, oletko tyytyväinen ulkonäköösi ja puolisoosi, tekeekö puolisosi asioita, jotta sinä ja perheenne ovat onnellisia jne. Monessa maassa näkee, että vaikka ei ole käytössä paljon rahaa, niin onnellisuus on eri luokkaa kuin Suomessa, koska on vahvat perhe-, ystävä, sukulaisuussuhteet. Kaikki nämä mittarit toteutuvat paremmin katolisissa ja ortodoksi -kulttuureissa.
Luterilaisissa kulttuureissa, kuten Pohjoismaat on parikymmentä vuotta ajettu ideologiaa, jossa on poistettu miehet ja naiset. Suomessa on suljettu pojilta mahdollisuus kasvaa mieheksi. Tyttöjä ja poikia kasvatetaan nykyään olemaan samanlaisia "epähenkilöitä. Jos puolisot eivät saa puolisoistaan sitä, mitä he haluavat, ei parisuhde voi toimia. Se ei voi olla onnellinen. Tämä luterilainen epähenkilö -ideologia varmaan auttaa valtion taloudessa, koska koko ajan Suomessa opetetaan ihmisiä työntekijöiksi.
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Mutta ihailen kyllä sitä "ilon kulttuuria" mikä on. Ihmiset vitsailee, vaikka kuinka olisi Matti kukkarossa. Siihen harva pystyy täällä.
Pystyy kuitenkin. Tosin se mikä on sopivaa vitsailua ja mikä ei.. Kuolemallekin voi vitsailla, mutta toisesta sisaruksesta ei välttämättä ole hauskaa jos toinen sisarus vääntää vanhemman kuolemasta vitsiä. Köyhän nimenomaan kannattaa vitsailla niin elämänlaatu paranee :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos minulla olisi enemmän rahaa, hankkisin itselleni uudemman ja siten turvallisemman auton. Kesäksi myös isomman skootterin. Vaatteissa panostaisin Suomessa valmistettuihin vaatteisiin, mieluiten pellavaisiin. Hankkisin niin tasokkaita kenkiä, että ne kestäisivät vain 10 vuotta, ja hyvälaatuisen, kestävän ulkoiluasun sekä uuden teltan, trangian ja muita retkeilytarvikkeita. Matkustelisin enemmän kuin nykyisin, mutta panostaisin myös puutarhaamme.
Mikään maailmassa ei saisi minua jäämään kotirouvaksi. Jos minun ei tarvitsisi käydä töissä rahan takia, eli voittaisin jostain ison summan rahaa, perustaisin yrityksen. Ehkä myös kiinnostuisin sijoittamiseksi. Toisen ihmisen kustannuksella en voisi kuvitella eläväni.
N, onnellisesti parisuhteessa
Aika paljon sama, tosin retkeilytarvikkeet sain jo hommattua ja skootteri ei kiinnosta, mutta ajatukseni ja rahankäyttökohteeni ovat aivan muualla kuin ulkonäössä ja meikeissä. Yritysideoita riittää koko loppuelämäkseni. En voisi kuvitella eläväni tekemättä yhtään mitään, ihan sen vuoksi, että olen aktiivinen ja luova ihminen :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa arvostetaan ja pyritään siihen, että pärjää yksin. Se taas vaatii miehisen asenteen, miehiset voimat ja miehekkäät vaatteet.
Meillä kun nainen kehuu itseään hän luettelee kaikki ne asiat, joita muissa maissa pidetään miehekkäinä. Hän osaa pilkkoa puut, vaihtaa autorenkaat, rassata auton moottorin, rakentaa talon ja rempata kylpyhuoneen. Silloin hän on hyvä ja vähän enemmän. Ei joku kakkua leipova pitsiä nypläävä hienohelma.
Jos hän leipoo hän leipoo leipää. Jos hän viljelee, hän viljelee perunaa eikä kasvattele kukkia tai yrttejä. Suomessa jo pienestä pitäen opetetaan halveksimaan naiseutta. Pyritään sukupuolineutraalisuuteen, mutta ei molempien sukupuolten hyväksymiseen. Sen huomaa vaikka nimissä. Annetaan nimiä, joista ei tiedä kumpi on kyseessä, mutta ei tehdä elettäkään, että vapautettaisiin kaikki nimet molemmille sukupuolille. Miksi ei ole kampanjoita, joissa poikia aletaan kutsua Jasmiinoiksi tai Martoiksi? Ruotsissakin on otettu käyttöön sana hen. Miksei toisia voisi kutsua oman maun mukaan honiksi tai haniksi? Kyse on vain kaikkien muokkaaminen samaan, ei erilaisuuden hyväksyminen.
Ja Suomessa varsinkin erilaisuutta ei hyväksytä. Ei machoilua eikä äärinaisellisuutta. Se tuomitaan milloin selittämällä kuinka silloin naisesta kodinkone tai miehestä kouriva. Niinkuin naisellinen mies ei voisi kouria tai miehekäs nainen ajautua kaikkien kotitöiden tekijäksi.
Mutta Suomessa neutraali lähes sukupuoleeton ihminen on olevinaan paras. Hän tekee kaiken puoliksi puolisonsa kanssa, hän ei syyllisty väkivaltaan ja kaikki fyysiset työt hoituvat yksin ja kaikki ovat olevinaan onnellisia.Tosiasiassa näin ei kuitenkaan käy. Suomessakin on vaikka kuinka paljon perheväkivaltaa. Kumpikin tekee töitä, mutta toinen tienaa monesti paljon enemmän. Lapset jäävät sen vanhemman armoille, joka on tunnollisempi. Rahat taas sen tillille kumpi ne tienaa ja kotityöt se, jota sotku häiritsee enemmän. Sitten katkeroidutaan ja erotaan.
Miksi monessa maassa kotitöitä tekevä nainen ei katkeroidu? Koska hän tiesi mihin lähti. Mies tietää myös roolinsa ja jos kumpikin osaa käyttäytyä liitto kestää.Mistä tiedät ettei muualla kotitöitä tekevä nainen katkeroidu? Tai onko hän surullinen, masentunut, elämäänsä kotirouvana täysin kyllästynyt, ilman mahdollisuuksia tehdä jotain muuta? Naiset halusivat kotirouvakulttuurille vaihtoehtoja, myös sellaisissa maissa missä sitä on edelleen (esim USA). He siis periaatteessa tiesivät mihin lähtivät, mutta silti kaipasivat jotain muuta.
Viittauksesi perheväkivaltaan on erikoinen. Sitä ilmenee edelleen, tasa-arvosta huolimatta. Luuletko ettei sitä ilmennyt silloin, kun "naiset tiesivät mihin lähtivät", mutta perheväkivalta tuli yllätyksenä eikä sittenkään itseasiassa arvannut mihin tuli lähdettyä? Jos toimeentulo on miehestä kiinni, pakeneminen perheväkivallalta vaikeutuu huomattavasti.
Nykyään jokainen etsii parisuhteeltaan itselleen tärkeitä asioita. Aika vähän nuo työ-kotityö -jutut vaihtelevat. Jos kuuntelee mitä se seurustelukumppani parisuhteeltaan toivoo ja mitä ei, voi arvioida miten omat toiveet sopivat noihin. Jos eivät sovi, ratkaisu ei ole valehdella, vaan etsiä sopivampi.
Totta, en tosiaan voi tietää mistä ihmiset katkeroituvat. Voihan sitä katkeroitua työelämässäkin, vaikka ihan tietoisesti lähti työelämään. Kyllästyy aivan täysin työkavereihin, työhön työaikaan, tulospakkoon jne. Kaikkeen vois tosiaan katkeroitua, vaikka sen alkujaan on valinnut ihan itse.
Viittaan perheväkivaltaan siinä, ettei mikään mikään rooli, oli sitten työelämässä tai kotiäitinä suojele sinua siltä, jos se on kohtalosi.
Kaikki me haluamme vaihtoehtoja. Varmasti myös ne USA:n kotirouvat, mutta voit olla varma, etteivät he silti kaikkia vaihtoehtoja ota ja vaihtaisi kotona olemista ihan mihin tahansa työhön. Ei vaikka siten saisi 900 dollaria kuussa palkkaa, vetoketjujen valmistuksesta tehtaassa. Joka se tietenkin tasa-arvoisuuden nimissä pitäisi jakaa puoliksi miehen kanssa, jos kerran mieskin jakaa sen palkkansa puoliksi.
Työelämä on houkuttelevaa vain silloin kuin itse työ ja palkkaus on kunnossa. Ja vaikka kotona oleminen on raskasta, niin se, että monissa maissa kotiin jäädään mielummin kuin mennään töihin johtuu, että ne työt ovat vielä inhottavampia ja pärjätään ilman sitä rahaa. Jos joku kotiäiti onnistuu samaan työn jossa projektin jälkeen juodaan skumppaa, matkustellaan ja tehdään kaikkea kivaa, niin aivan varmasti hän jättää sen kotiäiteytensä taakseen.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajallapaljon hyviä pointteja.
Kolmannen aallon ääri-feminismi pois!
- tilalle luonnollinen naiseus ja mieheys sekä hyvät käytöstavat käyttöön kotonakin - niin elämänlaatu lisääntyy koko yhteiskunnassa.
Raamattukin sanoo, että meidän pitää kilpailla toinen toistemme kunniottamisessa ja palvelelemisessa - kunnioittaa voi myös kauniilla pukeutumisella ja hyvällä välittävällä käytöksellä.
Mediakin ruokkii Suomessa kiroilevaawhitetrashräkäryyppäyshu*raussukupuolettomuus -ihannetta, mutta muulla matkustaessa näkee, miten perinteiset arvot tarjoavat parempaa elämää etenkin kun kyse oikeasti tärkeistä asioista.
Raamattu on miesten kirjoittama satukirja. Se on aika huono lähtökohta alkaa sanelemaan miten asioiden "pitäisi" olla. Osta uusi kirja vanhan ja kuluneen kirjasi tilalle.
Ap on katsonut aivan liikaa ulkomaisia romanttisia komedioita. Arki on arkea myös ulkomailla ja ihmiset ovat siellä inhimillisiä virheineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai kukaan tuollaisia onnellisuus'tutkimuksia" vakavasti ota?!!
Luin vain "Olen 45-vuotias mies" ja arvasin jo ennalta millaista tuubaa on luvassa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mittarit tulisi olla jotain muuta tai siellä tulisi olla enemmän mittareita, kuten: paljonko sinulla on ystäviä, paljonko vietät aikaa tahtomattasi yksin netin ääressä, millaiset suhteet sinulla on perheeseesi ja sukulaisiisi, paljonko vietät aikaa ystäviesi kanssa, oletko tyytyväinen ulkonäköösi ja puolisoosi, tekeekö puolisosi asioita, jotta sinä ja perheenne ovat onnellisia jne. Monessa maassa näkee, että vaikka ei ole käytössä paljon rahaa, niin onnellisuus on eri luokkaa kuin Suomessa, koska on vahvat perhe-, ystävä, sukulaisuussuhteet. Kaikki nämä mittarit toteutuvat paremmin katolisissa ja ortodoksi -kulttuureissa.
Ei se ystävien määrä vaan laatu, laatu tekee onnelliseksi, enkä tarkoita ulkonäköä vaan henkistä yhteyttä. Ei pidä olla sellaisten ihmisten seurassa jotka eivät tee onnelliseksi, vaikka he olisivat omaa peerhettä tai sukulaisia. Ulkonäkökeskeisyys on huono juttu. Etkä näe tätä maailmanlaajuista pahoinvointia vain ulkonäön tähden? Et tietenkään, koska et ole nainen. Aiheutat vain lisää pahaa oloa omilla viesteilläsi. Unohdat myös sen, että molempien puolisoiden tulee tehdä asioita jotka tekevät molemmat onnellisiksi. Suomessa on myös onnellisia köyhiä perheitä, et tunne kaikkia, joten älä yleistä kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Luterilaisissa kulttuureissa, kuten Pohjoismaat on parikymmentä vuotta ajettu ideologiaa, jossa on poistettu miehet ja naiset. Suomessa on suljettu pojilta mahdollisuus kasvaa mieheksi. Tyttöjä ja poikia kasvatetaan nykyään olemaan samanlaisia "epähenkilöitä. Jos puolisot eivät saa puolisoistaan sitä, mitä he haluavat, ei parisuhde voi toimia.
Ei ole poistettu miehiä ja naisia vaan vaatimukset siitä millaisia naisten ja miesten tulisi olla ja se on hyvä asia. Suomessa saa olla herkkä runopoika joka on ihan yhtä miehekäs kuin muut miehet, se on myös sukupuolen sisäistä tasa-arvoa.
Ei, sinun pitää nyt ymmärtää, että toisesta ei voi saada mitä haluaa, sehän on käsittämätön, julma ja ihmisoikeuksia rikkova ajatus. Miten olet noin sydämetön ja julma? Olen järkyttynyt. Ihmisten pitää arvostaa ja kunnioittaa toisiaan, ei käyttää heitä välineinä saadakseen mitä haluavat.
Luterilaista oppia ja ev.lut. kirkkoa on meillä toki muotia ja mukava syyttää kaikesta, mutta tämä menee jo korkealta ja kovaa ohi. Luterilaisuus ei liity kuvaamiisi asioihin. Keski-ikäisillä miehillä puolestaan on iso merkitys parisuhteisiinsa, hyvä mies 45 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oraakkeli kirjoitti:
OSA 2
Sosiaalisuus ei edes kuulu suomalaiseen kasvatukseen (paitsi jos alkoholi on mukana, mutta vanhemmiten alkoholi on aikuisiässä huonoa käytöstä ja sosiaalisuuta ilman alkoholia ei ole), kuten ei tapakasvatuskaan; kuinka pukeutua, kuinka keskustella, kuinka tavata uudia henkilöitä ja kuinka ratkaista kiistoja. Suomessa ei edes osata tervehtiä naapureita, paitsi ehkä pikkukylissä.
Kuulostaa siltä, että sinä et itse ole saanut sosiaalist kasvatusta ja oman vajaavaisen käytöksesi mukaan tuomitset kaikki muut. Kyllä meillä kaupungissa tervehditään naapureita ja usein naapureiden kylään tulevat tutukin tervehtivät. Joidenkin kanssa jopa jutellaan :D
Vierailija kirjoitti:
Pohjoismaiden ulkopuolella korostetaan sukupuolieroja; kuinka olla miehekäs mies ja kuinka olla naisellinen nainen. Painotus, että näillä asioilla ei ole MITÄÄN TEKEMISTÄ työtehtävien/elämän kanssa. Mutta näillä elämääkin suurempi merkitys parisuhteen kannalta.
Kuinka olla sellainen ihminen, joka on tyytyväinen itseensä ja elämäänsä, sillä on elämänlaatua parantava merkitys elämän kannalta.
Sinulla on ikävä ja haitallinen asenne asettaa ihmiset esineen asemaan, joiden pitäisi elää tavalla, joka on jonkun toisen määräämä. "Tällainen sinun täytyy olla". Et varmaan itsekään halua, että sinusta tehdään jonkun toisen kaavan mukainen "robotti" kuin itse haluaisit olla?
Ihmiset ovat erilaisia ja vakka kantensa valitsee, on hyvä, että ihmiset ovat erilaisia :) Osa ihmisistä haluaakin sitten olla joko vakka ilman kantta tai kansi ilman vakkaa ja sekin on ihan OK!
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei ole myöskään perheidylliä. Kaikkialla muualla maailmassa perheet tapaavat toisiaan ja ystäviään. Ympäri vuoden. Ei tarvitse olla jotain suurta ja merkityksellistä syytä.
Kyllä me jotkut olemme viettäneet lapsuutemme sukuloiden, harmi että sinä et.
Vierailija kirjoitti:
Tunteita ei Suomessa osata näyttää. En ole ikinä nähnyt miesystäväni suutelevan tai antavan suukkoa naiselleen, kun he tapaavat. Joku halaus saattaa ehkä olla.
Eikö se ole vaan hyvä jos miesystäväsi ei suutele muita silloin kun seurustelet hänen kanssaan?
Kyllä niitä pusuja on, mutta miksi niitä pitäisi antaa toisten nähden?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa arvostetaan ja pyritään siihen, että pärjää yksin. Se taas vaatii miehisen asenteen, miehiset voimat ja miehekkäät vaatteet.
Meillä kun nainen kehuu itseään hän luettelee kaikki ne asiat, joita muissa maissa pidetään miehekkäinä. Hän osaa pilkkoa puut, vaihtaa autorenkaat, rassata auton moottorin, rakentaa talon ja rempata kylpyhuoneen. Silloin hän on hyvä ja vähän enemmän. Ei joku kakkua leipova pitsiä nypläävä hienohelma.
Jos hän leipoo hän leipoo leipää. Jos hän viljelee, hän viljelee perunaa eikä kasvattele kukkia tai yrttejä. Suomessa jo pienestä pitäen opetetaan halveksimaan naiseutta. Pyritään sukupuolineutraalisuuteen, mutta ei molempien sukupuolten hyväksymiseen. Sen huomaa vaikka nimissä. Annetaan nimiä, joista ei tiedä kumpi on kyseessä, mutta ei tehdä elettäkään, että vapautettaisiin kaikki nimet molemmille sukupuolille. Miksi ei ole kampanjoita, joissa poikia aletaan kutsua Jasmiinoiksi tai Martoiksi? Ruotsissakin on otettu käyttöön sana hen. Miksei toisia voisi kutsua oman maun mukaan honiksi tai haniksi? Kyse on vain kaikkien muokkaaminen samaan, ei erilaisuuden hyväksyminen.
Ja Suomessa varsinkin erilaisuutta ei hyväksytä. Ei machoilua eikä äärinaisellisuutta. Se tuomitaan milloin selittämällä kuinka silloin naisesta kodinkone tai miehestä kouriva. Niinkuin naisellinen mies ei voisi kouria tai miehekäs nainen ajautua kaikkien kotitöiden tekijäksi.
Mutta Suomessa neutraali lähes sukupuoleeton ihminen on olevinaan paras. Hän tekee kaiken puoliksi puolisonsa kanssa, hän ei syyllisty väkivaltaan ja kaikki fyysiset työt hoituvat yksin ja kaikki ovat olevinaan onnellisia.Tosiasiassa näin ei kuitenkaan käy. Suomessakin on vaikka kuinka paljon perheväkivaltaa. Kumpikin tekee töitä, mutta toinen tienaa monesti paljon enemmän. Lapset jäävät sen vanhemman armoille, joka on tunnollisempi. Rahat taas sen tillille kumpi ne tienaa ja kotityöt se, jota sotku häiritsee enemmän. Sitten katkeroidutaan ja erotaan.
Miksi monessa maassa kotitöitä tekevä nainen ei katkeroidu? Koska hän tiesi mihin lähti. Mies tietää myös roolinsa ja jos kumpikin osaa käyttäytyä liitto kestää.Mistä tiedät ettei muualla kotitöitä tekevä nainen katkeroidu? Tai onko hän surullinen, masentunut, elämäänsä kotirouvana täysin kyllästynyt, ilman mahdollisuuksia tehdä jotain muuta? Naiset halusivat kotirouvakulttuurille vaihtoehtoja, myös sellaisissa maissa missä sitä on edelleen (esim USA). He siis periaatteessa tiesivät mihin lähtivät, mutta silti kaipasivat jotain muuta.
Viittauksesi perheväkivaltaan on erikoinen. Sitä ilmenee edelleen, tasa-arvosta huolimatta. Luuletko ettei sitä ilmennyt silloin, kun "naiset tiesivät mihin lähtivät", mutta perheväkivalta tuli yllätyksenä eikä sittenkään itseasiassa arvannut mihin tuli lähdettyä? Jos toimeentulo on miehestä kiinni, pakeneminen perheväkivallalta vaikeutuu huomattavasti.
Nykyään jokainen etsii parisuhteeltaan itselleen tärkeitä asioita. Aika vähän nuo työ-kotityö -jutut vaihtelevat. Jos kuuntelee mitä se seurustelukumppani parisuhteeltaan toivoo ja mitä ei, voi arvioida miten omat toiveet sopivat noihin. Jos eivät sovi, ratkaisu ei ole valehdella, vaan etsiä sopivampi.Totta, en tosiaan voi tietää mistä ihmiset katkeroituvat. Voihan sitä katkeroitua työelämässäkin, vaikka ihan tietoisesti lähti työelämään. Kyllästyy aivan täysin työkavereihin, työhön työaikaan, tulospakkoon jne. Kaikkeen vois tosiaan katkeroitua, vaikka sen alkujaan on valinnut ihan itse.
Viittaan perheväkivaltaan siinä, ettei mikään mikään rooli, oli sitten työelämässä tai kotiäitinä suojele sinua siltä, jos se on kohtalosi.
Kaikki me haluamme vaihtoehtoja. Varmasti myös ne USA:n kotirouvat, mutta voit olla varma, etteivät he silti kaikkia vaihtoehtoja ota ja vaihtaisi kotona olemista ihan mihin tahansa työhön. Ei vaikka siten saisi 900 dollaria kuussa palkkaa, vetoketjujen valmistuksesta tehtaassa. Joka se tietenkin tasa-arvoisuuden nimissä pitäisi jakaa puoliksi miehen kanssa, jos kerran mieskin jakaa sen palkkansa puoliksi.
Työelämä on houkuttelevaa vain silloin kuin itse työ ja palkkaus on kunnossa. Ja vaikka kotona oleminen on raskasta, niin se, että monissa maissa kotiin jäädään mielummin kuin mennään töihin johtuu, että ne työt ovat vielä inhottavampia ja pärjätään ilman sitä rahaa. Jos joku kotiäiti onnistuu samaan työn jossa projektin jälkeen juodaan skumppaa, matkustellaan ja tehdään kaikkea kivaa, niin aivan varmasti hän jättää sen kotiäiteytensä taakseen.
Yleistäen:
Kotirouva viihtyy kotona lasten kanssa. Työelämään haluava ei halua tuota roolia loppuiäkseen. Töissä käyminen on naiselle vakuutus siitä ettei tarvitse elää jonkun muun armoilla. Se minimoi väkivaltaakin, koska silloin suhteesta lähteminen on helpompaa, ja silti pärjää taloudellisesti. Se on pienipalkkaisenkin naisen porkkana. Toki työstä luovutaan jos mahdollista, mutta mieluummin niin, ettei elämä ole miehen varassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut kotirouvana ulkomailla ja silloin oli aikaa panostaa perheeseen ja parisuhteeseen ja kotiin
Tunsi olevani arvostettu henkilö äitinä ja vaimona. Entä nyt Suomessa: jos et panosta työhön 150%, niin pomo haukkuu. Jos panostat työhön, niin olet iltaisin vai väsynyt ja kiukkuinen, ja mies haukkuu. Koko ajan saa olla kahden tulen välissä. Ei ihme, että parisuhteet ei toimi Suomessa keski-ikäisellä sukupolvella, joka uskoo perinteiseen perhekäsitykseen. Nuoret ovat oppineet enemmän tasa-arvoa.
Miksi tämä keskustelu syttyi tuleen ja minun ei? Olen palstalla usein kirjoittanut tästä aiheesta. Maailma nähneenä niin huomaan että Suomesta puuttuu sivistys. Kuinka syödään, miten käyttäydytään, ei olla kilttejä.
Ei osata tehdä ruokaa, paisutaan, kiusataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa arvostetaan ja pyritään siihen, että pärjää yksin. Se taas vaatii miehisen asenteen, miehiset voimat ja miehekkäät vaatteet.
Meillä kun nainen kehuu itseään hän luettelee kaikki ne asiat, joita muissa maissa pidetään miehekkäinä. Hän osaa pilkkoa puut, vaihtaa autorenkaat, rassata auton moottorin, rakentaa talon ja rempata kylpyhuoneen. Silloin hän on hyvä ja vähän enemmän. Ei joku kakkua leipova pitsiä nypläävä hienohelma.
Jos hän leipoo hän leipoo leipää. Jos hän viljelee, hän viljelee perunaa eikä kasvattele kukkia tai yrttejä. Suomessa jo pienestä pitäen opetetaan halveksimaan naiseutta. Pyritään sukupuolineutraalisuuteen, mutta ei molempien sukupuolten hyväksymiseen. Sen huomaa vaikka nimissä. Annetaan nimiä, joista ei tiedä kumpi on kyseessä, mutta ei tehdä elettäkään, että vapautettaisiin kaikki nimet molemmille sukupuolille. Miksi ei ole kampanjoita, joissa poikia aletaan kutsua Jasmiinoiksi tai Martoiksi? Ruotsissakin on otettu käyttöön sana hen. Miksei toisia voisi kutsua oman maun mukaan honiksi tai haniksi? Kyse on vain kaikkien muokkaaminen samaan, ei erilaisuuden hyväksyminen.
Ja Suomessa varsinkin erilaisuutta ei hyväksytä. Ei machoilua eikä äärinaisellisuutta. Se tuomitaan milloin selittämällä kuinka silloin naisesta kodinkone tai miehestä kouriva. Niinkuin naisellinen mies ei voisi kouria tai miehekäs nainen ajautua kaikkien kotitöiden tekijäksi.
Mutta Suomessa neutraali lähes sukupuoleeton ihminen on olevinaan paras. Hän tekee kaiken puoliksi puolisonsa kanssa, hän ei syyllisty väkivaltaan ja kaikki fyysiset työt hoituvat yksin ja kaikki ovat olevinaan onnellisia.Tosiasiassa näin ei kuitenkaan käy. Suomessakin on vaikka kuinka paljon perheväkivaltaa. Kumpikin tekee töitä, mutta toinen tienaa monesti paljon enemmän. Lapset jäävät sen vanhemman armoille, joka on tunnollisempi. Rahat taas sen tillille kumpi ne tienaa ja kotityöt se, jota sotku häiritsee enemmän. Sitten katkeroidutaan ja erotaan.
Miksi monessa maassa kotitöitä tekevä nainen ei katkeroidu? Koska hän tiesi mihin lähti. Mies tietää myös roolinsa ja jos kumpikin osaa käyttäytyä liitto kestää.Mistä tiedät ettei muualla kotitöitä tekevä nainen katkeroidu? Tai onko hän surullinen, masentunut, elämäänsä kotirouvana täysin kyllästynyt, ilman mahdollisuuksia tehdä jotain muuta? Naiset halusivat kotirouvakulttuurille vaihtoehtoja, myös sellaisissa maissa missä sitä on edelleen (esim USA). He siis periaatteessa tiesivät mihin lähtivät, mutta silti kaipasivat jotain muuta.
Viittauksesi perheväkivaltaan on erikoinen. Sitä ilmenee edelleen, tasa-arvosta huolimatta. Luuletko ettei sitä ilmennyt silloin, kun "naiset tiesivät mihin lähtivät", mutta perheväkivalta tuli yllätyksenä eikä sittenkään itseasiassa arvannut mihin tuli lähdettyä? Jos toimeentulo on miehestä kiinni, pakeneminen perheväkivallalta vaikeutuu huomattavasti.
Nykyään jokainen etsii parisuhteeltaan itselleen tärkeitä asioita. Aika vähän nuo työ-kotityö -jutut vaihtelevat. Jos kuuntelee mitä se seurustelukumppani parisuhteeltaan toivoo ja mitä ei, voi arvioida miten omat toiveet sopivat noihin. Jos eivät sovi, ratkaisu ei ole valehdella, vaan etsiä sopivampi.Totta, en tosiaan voi tietää mistä ihmiset katkeroituvat. Voihan sitä katkeroitua työelämässäkin, vaikka ihan tietoisesti lähti työelämään. Kyllästyy aivan täysin työkavereihin, työhön työaikaan, tulospakkoon jne. Kaikkeen vois tosiaan katkeroitua, vaikka sen alkujaan on valinnut ihan itse.
Viittaan perheväkivaltaan siinä, ettei mikään mikään rooli, oli sitten työelämässä tai kotiäitinä suojele sinua siltä, jos se on kohtalosi.
Kaikki me haluamme vaihtoehtoja. Varmasti myös ne USA:n kotirouvat, mutta voit olla varma, etteivät he silti kaikkia vaihtoehtoja ota ja vaihtaisi kotona olemista ihan mihin tahansa työhön. Ei vaikka siten saisi 900 dollaria kuussa palkkaa, vetoketjujen valmistuksesta tehtaassa. Joka se tietenkin tasa-arvoisuuden nimissä pitäisi jakaa puoliksi miehen kanssa, jos kerran mieskin jakaa sen palkkansa puoliksi.
Työelämä on houkuttelevaa vain silloin kuin itse työ ja palkkaus on kunnossa. Ja vaikka kotona oleminen on raskasta, niin se, että monissa maissa kotiin jäädään mielummin kuin mennään töihin johtuu, että ne työt ovat vielä inhottavampia ja pärjätään ilman sitä rahaa. Jos joku kotiäiti onnistuu samaan työn jossa projektin jälkeen juodaan skumppaa, matkustellaan ja tehdään kaikkea kivaa, niin aivan varmasti hän jättää sen kotiäiteytensä taakseen.Yleistäen:
Kotirouva viihtyy kotona lasten kanssa. Työelämään haluava ei halua tuota roolia loppuiäkseen. Töissä käyminen on naiselle vakuutus siitä ettei tarvitse elää jonkun muun armoilla. Se minimoi väkivaltaakin, koska silloin suhteesta lähteminen on helpompaa, ja silti pärjää taloudellisesti. Se on pienipalkkaisenkin naisen porkkana. Toki työstä luovutaan jos mahdollista, mutta mieluummin niin, ettei elämä ole miehen varassa.
Suomessa puhutaan yleensä kotiäidistä silloin, kun on pieniä lapsia. Ja jos nainen saa jotain vanhemmuuteen perustuvaa avustusta, niin silloin hän on aina kotiäiti, ei kotirouva.
Ihan vaan ohiksena.
Suomalaiset miehet eivät ymmärrä, että se kotona viihtyvä kaunis rouva tulee aika kalliiksi.
Halutaan joku kauniisti puunattu kodin hengetär, mutta sitten kun nainen ei käy töissä, aletaan huudella lompakkoloisesta.
Siksi yleensä esim. venäläisen naisen ja suomalaisen miehen liitto ei toimi.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feminismi ja metoo
Niin, miksi naisenkin pitäisi nauttia jotta avioliitto olisi onnellinen, mietipä sitä.... Kerro jos keksit vastauksen!
Hah :D Eiköhän naiset päätä mistä "perheen" onni koostuu lähes joka perheessä! Voi hyvänen aika, katso ympärillesi! Happy wife, happy life on todellakin totta. Miehen tehtävä on miellyttää ja toimia "oikein" (nainen määrittelee tämän yksinomaan) Ja itsekin olen nainen.
Tossukat valittaa itsenäisistä naisista.
Kakkahattutäti kirjoitti:
Suomalaiset miehet eivät ymmärrä, että se kotona viihtyvä kaunis rouva tulee aika kalliiksi.
Halutaan joku kauniisti puunattu kodin hengetär, mutta sitten kun nainen ei käy töissä, aletaan huudella lompakkoloisesta.
Siksi yleensä esim. venäläisen naisen ja suomalaisen miehen liitto ei toimi.
Mistä ihmeestä keksit, että suomalaisen miehen unelma olisi kotona viihtyvä puoliso? Kun tutkimukset väittää jotain ihan muuta! Miehet nimenomaan kaipaavat taloudellisen vastuun jakamista. Äidit haluavat jäädä kotiin itse! Kätevää kääntää sekin uhrautumiseksi (jota miehen on syytä hyvitellä joka käänteessä kaikella mahdollisilla tavoilla) kun omasta halusta haluaa kotiin jäädä.
https://www.hs.fi/tiede/art-2000006048974.html
Tasa-arvo ei muuta sitä mikä vastakkaisessa sukupuolessa viehättää! Sori vaan.
Suomalaiset parisuhteet eivät toimi, koska miehet haluavat, että nainen hoitaa kodin, lapset (ja näiden kulut), sukulaissuhteet ja ainakin puolet asuntolainasta. Lisäksi pitäisi olla hoikka ja laitettu. Mies haluaa olla perinteinen mies, joka tekee kotona "miesten työt", vaikka kerrostalossa ei niitä edes ole. Oman puoliskon mies voi maksaa asunnosta, mutta ei yhtään "akkojen kotkotuksia".