Miten päästä eroon ihastuksesta työkaveriin kun toisen kiinnostus on selkeästi lopahtanut?
Ennen varovaista flirttiä, joka loppui, ehkä löysi kumppanin tai en osannut vastaa siihen, mutta menin pöhkö tykästymään kuitenkin 🤔
Kyllä hän juttelee mutta ei muuta ja mun sydän läpättelee joka kerta kun hän tulee lähelle. Kokemuksia normalisoituuko tilanne joskus?
Kommentit (9)
Niin, olisihan se ihan kiva jos toisestakin suunnasta tulisi jotain flirtintapaista, kun minun näkökulmastani toinen on vain täysin asiallisesti ja ystävällisesti. Eipä siinä kauaa viitsi itseään nolata.
Vaihdoin työpaikkaa. En jaksanut enää sitä tunteiden peittelyä ja itseni nolaamisen pelkoa.
Jotkut harrastavat flirttejä ja kevyitä ihastumisia ihan vain niiden tuomasta ilosta. Uskaltaisin sanoa jopa monet. Eivät siksi, että haluaisivat suhdetta tai edes läheistä kanssakäymistä. Olen ollut monta kertaa vähän ihastunut ihmiseen, jonka lähestymisen olen torjunut ja kokenut ahdistavaksi. Ne tunteet ovat jokaisen omat eivätkä edellytä mitään toimia jos ei siltä tunnu. Tunteet eivät sido eikä ketään voi velvoittaa paljastamaan tunteitaan.
Vierailija kirjoitti:
Niin, olisihan se ihan kiva jos toisestakin suunnasta tulisi jotain flirtintapaista, kun minun näkökulmastani toinen on vain täysin asiallisesti ja ystävällisesti. Eipä siinä kauaa viitsi itseään nolata.
Uskon. Ehkä jäädyin hänen lähestyessään kun taisin kokea et hän on mua jotenkin "tasokkaampi" et olikohan kosketus, lähestyminen tai sanat sittenkin vahinko vai mitä.. Kaipa jäin toivomaan "oikeeta" aloitetta kun niitäkin kuulemma tapahtuu. Mutta nyt oon ymmärtänyt et vuorovaikutteisuus auttaisi lähestymisessä. Täytyy pitää mielessä jos joku vielä joskus lähestyisi 😊
Mitähän sadismia sekin on, kun toinen on takuulla huomannut vaikeasta ja oudosta käytöksestäni että jotain on meneillään, mutta tunkee silti vähänväliä juttelemaan ja lähelle. En siltikään ole huomannut, että hän olisi mitenkään ihastunut kun jutut aina asialinjalla, kunhan kiusaa vaan?
Mut jos ei se oikeasti vaan ole huomannut?
Vierailija kirjoitti:
Mitähän sadismia sekin on, kun toinen on takuulla huomannut vaikeasta ja oudosta käytöksestäni että jotain on meneillään, mutta tunkee silti vähänväliä juttelemaan ja lähelle. En siltikään ole huomannut, että hän olisi mitenkään ihastunut kun jutut aina asialinjalla, kunhan kiusaa vaan?
Äh. Joillain on muutakin ajateltavaa. Ylianalysointi on rasittavaa.
Pysyttelet siitä mahdollisimman kaukana.
Aika auttaa kyllä.
Vuoden päästä tuskin enää mietit häntä siinä mielessä.