Te joilla on pitkä työmatka koetteko sen raskaana?

Minulla oli viime vuonna työmatka 1,5 tuntia yhteen suuntaan ja olin aivan loppu koko ajan. Ei jäänyt illalla eikä aamulla yhtään vapaa aikaa vaan elämä oli yhtä työtä,ei ikinä enää. Nykyään suostun max puolen tunnin työmatkaan ja sekin mieluummin edestakaisin oleva aika.

Mulla 60 km työmatka, mutta junalla vain 25 min, lisäksi ensin matka autolla juna-asemalle (15 min) ja työpaikan päässä lyhyt kävelymatka.

Itse matkaa en koe raskaana, mutta päivistä työ vie ison osan, eikä paljon muuta ehdi tehdä. Se harmittaa.

Jos sen voi tehdä ilman ruuhkaa niin sen kestää jotenkin. Talvella koettelee enemmän pimeän ja vaihtelevien kelien takia.

Nykyinen 50min matka on itselleni maksimi.

Mulla oli edellisessä työpaikassa reilu tunnin matka, ovelta ovelle noin 1h15min. Koin matkan tosi raskaana ja ajan tuhlauksena, ja se oli yksi syy miksi vaihdoin työpaikkaa nykyiseen, jossa 30 min matka. Kaikista raskaimmaksi työmatkan teki julkisten vaihto, eli ensin kävely metrolle, metromatka, kävely bussille, bussissa, ja lopulta vielä 15-20 min kävely toimistolle. Jos matka olisi reilu tunnin, mutta pääsisi helposti yhdellä julkisella ilman kävelyä, se voisi toimia, tosin sillonkin päivästä menettää aina pari tuntia. Asun siis ulkomailla, jossa auto ei ole vaihtoehto.

Mulla toi 1,5h suuntaansa mutta olen etäillyt pari päivää viikosta jo monta vuotta. Joudun ajamaan autolla. Korona-aika mahtavaa, työpäivä alkaa meillä aamukokouksella ja nyt voin lähteä töihin myöhemmin, kokous päälle autossa ja osa työmatkasta onkin työaikaa. Äänikirjojen ym kuuntelua en yleensä ajaessa jaksa, musiikki ainoastaan menee.

Minulla pisin työmatka on ollut reilun tunnin ja se pidensi kyllä päivää niin että muulle ei riittänyt enää aikaa ja energiaa kuin työ. Matkan kesto vielä riippui siitä meninkö koko matkan julkisilla vai sainko kyydin työkaverilta. Nykyään pääsen töihin 10-15 min ja tämä on ihanaa. Kaikkea on ollut tuolta väliltä.

Kyllä. Aamulla huonosti nukutun yön jälkeen ajomatka 120km, ei ihan turvallistakaan. En siis aja päivittäin eestaas vaan yövyn duunipaikkakunnalla ja käyn vaan satunnaisilla työkeikoilla. Ei mitään mahista olis tehdä tuollaista päivittäin, ja johan bensakulut söis koko palkan kun verotuksessa ei kuitenkaan saa paljoa takaisin. Jos vois kulkea vaikka junalla olis eri asia eikä tarvitsis pelätä rattiin nukahtamista.

Minusta on todella rentouttavaa ajaa aamun sarastaessa tyhjää maantietä. Vielä jos Yle Puheelta tulee joku mielenkiintoinen juttu. Työmatkaa 80km

Minulla tällä hetkellä 72 kilometriä suuntaansa ja toista tuntia siihen menee, talvella enemmän, kun tienhoito on mitä on.  Nyt pärjää kyllä, mutta kun työpäivät venyvät kahteentoista tuntiin, niin silloin tuntuu vähän liialta ja sitten vielä kotona pitäisi tehdäkin jotain. Harrastuksia ei todellakaan ole.

Viimeisin työmatkani oli 500 metriä, välillä tuntui, etten kotiin jaksa kävellä. Pisin oli 4 km/sivu, sen jaksoin kävellä hyvin ja olin hoikka ja hyvässä kunnossa.

Mulla on pisin ollut 377 km. On varmaan selvää, että piti hommata myös asunto ja vain viikonloppuisin kotiin perheen luokse. Ei jäänyt paljon käteen, verovähennyksetkin huomioiden, mutta saipahan kokemusta. Nykyään sama työpaikka ja työmatka on alle 1 km, eli tästä tuli pitkäaikainen työ. Oli tosi raskasta, mutta kannatti.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on pisin ollut 377 km. On varmaan selvää, että piti hommata myös asunto ja vain viikonloppuisin kotiin perheen luokse. Ei jäänyt paljon käteen, verovähennyksetkin huomioiden, mutta saipahan kokemusta. Nykyään sama työpaikka ja työmatka on alle 1 km, eli tästä tuli pitkäaikainen työ. Oli tosi raskasta, mutta kannatti.

Lisään: Työmatkat ajoin autolla. Äänikirjoja tuli kuunneltua aika paljon. Tietöistä ja kausiajoituksista riippuen aikaa meni 4,5-5 h sisältäen yhden kahvipaussin. Yleensä menomatka oli rentouttava, paluu tylsä. Varsinkin kun paluumatkalla usein paistoi aurinko suoraan silmiin. Toisaalta ensimmäinen 120 km perjantaisin meni ruuhkassa, niin että usein joutui ajamaan jonossa rekkojen tahtiin. Ohituspaikkoja huonosti ja jos jostain pääsi ohi, kohta oli toinen edessä tai traktori tai joku muu hidaste. Se oli uuvuttavaa. Loppumatka oli hiljaisempaa ja sitten oli muutenkin ruuhka-aika jo hellittänyt, joten se oli hyvällä kelillä ihan kivaa. Aikansa kutakin, enää en jaksaisi samaa.

Minulla on ollut kerran tosi hankala työmatka. Aamulla n. 15 min kävelyä bussipysäkille, tunti bussissa ja sitten 10 min. Kävely työpaikalle. Takaisin sama rumba, paitsi että bussi lähti vasta 25 min työajan päättymisen jälkeen. Liukuvaa työaikaa ei ollut. 3h 5 min työmatkoihin päivässä. Kestin kaksi kuukautta. Mitään muuta ei työpäivinä ehtinyt tehdä.

Raskaana ilman muuta. Jos päivästä menee lähemmäs neljä tuntia julkisissa istumiseen, niin onhan se vapaa-ajasta pois. Ja työpaikalle saavuttu on jo energiataso täysin latistunut.

1 tunti 30 min. Irtisanoin itseni koska koin matkan liian raskaaksi, ja oli muutenkin vaikea aika elämässä. Ei ikinä enää. 

Ennen meni työmatkaan tunti suuntaansa, ja olin kyllä niihin aikoihin koko ajan aivan poikki. Kun aamuvuoro alkoi klo 7, niin ihan sen matkan vuoksi joutui heräämään todella aikaisin. Sitten kun vielä oli sekä aamu- että iltavuoroja, niin kotona oli todella myöhään ja kohta pitikin jo lähteä takaisin. Univelka ja uupumus oli kauhea, ja olin varmasti myös aika ikävä työkaveri usein.

Nykyään työmatka on 15 minuuttia ja jaksaa ihan erilailla, kun työpäivät eivät matkoineen veny kymmenen tunnin mittaisiksi ja saa nukkuakin. On voimaa nauttia työstä ja vapaa-ajasta.