Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hermo menee kun en osaa opettaa lastani matikassa!
23.04.2020 |
Miten ihmeessä tässä osaisi opettaa NIIN että lapsi ymmärtää, opettajat on saaneet koulutetuksen siihen. Ihan ok siis että on etäkoulua, mutta vanhemmille ei ole minkäänlaista opasta, miten tehtäviä opetetaan lapsentasoisesti. Yhtä tappelua ollut matikka, kun lapsi ei vaan ymmärrä ja minä en osaa selittää näköjään tarpeeksi hyvin. Koulu ei ole yhteydessä ollutkaan, toisin kuin joillakin muilla kouluilla.
Kommentit (33)
youtube on pullollaan hyviä opetusfilmejä. Sinne vaan hakusanaksi kehäkulma ja keskuskulma tms. Siellä ope opettaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen lapsi? Matikkaa oppii tekemällä harjoituksia. Eli koulukirjasta kannattaa tehdä minimissään koko aukeama aina, mieluiten myös lisätehtäviä. Istut vieressä, kun lapsi tekee.johdattelet oikeaan ratkaisuun, kun lapsi ei osaa. Havainnollistat.
Nämä etäkoulu-rage-aloitukset jotenkin tosi paljon hämmentävät... Eihän ne peruskoulun (vai lukiolainen) matikat nyt niin rakettitiedettä ole, että niitä ei voi oppimateriaalien kanssa yhdessä selvittää? Ainakin minun koulussa oli kyllä ihan kädestä pitäen -selitykset kaikelle uudelle sisällölle.
Vierailija kirjoitti:
Nämä etäkoulu-rage-aloitukset jotenkin tosi paljon hämmentävät... Eihän ne peruskoulun (vai lukiolainen) matikat nyt niin rakettitiedettä ole, että niitä ei voi oppimateriaalien kanssa yhdessä selvittää? Ainakin minun koulussa oli kyllä ihan kädestä pitäen -selitykset kaikelle uudelle sisällölle.
Riippuu lapsesta. Itselläni matemaattiset taidot ovat lähes olemattomat. Niistä tehtävistä voi selvitä kun keskittyy 200% ja asiat muistaa seuraavaan kokeeseen asti, mutta nykyään en edes muista miten jakokulmaa käytetään.
En tiedä miksi matematiikka oli minulle aina niin vaikeaa. Muistan elävästi kuinka se alkoi mennä metsään jo siinä kohtaa kun ala-asteella siirryttiin jakolaskuihin. En tiedä miksi koulussa puhuttiin ensin teoreettisesti "numeroiden suhteesta," mutta fiksu pikku-minä piirsi tuolloin sydämiä, hymynaamoja ja pääkalloja numeroiden väliin riippuen siitä miten omavaltaisesti päätin numeroiden suhteet keskenään. Vasta kun joku sanoi että "siis tää on jakolaskua" niin jokin pieni lamppu syttyi munkin päässä, vaikka senkin jälkeen niiden numeroiden ääressä touhuaminen oli yhtä takkuamista.
Matikka ei ole mun vahvuus, mutta selviän siitä. Ongelmia tuottaa se opettaminen lapselle, hermot ei kestä kun toinen ei tajua vaikka kuinka monesti selittäisi. En minä ole opettaja ainesta, siihen on aivan toisen luontoiset ihmiset. Täytyypä tosiaan ottaa opettajaan yhteys ja pyytää apua, soittakoot vaikka videopuhelun lapselle. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Matikka ei ole mun vahvuus, mutta selviän siitä. Ongelmia tuottaa se opettaminen lapselle, hermot ei kestä kun toinen ei tajua vaikka kuinka monesti selittäisi. En minä ole opettaja ainesta, siihen on aivan toisen luontoiset ihmiset. Täytyypä tosiaan ottaa opettajaan yhteys ja pyytää apua, soittakoot vaikka videopuhelun lapselle. Ap
Mitä aihetta pitäisi opettaa sille lapselle?
Prosenntilaskut on ainakin suht helppo ymmärtää. Etttä jos tuotteen hinta on 100 prosentti ja puhutaan alennuksista ja korotuksista niiin se on suhteeellista joko esiim 103 muutetaan desimaaaleiski ja kerotaan vastaaavalla hinnalla tai päin vastoin hinnnan alennus suhteeessa myyntihintaaan. Fysiiikka voisi olla helpompi hahmottaaa lunnon käsittteitä ja ihan selvää oivaltamista kuin matematiiikka jossa on vain pelkkkiä lukuja ja numeroita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä etäkoulu-rage-aloitukset jotenkin tosi paljon hämmentävät... Eihän ne peruskoulun (vai lukiolainen) matikat nyt niin rakettitiedettä ole, että niitä ei voi oppimateriaalien kanssa yhdessä selvittää? Ainakin minun koulussa oli kyllä ihan kädestä pitäen -selitykset kaikelle uudelle sisällölle.
Riippuu lapsesta. Itselläni matemaattiset taidot ovat lähes olemattomat. Niistä tehtävistä voi selvitä kun keskittyy 200% ja asiat muistaa seuraavaan kokeeseen asti, mutta nykyään en edes muista miten jakokulmaa käytetään.
En tiedä miksi matematiikka oli minulle aina niin vaikeaa. Muistan elävästi kuinka se alkoi mennä metsään jo siinä kohtaa kun ala-asteella siirryttiin jakolaskuihin. En tiedä miksi koulussa puhuttiin ensin teoreettisesti "numeroiden suhteesta," mutta fiksu pikku-minä piirsi tuolloin sydämiä, hymynaamoja ja pääkalloja numeroiden väliin riippuen siitä miten omavaltaisesti päätin numeroiden suhteet keskenään. Vasta kun joku sanoi että "siis tää on jakolaskua" niin jokin pieni lamppu syttyi munkin päässä, vaikka senkin jälkeen niiden numeroiden ääressä touhuaminen oli yhtä takkuamista.
Voi ei. Miten joku sellainen voi olla vanhempi, joka ei osaa yhtään matematiikkaa. Eikö tuo ole jo vaarallista lapsen kannalta? Lasu?
Vierailija kirjoitti:
Prosenntilaskut on ainakin suht helppo ymmärtää. Etttä jos tuotteen hinta on 100 prosentti ja puhutaan alennuksista ja korotuksista niiin se on suhteeellista joko esiim 103 muutetaan desimaaaleiski ja kerotaan vastaaavalla hinnalla tai päin vastoin hinnnan alennus suhteeessa myyntihintaaan. Fysiiikka voisi olla helpompi hahmottaaa lunnon käsittteitä ja ihan selvää oivaltamista kuin matematiiikka jossa on vain pelkkkiä lukuja ja numeroita.
Minuuusta ihmisestä voi kasvatttta älykkään niin että alkuun kerrotaaan tarinoita (kuten ajan alkaenkin on tehty) ja lopuuulta aletaan pikku hiljaa jätttää tarinoista puuuutuvia kohtia joita lapsi saaa täydentäää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Matikka ei ole mun vahvuus, mutta selviän siitä. Ongelmia tuottaa se opettaminen lapselle, hermot ei kestä kun toinen ei tajua vaikka kuinka monesti selittäisi. En minä ole opettaja ainesta, siihen on aivan toisen luontoiset ihmiset. Täytyypä tosiaan ottaa opettajaan yhteys ja pyytää apua, soittakoot vaikka videopuhelun lapselle. Ap
Opettajalla on työaika, yksityisopetus on taas eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään osaa auttaa matikassa. En ymmärrä matematiikasta, kemiasta tai fysiikasta yhtään mitään. En ymmärtänyt kouluaikoinakaan ja numerotkin sitä tasoa. Kun ei kiinnostanut eikä kiinnosta, niin ei siitä mitään päähän jää. Onneksi mieheni hoitaa matikassa neuvomisen. Minä voin auttaa kaikessa muussa, mm. historiassa.
Minä en osaa neuvoa yhtään 2lk matikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis onko nyky Suomessa todella noin tyhmiä vanhempia?
En voi uskoa tuota todeksi. En millään.
Kyllä kysymyksessä on enemmän haluttomuus perehtyä lapsen ohjaamiseen, kärsimättömyys, ja mukavuudenhalu.
Ihan uskomatonta, miten voi olla noin tyhmiä vanhempia, jos ei ala-asteen/yläasteen/lukion matematiikkaa ymmärrä. Siinä pärjää ihan peruslogiikalla. Miten ihmeessä on voinut sitten muuten pärjätä elämässä?
Miksi teidän miehenne, lapsen isä ei opeta ja ohjaa lasta matematiikassa.
Vai onko hänkin yhtä tyhmä kuin äiti vai vielä tyhmempi ?
Olisi kannattanut ottaa se diplomi-insinööri miehekseen, ja lastensa isäksi, eipä olisi silloin ongelmia matematiikan opetuksessa.
Karsean tyhmiä ovat palstan mammulit.
Matematiikan opetus saisi olla enemmän ongelmakeskeistä.
Kaikessa vallitsee syy-seuraussuhde, mutta matikan opetus on kuin lankeava seuraus syystä jota ei ole paljastettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä etäkoulu-rage-aloitukset jotenkin tosi paljon hämmentävät... Eihän ne peruskoulun (vai lukiolainen) matikat nyt niin rakettitiedettä ole, että niitä ei voi oppimateriaalien kanssa yhdessä selvittää? Ainakin minun koulussa oli kyllä ihan kädestä pitäen -selitykset kaikelle uudelle sisällölle.
Riippuu lapsesta. Itselläni matemaattiset taidot ovat lähes olemattomat. Niistä tehtävistä voi selvitä kun keskittyy 200% ja asiat muistaa seuraavaan kokeeseen asti, mutta nykyään en edes muista miten jakokulmaa käytetään.
En tiedä miksi matematiikka oli minulle aina niin vaikeaa. Muistan elävästi kuinka se alkoi mennä metsään jo siinä kohtaa kun ala-asteella siirryttiin jakolaskuihin. En tiedä miksi koulussa puhuttiin ensin teoreettisesti "numeroiden suhteesta," mutta fiksu pikku-minä piirsi tuolloin sydämiä, hymynaamoja ja pääkalloja numeroiden väliin riippuen siitä miten omavaltaisesti päätin numeroiden suhteet keskenään. Vasta kun joku sanoi että "siis tää on jakolaskua" niin jokin pieni lamppu syttyi munkin päässä, vaikka senkin jälkeen niiden numeroiden ääressä touhuaminen oli yhtä takkuamista.
Oi, söpöä! Mulla oli aika sama tilanne. Ja tietty on vieläkin.
Alue: Aihe vapaa
Soita opelle ja pyydä neuvomaan lasta. Meillä ope neuvoo teamsissa joka päivä.