Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys alkaa painaa tässä koronaeristyksessä
23.04.2020 |
Asun yksin ja työtkin ovat loppuneet koronan takia. Olen introvertti ja viihdyn yksin, mutta nyt en ole nähnyt edes perheenjäseniäni ja ainoat ihmiskontaktit viimeisen kuukauden aikana on ollut kaupan kassa, siis silloin harvoin kun en ole itsepalvelukassaa käyttänyt.
Pitäisikö tätä eristäytymistä oikeasti jaksaa vielä monta kuukautta? Olen alkanut huomata itsessäni masennuksen oireita, kun tällainen eristäytyminen on jopa itselleni liikaa. Miten te muut yksinasuvat sinkut, oletteko oikeasti olleet koko korona-ajan näkemättä perheenjäseniänne ja kavereitanne ja jos niin aiotteko jatkaa sitä vaikka loppuvuoden jos se on suositus?
Kommentit (24)
Olen yksin asuva keski-ikäinen nainen. Seurustelen ja tapaan aivan normisti mieskaveriani, otan sen riskin ja olen myös intiimisti hänen kanssaan, ei päde mitkään 1 metri turvavälit meillä. Ehei, ei tod. Enempi sairastun jos pitäisi olla hänestä erossa kuukausi tolkulla,saahan siitä lohtua kun ei tarvii yksin kökkiä ja ahdistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai voi vaikka lenkillä käydä ystävän kanssa. Tulisin hulluksi jos olisin sinkku ja himassa 24/7.
koronalla ei ole mitään vaikutusta
Oma vikasi jos et uskalla kavereitasi tavata.
Tavatkaa vaan ystäviä jos niitä on. Tämä nyt menee liian pitkälle jos ei saa muka ketään ihmisiä tavata. Varmasti sairastuu ja kuolee ihmisiä tätä rataa enempi kuin mihkään koronaan !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin pitkään yksin omassa kodissani ja sitten lähdin vanhempieni luokse "asumaan". Yksinäistä oli. Eikä sekään hirveästi mieltä ylentänyt, kun huomasin että vain exät olivat niitä jotka haluaisi mua nähdä. Tosin kaikki mun vähät kaverit asuukin kauempana ja ovat perheellisiä.
No et sä vielä kovin intro ole introasteikolla aloituksen perusteella. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs tehdä kun muutin toiselle paikkakunnalle (työpaikan takia) helmikuussa. Nyt sitten etänä. En ole nähnyt ketään yli kuukauteen. Kukaan tutuistani ei siis asu täällä. Kaikki kaverini seurustelevat, mutta onneksi muistavat välillä edes soitella. Jos en viihtyisi yksin, niin olisin ihan varmasti jo seonnut. Mutta on tämä jo minullekin vähän liian pitkä väli, kun en ole nähnyt ketään. Ja minulla sentään on ystäviä langan päässä, jotkut ovat kokonaan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs tehdä kun muutin toiselle paikkakunnalle (työpaikan takia) helmikuussa. Nyt sitten etänä. En ole nähnyt ketään yli kuukauteen. Kukaan tutuistani ei siis asu täällä. Kaikki kaverini seurustelevat, mutta onneksi muistavat välillä edes soitella. Jos en viihtyisi yksin, niin olisin ihan varmasti jo seonnut. Mutta on tämä jo minullekin vähän liian pitkä väli, kun en ole nähnyt ketään. Ja minulla sentään on ystäviä langan päässä, jotkut ovat kokonaan yksin.
Et ole nähnyt ketään yli kuukauteen? Miten ihanaa! Taivas. Minä en voi, mutta voi pojat jos voisin palkkatyöni noin hoitaa. Uulalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma vikasi jos et uskalla kavereitasi tavata.
Olen yrittänyt olla vastuullinen ja toimia kaikkien suositusten mukaan. Minulla ei ole sellaisia läheisiä ystäviä joita voisin kahden kesken tavata ja kaveriporukkamme tapaamisissa saattaa olla yli 10 ihmistä.
Mutta ehkä tämä eristäytyminen riittää ja alan taas tavata kavereitani, silläkin uhalla että levitän koronaa. Eihän tässä eristäytymisessä tosiaan ole mitään järkeä.
Ei ole ollut ongelmia kestää sosiaalista eristystä. En ole tavannut ketään (harvakseltaan kaupan, apteekin yms. kassaa lukuunottamatta) maaliskuun ensimmäisestä viikosta eteenpäin. Vain puhelimitse ja sähköpostitse olen ollut läheisiini yhteydessä.
Jos mahdollista, tapaa ystäviäsi kahden kesken ulkona kävelyillä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en lähtisi kyläluutakavereitani tapaamaan, ainakaan ihan vielä. Riski sairastua moninkertaistuisi. Mielummin kävisin kotonani näkemässä porukoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyläluutakavereillani tarkoitan heitä, jotka ovat paljon kontakteissa useisiin ihmisiin, eivätkä siis ole yrittäneet eristäytyä.
Mua kyllä ahdistaa, on sellaisia outoja epätodellisuuden kokemuksia. Niin kuin ei olisi edes olemassa. Oon jutellut viimeks viikko sitten nopsaan apteekissa jotain muutaman sanan, siinä kaikki. En enää kestä vaan meinaan nopsaan tavata yhden ystävän lenkillä ja turvavälillä vkoloppuna.
Asun yksin, oon työtön, ei edes lemmikkejä, ei siis yhtään ketään.
Outoja oloja on.
Tänään on kyllä tullut mietittyä, että miten tätä jaksaa vielä monta kuukautta. En enää edes tiedä kuinka kauan olen ollut eristäytyneenä ja ulkoilmassa kävely tuntuu hassulta. En varmaan useamman kuukauden jälkeen osaa aluksi jutella ihmisille normaalisti.
Oma päätös on ollut, että olen täysin eristäytyneenä. En siis käy edes kaupassa, koska minulla on aivokasvain enkä tiedä kuulunko sen takia riskiryhmään. Toivon vaan, että selviän tästä kaikesta hengissä ja vielä jonain päivänä koittaa normaali arki ilman pelkoa ja rajoitteita.
Kyllähän se myös mietityttää, että olenko tehnyt oikean ratkaisun tämän totaalisen eristyksen kanssa. Niin monet jatkavat melko normaalia elämäänsä ilman pelkoja.
Vierailija kirjoitti:
Mua kyllä ahdistaa, on sellaisia outoja epätodellisuuden kokemuksia. Niin kuin ei olisi edes olemassa. Oon jutellut viimeks viikko sitten nopsaan apteekissa jotain muutaman sanan, siinä kaikki. En enää kestä vaan meinaan nopsaan tavata yhden ystävän lenkillä ja turvavälillä vkoloppuna.
Asun yksin, oon työtön, ei edes lemmikkejä, ei siis yhtään ketään.
Outoja oloja on.
Kuulostaa hyvälle ajatukselle. :)
Vierailija kirjoitti:
Tänään on kyllä tullut mietittyä, että miten tätä jaksaa vielä monta kuukautta. En enää edes tiedä kuinka kauan olen ollut eristäytyneenä ja ulkoilmassa kävely tuntuu hassulta. En varmaan useamman kuukauden jälkeen osaa aluksi jutella ihmisille normaalisti.
Oma päätös on ollut, että olen täysin eristäytyneenä. En siis käy edes kaupassa, koska minulla on aivokasvain enkä tiedä kuulunko sen takia riskiryhmään. Toivon vaan, että selviän tästä kaikesta hengissä ja vielä jonain päivänä koittaa normaali arki ilman pelkoa ja rajoitteita.
Kyllähän se myös mietityttää, että olenko tehnyt oikean ratkaisun tämän totaalisen eristyksen kanssa. Niin monet jatkavat melko normaalia elämäänsä ilman pelkoja.
Sinun kannattaisi soittaa terveyskeskuksen päivystykseen ja kysyä kuulutko riskiryhmään. Minä en ole kuullut että aivosairaat kuuluisi...
Ei kannatta olla niin kauaa totaalisessa eristyksessä, että joutuu miettimään noin raskaasti.
Valtioneuvoston palvelustakin voi kysyä kaikenlaista koronaan liittyen :
Puhelinpalvelussa 0295 535 535 ja chatissa saa yleistä tietoa koronaviruksesta. Neuvonta palvelee arkipäivisin klo 8–21 ja lauantaisin klo 9–15.
https://valtioneuvosto.fi/tietoa-koronaviruksesta/puhelinpalvelu-ja-chat
En ole yksinasuva sinkku, vaan parisuhteessa. Mutta olen kyllä miettinyt, että jos olisin, niin näkisin kyllä ystäviäni ainakin. En kestäisi olla yksin karanteenissa.