Työpaikkakiusattu

Up

Sinnillä eteenpäin. Ei auta jäädä tuleen makaamaan. Kohti uusia pettymyksiä jne.

Vaihdoin kokonaan alaa: hoitotyöstä luovalle alalle. Olin pitkään vain kotona, onneksi tuli lapsia niin sen varjolla pystyin olla kotona vuosia. Nyt toimin osa-aikaisesti yrittäjänä ja opettajana. En voi enää mennä töihin mihinkään ”tiimiin” vaan teen töitä yksin.

Olin pienessä firmassa ja esimiehenä yrityksen omistaja, jolla ei mtn esimieskokemusta, osaamisesta puhumattakaan. Sairastuin pitkäksi aikaa mistä kiusaaminen ja savustaminen alkoikin. Palkkoja pimitettiin ja lopputili jätettiin maksamatta syyttäen minua itse tekemistään virheistä ja tekemättä jättämisistään. lähdin muihin hommiin hyvin nopeasti tervehdyttyäni.

Liitosta ei käytännössä mtn apua, palkkaturvassa hakemus menossa mutta jos sitä kautta ei onnistu niin antaa olla.

Oman mielenterveyden puolesta on kyllä tosiaan pelko. Järkyttävää ahdistusta monta kk ja univaikeuksia. Koronan takia etähommiin siirtyminen ei ole tilannetta auttanut, ei ole mitään muuta ajateltavaa ja viestit, syytökset ym pyörii jatkuvasti mielessä. En oikein tiedä mistä voisi edes apua lähteä etsimään mielenterveyden kunnossa pysymiseen vai auttaako aika...

Luonteeltani olen muutenkin herkkä ja ns. Ihmispelkoinen :D joten nuo kuukaudet olivat vain ihan liikaa itselleni. Moni toinen olisi voinutkin laittaa vastaan kunnolla..

Työpaikkaa tosiaan vaihdoin ja opiskeluja tässä samalla ja Toivon tosiaan että normaaliarkeen palatessa saisi muuta ajateltavaa eikä perästä enää kuuluisi mitään. Ja mitä tästä opimme: ei ikinä, koskaan! Niihin pieniin yrityksiin töihin.

Jouduin sairaslomalle ja tyhmä palasin töihin. Sama meno jatkui, sain monenlaisia fyysisiä oireita, jotka kroonistuivat + masennuksen. Minut irtisanottiin. 

Olen ollut kotona monta vuotta, lihoin 30kg.  Katkerana, väärinkohdeltuna ja itsetunto nujerrettuna. 

En ole uskaltautunut työelämään, koska pelkään epäonnistuvani.

Neuvoni sinulle: Irtisanoudu itse. Silloin olet itse tilanteesi herra ja (mielessäsi) haistatat pitkät mokomille.

Sitten vain kohti valoisampaa tulevaisuutta omin jaloin.  

Toivon, että olisin itse ymmärtänyt tämän, mutta rakastin työtäni ja olin siinä hyvä ja asiakkaiden puolelta arvostettu. Työkaverien kateus varmaankin siihen kiusaamisen johti, mutta liian pitkään koitin taistella ja vääryyksiä korjata. Siitä jäi vain hirveä epäoikeudenmukaisuuden tunne ja katkeruus jäljelle.