Yksi esimerkki miesten yksin jäämisestä

Olen kotoisin tuppukylältä. Siellä kun asuin lapsuuteni ja nuoruuteni, olin koulukiusattu ujo ja kiltti tyttö. En kelvannut yhdellekään, edes kenellekään ns. epäsuositulle pojalle. Muistan pari poikaa, jolle ilmaisin olleeni ihastunut. Pojilla on voimakas ryhmäpaine, joka estää tutustumasta.

Koulussa kilttejä kiusattiin ja ne toiset tytöt taas olivat siinä h****n maineessa. Siihen väliin jäi muutama tyttö, joka jollain tavalla onnistui pysymään sellaisessa sopivassa maineessa, että kelpasivat.

Yleensä monet parisuhteet solmitaan nuoruudessa, ja jos ei tao, kun rauta on kuuma, voi jäädä ilman. Opastaisin poikia ja nuoria miehiä päästämään irti ryhmäpaineesta ja tutustumaan tyttöihin, sekä suhtautumaan kunnioituksella. En usko, että ajat ovat ihan kamalasti muuttuneet omista nuoruusajoistani.

Lisäksi olen huomannut, ettei monista miehistä ota selvää, jos ovat kiinnostuneita. Eivät osaa oikein ilmaista. Tykkään itse nimenomaan siitä, että mies sanoo suoraan. Ja se kuuluu mielestäni miehen tehtäviin.