Työpaikan kiusaaja

Työyhteisössämme on työntekijä joka jo vuosia on tavallaan kiusannut muita.
Hänellä on aina joku jonka ottaa ns.hiljaisesti hampaisiinsa.
Esim. Jos on kaksin kiusattavansa kanssa niin hän juttelee ym.ihan normaalisti. Jopa niin että saa tunteen , että eihän tässä mitään epänormaslia olekkaan . Kuitenkin jo seuraavassa hetkessä, kun olemme niin , että seurassa on muitakin työkavereita hänen käytöksensä muuttuu niin, että hän haluaa nolata kiusattunsa muiden silmissä.
Kun työyhteisöömme tulee uusi työntekijä esim.työllistetty tai nuori, niin hän joutuu heti tämän kiusaajan hampaisiin.
Tämä kys.henkilö ottaa aina jonkun lakeijakseen, jota imartelee, kehuu ym .jotta saisi itselleen jonkun joka tekee hänen puolestaan esim.hänelle kuuluvia työtehtäviä.
Jos työyhteisöön tulee uusi esimies, niin aluksi tämä henkilö imartelee häntä kaikintaboin.Kun tulee jotain työtehtäviin puuttumista tmv.kelkka kääntyy ja esimiehestä aletaan puhua paskaa. Näi on käynyt joka ikisen esimiehen kohdalla näinä vuosina.
Tämä työntekijä käyttäytyy kuin teini. Seläntakana kuiskuttelua, pahanpuhumista, mollaamista, naureskelua ja silmien muljaettelua. Ja nyt puhutaan lähes viiskymppisestä naisesta.
Joka kerta kun joudun tämän kys.ihmisen työpariksi tai työryhmään pelkään että puhun jotain tyhmää ja sitä todella teenkin. Sekoan sanoissani, muistini takkuilee ym. vaikka missään ja koskaan muulloin ei minulla tälläisiä vaikeuksia ole.
Ja kyllä, olen yksi hänen kiusattavistaan, ollut jo yli 10 vuotta.....
Kun joudun hänen kanssaan samaan tilaan ,tuntuu kuin kuristava vanne laitettaisiin kaulani ympärille.
Eikä tämä ole vain minun ajatuksiani, vaan muutkin työyhteisössämme ovat huomanneet kys.henkilön käytöksen muita kohtaan...kohde vain vaihtuu.
Olen tästä puhunut esimiehen kanssa, mutta he eivät tälle mitään voi. Kiusaajan ryhmällä on ollut työnohjausta ym. pitkälti tämän henkilön takia ym.(Itse en luojankiitos nyt kuulu tähän työryhmään ,vaan ryhmään jossa hyvä työhenki ja arvostusta kaikin puolin)

Nyt kysynkin neuvoa; Miten kokoan itseni ja pääsen tästä alemmuudentunteesta eroon tämän henkilön läsnäollessa?
Mitä vastaan hänelle kun koen että hän kiusaa minua tai jotakuta muuta?

Kaikesta hölmöimmän tästä tekee sen, että olen mielestäni iloinen, puhelias ja ulospäinsuuntautunut ihminen, jolla on yksityiselämä tasapainoinen, onnellinen ja perheeni sekä lähipiirini myöskin menestyy elämässä. Kukaan koskaan ei ole saanut minussa tälläistä poljettua tunnetta aikaiseksi.