Milloin jätitte lapsen miehelle hoitoon?

lähdin käymään tyttöjen kanssa ulkona ja vaavi jäi isänsä kanssa. kunhan hommat toimii niin ettei vauvan tarvitse nälässä olla, niin ei tietenkään ole mitään " ikärajaa" :) isä on samalla tavalla huoltaja kuin äitikin.



virkistys ja kunnonkohotus tekee sulle tosi hyvää. isälle taas tekee tosi hyvää saada olla yksinään päävastuullinen vauvasta säännöllisesti ja oletusarvoisesti.

Hoidamme lapsia miehen kanssa yhdessä, yhteisiähän ne ovat. Perheen ulkopuoliselle jätin sitten aikanaan hoitoon.

Kun vaikka olen päättäväinen jne, niin lähipiiristä olen huomannut että jos ipanaan " jää roikkumaan" useammaksi viikoksi, on irti päästäminen/isään luottaminen sitä vaikeampaa mitä pidemmälle mennään(vain minä tiedän mitä lapseni kaipaa jne..). Ja isätkin on usein silloin niitä, jotka soittelevat perään vartin välein; mitäs nyt tehdään kun tutti tippui lattialle?! :)



Ja vauva oppii heti alusta että on kaksi tapaa hoitaa asioita, ihan toimivia molemmat :)

Eka lapsi oli meille molemmille ensimmäinen ja hysteerisesti luulin, että vauvan kanssa pärjään vain minä. VAuva oli lähempänä puolta vuotta, kun jätin ekan kerran hänet. Toisen kanssa homma oli jo erilaista. Vauva oli 6 päivää, kun kauppareissulla viivyin pari tuntia. Kolmannen kanssa jätin muutaman viikon ikäisenä jo tunneiksi enkä stressannut pärjäämisestä yhtään. Kolmikuisena vauva oli isän kanssa kolme päivää päivisin kotona, kun itse jouduin olemaan poissa. Neljäs nyt 2 kk:tta ja tänään jää ekan kerran hoitoon reiluksi pariksi tunniksi (siis mummi hoitaa osan aikaan, joten ei vauva jää " isälleen hoitoon" ). Olisin tämänkin aiemmin jättänyt, mutta tarvetta ei ole tullut ja muista sisaruksistakin sen verran työtä, että on ollut helpompi ottaa vauva mukaan.

vaan mies on ihan tasa-arvoinen vanhempi, hoitaa lapsia paljon.



Ihan heti laitokselta tultua ei ehkä kannata haaveilla parin tunnin lenkeistä, toisaalta oman toipumisen, toisaalta vauvankin takia. Mutta pikkuhiljaa, ja kun opettelee lypsämään maitoa, vauvakin pärjää paremmin.



Jotkut on tuossa tiukempia, mutta minä olen kyllä kulkenut aika rennosti ainakin nyt yli kuukauden vauvan syntymän jälkeen, siis noita parin kolmen tunnin poissaoloja silloin tällöin.

Mutta pointin ymmärsin, Kyllä mä jätin heti kun kotiin päästiin kun halusin käydä ulkona viikon sisällä olon jälkeen.

viikon päästä synnytyksestä, kun jouduin sairaalaan. Seuraavan kerran jäi yöksi, kun vauva oli 7vko, jolloin mulla oli vuorokauden mittainen työmatka.

Isähän on hoitaja ihan siinä missä minäkin. Oliskohan vauva ollut n 2 vrk kun lähdin kävelylly yksin, sitten joskus kauppaan tai kaverin kanssa kahvilaan. Yleensä olin poissa maksimissaan sen yhden imetysvälin. Kun imetys harveni pystyi olemaan poissa vähän pidempään.

Lapset on yhteisiä. Vai onko se vauva sinun? Miksei se isä voi olla vauvan kanssa ensi hetkistä lähtien ihan kun se äitikin. Jos toisen pitää lähteä johonkin niin sitten pitää, on se sitten isä tai äiti. Tietenkin äitin hieman huonompi lähteä jos imettää mutta pumppu on keksitty ja tuttipullo mistä isä voi vauvaa syöttää.



Ihme äiti äiti äiti juttuja. Isä on ihanyhtä tärkeä lapselle kun äitikin.

mieleeni ekaksi tuli, vaikka tasapuolinen aion toki olla :) Hauskaa miten mielipiteet muuttuu, kun olen aina ollut en-niin-lapsi ystävä ja kun nyt ensimmäistä omaa odotan olen jättämässä sitä isälle " hoitoon" ;)



Kyllä niihin piruihin vaan kiintyy, kun oman saa..



Noh, sitä tärkeämpää varmaan reagoida ajoissa ja jättää sitä lasta tosiaan, ettei se enää tunnu hoitoon jättämiseltä! Kuitenkin vakaa aikomukseni on antaa miehen rauhassa viettää yhteistä aikaa vauvan kanssa, varsinkin edellisen suhteen kokemuksista on tosiaan vähän allapäin, lapsirakas kun on.



ap.

Isälle hoitoon?

Ipanaan jää kiinni?



Mitä jos nyt odottaisit ihan rauhassa että vauva syntyy ja sen jälkeen teet sitten mikä hyvältä tuntuu.



Itse en edes osaa vastata kysymykseesi, sillä meillä isä on toinen vastuullinen vanhempi. En muista, koska olisin jättänyt lapset ensimmäistä kertaa isän kanssa kotiin, sillä se ei ole meillä ollut mikään suuri numero.

Toisekseen itse koen todella naurettavana sen pelon, että vauvaan jää liian kiinni.



Se, että äiti haluaa viettää tiiviisti aikaa vauvan kanssa, on vain hyvä asia, eikä millään tavalla poissulje sitä että mieskin voi olla tasavertaisena hoitamassa vauvaa. Vastuuta pitää opetella jakamaan siellä kotona, ihan vaikka molemmat vanhemmat olisivatkin paikalla.

Jos sinun pitää erikseen lähteä pois kotoa, että mies saa hoitaa vauvaa, on jotain pielessä ja kannattaa mennä hieman itseensä miettimään omia toimintatapojaan.

olla ilman muuta lähettyvillä, esim. juuri tuo kolme viikkoa. Mutta jos ei ole mitään suositusrajoja niin hyvä, sitten voin toteuttaa olemistani ihan juuri niin kuin aioinkin :)



Lähipiiriin kuuluu muutama, joista kumpikaan ei anna/jätä lapsiaan isälle. Tai jos pakon sanelemina jättävät, tulee juuri näitä jatkuvia mitäs nyt? -puheluita, ja äiti palaa lentäen kotiin " tiesin ettei täällä pärjättäisi" . Sellaisen haluan nimenomaan välttää, ja siksi aikoisin ottaa heti alusta rutiinin, että olen päivittäin poissa edes jonkun aikaa, jotta oman ajan ottaminen ei myöhemmin tunnu syylliseltä, ja isälle ja lapselle on normaalia ihan alusta asti olla kahdenkin. Arvostavat omaa rauhaa varmaan nekin.



ap.

Minäkään en siis todellakaan jätä lapsia miehelle " hoitoon" , melkein päinvastoin ;). Ihan alusta asti kannattaa molempien kehittää oma tyylinsä vauvanhoidossa että vauvakin niihin tottuu.