Muita itku- ja tunneherkkiä?

Mua ei itketä, jos joku sanoo pahasti, mutta silloin kun...

esim. tälläviikolla katsomani elokuva Abiminable ja sarja Dark Crystal: Age of Resistance

niin itku oli herkässä

Myös Twinpeaks theme saa mut aina herkistymään

Minä saatan alkaa kyynelehtiä aika helposti. Jos vaikka joku sanoo jotain herkkää. Tai jos katson videota missä eläimiä pelastetaan. 

Mä itkeä vollotan ihan pienimmistäkin asioista. Niin kuin äskenkin kun kuuntelin oululaisen poliisin Rakastan elämää -esitystä. Ihana mies, ihana ääni, ihana kappale! Ja herkistyin tietty ja hanat aukes.

Viimeaikaisten hallituksen koronaesitysten aikana on tullut voimakas liikutuksen tunne.

Juuh tuttu ominaisuus on. Minulle ei tule tosin paljon tuollaisia fyysisiä kipuja. Ehkä nyt rinnassa vähän tuntuu jos oikein liikaa tulee vollotettua. Herkistyn siis kyllä aika herkästi. Ihan niistä pienemmistäkin asioista joista joku muu taas ei

Sattuuhan näitä joskus, varsinkin kun on kuukautiskierto sopivassa kohdassa(puolivälissä siis) plus sopivasti univelkaa(ainakin pari huonosti nukuttua, tai pitkään valvottua yötä), niin joku uusi asia nostattaa vanhan tunnemuiston voimakkaana pintaan. Jos jotain asiaa pelkää tiedostamattaan, niin se voi kummuta aggressiivisuutenakin.

Itsellä esikoisen syntymän jälkeen hengitys muuttui pinnalliseksi useammaksi kuukaudeksi, en minäkään ollut masentunut tms, jotenkin sitä vain pelkäsi menettävänsä lapsen, jota oli halunnut lähemmäs 7v. ja kokenut useamman keskenmenon. Kerran kesällä nurmikoilta rinnettä ylös kävellessä tuli joku oivallus ja vedin syvään henkeä. Siihen jäi hengenahdistus. Vitsi että helpotti ja on tuntunut tosi tyhmältä jälkikäteen, kun ei tajunnut että koko hengenahdistus johtui vain väärästä hengitystavasta.

Toinen esimerkki on vesi. ulkomaan matkalla jouduttiin pikkuveljen kanssa sellaisen takaisin virtauksen vietäväksi. Ei käynyt mitään, huomasin asian ajoissa ja päästiin rantaan. No seuraava loma 10v kuluttua, nousu-ja laskuvesi pelottaa joka hemmetin kerta kun ollaan rannalla, sydän hakkaa ja henkeä ahdistaa..päätä särkee ja huippaa. Helpottaa vasta kun pääsee rannalta kauemmas. Joskus tätä asiaa kun mietiskelin ajan kanssa, muistin että alkoholisti isäni yritti joskus saada minut uimaan aallonmurtajan päädystä rantaan kamalassa aallokossa. Sen muistan sanoneeni sillon 6v ikäisenä, että ”et sä voi pakottaa mua, jos mä en ite halua” ja kävelin takaisin rannalle. Tadaa; sama tilanne sama ratkaisu helpotti kummassakin tilanteessa.

Myp kirjoitti:

Sattuuhan näitä joskus, varsinkin kun on kuukautiskierto sopivassa kohdassa(puolivälissä siis) plus sopivasti univelkaa(ainakin pari huonosti nukuttua, tai pitkään valvottua yötä), niin joku uusi asia nostattaa vanhan tunnemuiston voimakkaana pintaan. Jos jotain asiaa pelkää tiedostamattaan, niin se voi kummuta aggressiivisuutenakin.

Itsellä esikoisen syntymän jälkeen hengitys muuttui pinnalliseksi useammaksi kuukaudeksi, en minäkään ollut masentunut tms, jotenkin sitä vain pelkäsi menettävänsä lapsen, jota oli halunnut lähemmäs 7v. ja kokenut useamman keskenmenon. Kerran kesällä nurmikoilta rinnettä ylös kävellessä tuli joku oivallus ja vedin syvään henkeä. Siihen jäi hengenahdistus. Vitsi että helpotti ja on tuntunut tosi tyhmältä jälkikäteen, kun ei tajunnut että koko hengenahdistus johtui vain väärästä hengitystavasta.

Toinen esimerkki on vesi. ulkomaan matkalla jouduttiin pikkuveljen kanssa sellaisen takaisin virtauksen vietäväksi. Ei käynyt mitään, huomasin asian ajoissa ja päästiin rantaan. No seuraava loma 10v kuluttua, nousu-ja laskuvesi pelottaa joka hemmetin kerta kun ollaan rannalla, sydän hakkaa ja henkeä ahdistaa..päätä särkee ja huippaa. Helpottaa vasta kun pääsee rannalta kauemmas. Joskus tätä asiaa kun mietiskelin ajan kanssa, muistin että alkoholisti isäni yritti joskus saada minut uimaan aallonmurtajan päädystä rantaan kamalassa aallokossa. Sen muistan sanoneeni sillon 6v ikäisenä, että ”et sä voi pakottaa mua, jos mä en ite halua” ja kävelin takaisin rannalle. Tadaa; sama tilanne sama ratkaisu helpotti kummassakin tilanteessa.

Minullakin ollut väärän hengitystavan takia liian pinnallinen hengitys ja ahdistavan tuntuinen, kunnes tajuan hengittää pallealla, en keuhkojen kautta.

Outoa kyllä empaatikkona ja tunneherkkänä pystyn katsomaan väkivaltaisia toimintaleffoja mutta jos eläimille tehdään pahaa niin nou nou.

Olen kanssa herkkä ja kyynelehdin vähästä ja se on tavallaan noloa, kun olen mies ja ns miehisellä alalla töissä. En mahda mitään jos esim eläinohjelmissa jotain julmaa tai koskettavaa sattuu, niin väkisin kyyneleet valuu poskille. T. M 38v

Minä olen myös erittäin itkuherkkä. Saatan olla iloisella tuulella, mutta sitten mieleen tulee joku surullinen ajatus ja sekunnissa on kyyneleet silmissä.

Itken jos luen yksinäisistä lapsista, koulukiusatuista, tragedioista, vanhoista mummoista ja papoista, eläimistä jotka on ammuttu vain koska joku halusi kuvan itsestään ruhon kanssa, mutta myös positiiviset asiat saavat liikuttumaan kyyneliin asti, kuten jutut rescue-koirien uusista elämistä, pienistä vauvoista ja hyvistä teoista.