Lue keskustelun säännöt.
Muita hyvien perheiden luusereita
16.04.2020 |
Lapsuuteni oli hyvä. Olisi ollut mahdollisuus hyödyntää kaikki se.. Opiskella, valita järkevä kumppani, ostaa asunto jne.
En kuitenkaan tehnyt mitään edellä mainituista.
Muita?
Kommentit (49)
Lähisuvussani ei ole yhtään maisteria alemman koulutuksen ihmistä. On tohtoreita, professoreja, johtajia, menestyneitä yrittäjiä ja vaikuttajia.
Sitten olen minä. Keski-ikäinen kouluttamaton, pitkäaikaistyötön, koko aikuisikäni yksin elänyt luuseri.
Voitte kuvitella, että en pahemmin sukulaisiani käy tapaamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen pohtinut kävikö minulle se legendaarinen hemmotellun lapsen laiskuus.
Kun kaikki oli hyvin ja helppoa, ei huvittanut tehdä mitään rasittavaa. Lapsuuteni harrastin laskettelua, teini-iän harrastin poikia, pahoja ja hyviä. Lukioiän juhlin miesten kanssa, pahojen ja hyvien. Mukaan tarttui kai se paha, ja yliopisto jäi.
Nyt harmittaa.
Ap
Oikeastaan ihan oikein sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Olen pohtinut kävikö minulle se legendaarinen hemmotellun lapsen laiskuus.
Kun kaikki oli hyvin ja helppoa, ei huvittanut tehdä mitään rasittavaa. Lapsuuteni harrastin laskettelua, teini-iän harrastin poikia, pahoja ja hyviä. Lukioiän juhlin miesten kanssa, pahojen ja hyvien. Mukaan tarttui kai se paha, ja yliopisto jäi.
Nyt harmittaa.
Ap
Sitä saa mitä tilaa.
En edes ole kovin vanha, mutta jotenkin ajoin itseni ihan suohon. Tuntuu hirveältä ponnistukselta kääntää kurssia.
Kun kuitenkin tottui hyväosaisuuteen, kaikkeen siihen hyvään ja kauniiseen, elitistiseenkin, niin sitä on mieletön ikävä!
Tuntuu, että synnyin tuuliviirinä, taivaanrannan maalarina, ihan väärään perheeseen. Harmittaa, että tuli koettua kaikki se vauraus. Ilman sitä voisin olla ihan onnellinen just nyt.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Lähisuvussani ei ole yhtään maisteria alemman koulutuksen ihmistä. On tohtoreita, professoreja, johtajia, menestyneitä yrittäjiä ja vaikuttajia.
Sitten olen minä. Keski-ikäinen kouluttamaton, pitkäaikaistyötön, koko aikuisikäni yksin elänyt luuseri.
Voitte kuvitella, että en pahemmin sukulaisiani käy tapaamassa.
Ymmärrän!
En ole vielä keski-ikäinen, ja pitäisi jaksaa kääntää suunta. Tuntuu, että aina kun yritän niin käy jotain kauheaa ja koko maailma yrittää pitää minut luuserina. Tiedän kyllä, että pohjasyy löytyy peilistä. Sain kai tyhmän geenit, kun tekisi mieli rikkoa peili eikä muuttaa pelaajaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähisuvussani ei ole yhtään maisteria alemman koulutuksen ihmistä. On tohtoreita, professoreja, johtajia, menestyneitä yrittäjiä ja vaikuttajia.
Sitten olen minä. Keski-ikäinen kouluttamaton, pitkäaikaistyötön, koko aikuisikäni yksin elänyt luuseri.
Voitte kuvitella, että en pahemmin sukulaisiani käy tapaamassa.
Olen samanlainen vaikkei suku nyt ihan noin menestynyt ole. Olen musta lammas.
Musta lammas täällä myös. Kaikki koulut kesken. Minulta puuttuu pitkäjänteisyys kokonaan, vaikka 8 vuotiaana laskin 14 vuotiaan isosiskon matikkaa..
On kuormittavaa olla luuseri!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähisuvussani ei ole yhtään maisteria alemman koulutuksen ihmistä. On tohtoreita, professoreja, johtajia, menestyneitä yrittäjiä ja vaikuttajia.
Sitten olen minä. Keski-ikäinen kouluttamaton, pitkäaikaistyötön, koko aikuisikäni yksin elänyt luuseri.
Voitte kuvitella, että en pahemmin sukulaisiani käy tapaamassa.
Olen samanlainen vaikkei suku nyt ihan noin menestynyt ole. Olen musta lammas.
En koe, että olisimme mitenkään menestyneitä. Ei suvussani sentään mitään ylitarjontaa miljonääreistä tai kuuluisuuksista ole. Äidin ja isän suvun puolella vain korkeakoulutus ja uran tekeminen ovat olleet itsestäänselvyyksiä. Jos jollakin on välillä mennyt huonommin on hän pian kuitenkin nostanut taas itsensä pinnalle ja uuteen kukoistukseen. Joskus kun tapaan sukulaisiani huomaan kyllä, että mulle puhutaan kuin pikkulapselle. Mitä tämmöinen ihminen voi mistään ymmärtää, kun ei ole ikinä kenenkään kanssa ollut, perhettä perustanut, kouluja käynyt tai työelämässä ollut. Säälittävä luuseri. Pikkulapsi aikuisen vartalossa.
Eikö teidän vanhemmat välitä teistä enää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähisuvussani ei ole yhtään maisteria alemman koulutuksen ihmistä. On tohtoreita, professoreja, johtajia, menestyneitä yrittäjiä ja vaikuttajia.
Sitten olen minä. Keski-ikäinen kouluttamaton, pitkäaikaistyötön, koko aikuisikäni yksin elänyt luuseri.
Voitte kuvitella, että en pahemmin sukulaisiani käy tapaamassa.
Olen samanlainen vaikkei suku nyt ihan noin menestynyt ole. Olen musta lammas.
En koe, että olisimme mitenkään menestyneitä. Ei suvussani sentään mitään ylitarjontaa miljonääreistä tai kuuluisuuksista ole. Äidin ja isän suvun puolella vain korkeakoulutus ja uran tekeminen ovat olleet itsestäänselvyyksiä. Jos jollakin on välillä mennyt huonommin on hän pian kuitenkin nostanut taas itsensä pinnalle ja uuteen kukoistukseen. Joskus kun tapaan sukulaisiani huomaan kyllä, että mulle puhutaan kuin pikkulapselle. Mitä tämmöinen ihminen voi mistään ymmärtää, kun ei ole ikinä kenenkään kanssa ollut, perhettä perustanut, kouluja käynyt tai työelämässä ollut. Säälittävä luuseri. Pikkulapsi aikuisen vartalossa.
Mitä jos alkaisit opiskelemaan?
Enoni valmistui maisteriksi 50 vuotiaana. Oli vielä ylpeä siitä. Sai uralle potkua ja hyvin näyttää menevän.
Itsekin vetelehdin yliopistolla 10 vuotta ja risat.
Vierailija kirjoitti:
En edes ole kovin vanha, mutta jotenkin ajoin itseni ihan suohon. Tuntuu hirveältä ponnistukselta kääntää kurssia.
Kun kuitenkin tottui hyväosaisuuteen, kaikkeen siihen hyvään ja kauniiseen, elitistiseenkin, niin sitä on mieletön ikävä!
Tuntuu, että synnyin tuuliviirinä, taivaanrannan maalarina, ihan väärään perheeseen. Harmittaa, että tuli koettua kaikki se vauraus. Ilman sitä voisin olla ihan onnellinen just nyt.
Ap
No minun perheeni oli keskituloinen, ei mikään vauras emmekä esim matkustelleet kuin kerran autolla jonnekin Norjaan jne ja osaan silti kyllä samalla tavalla unelmoida vauraudesta ja harmitella etten ole rikas koska näkeehän sen muitten kautta että millaista se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En edes ole kovin vanha, mutta jotenkin ajoin itseni ihan suohon. Tuntuu hirveältä ponnistukselta kääntää kurssia.
Kun kuitenkin tottui hyväosaisuuteen, kaikkeen siihen hyvään ja kauniiseen, elitistiseenkin, niin sitä on mieletön ikävä!
Tuntuu, että synnyin tuuliviirinä, taivaanrannan maalarina, ihan väärään perheeseen. Harmittaa, että tuli koettua kaikki se vauraus. Ilman sitä voisin olla ihan onnellinen just nyt.
Ap
Oliko vauras lopulta niin ihmeellistä? Kaipaatko enemmän vakautta, jos mies paljastui pahaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähisuvussani ei ole yhtään maisteria alemman koulutuksen ihmistä. On tohtoreita, professoreja, johtajia, menestyneitä yrittäjiä ja vaikuttajia.
Sitten olen minä. Keski-ikäinen kouluttamaton, pitkäaikaistyötön, koko aikuisikäni yksin elänyt luuseri.
Voitte kuvitella, että en pahemmin sukulaisiani käy tapaamassa.
Olen samanlainen vaikkei suku nyt ihan noin menestynyt ole. Olen musta lammas.
En koe, että olisimme mitenkään menestyneitä. Ei suvussani sentään mitään ylitarjontaa miljonääreistä tai kuuluisuuksista ole. Äidin ja isän suvun puolella vain korkeakoulutus ja uran tekeminen ovat olleet itsestäänselvyyksiä. Jos jollakin on välillä mennyt huonommin on hän pian kuitenkin nostanut taas itsensä pinnalle ja uuteen kukoistukseen. Joskus kun tapaan sukulaisiani huomaan kyllä, että mulle puhutaan kuin pikkulapselle. Mitä tämmöinen ihminen voi mistään ymmärtää, kun ei ole ikinä kenenkään kanssa ollut, perhettä perustanut, kouluja käynyt tai työelämässä ollut. Säälittävä luuseri. Pikkulapsi aikuisen vartalossa.
Ihmisen arvottaminen ulkoisten roolien ja aseman perusteella on turhaa, koska me ihmiset olemme yksilöitä. Ajattele, on äitejä jotka eivät koskaan pysty tarjoamaan rakkautta ja terveiden ihmissuhteiden mallia lapsilleen, koska ovat itse kasvaneet niin vaurioituneiden ihmisten kanssa. Heitä todella säälin,
kun käsillä on "aivan kaikki" mutta koskaan siitä ei tule todellista. Vai kiiltävä kuori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähisuvussani ei ole yhtään maisteria alemman koulutuksen ihmistä. On tohtoreita, professoreja, johtajia, menestyneitä yrittäjiä ja vaikuttajia.
Sitten olen minä. Keski-ikäinen kouluttamaton, pitkäaikaistyötön, koko aikuisikäni yksin elänyt luuseri.
Voitte kuvitella, että en pahemmin sukulaisiani käy tapaamassa.
Olen samanlainen vaikkei suku nyt ihan noin menestynyt ole. Olen musta lammas.
En koe, että olisimme mitenkään menestyneitä. Ei suvussani sentään mitään ylitarjontaa miljonääreistä tai kuuluisuuksista ole. Äidin ja isän suvun puolella vain korkeakoulutus ja uran tekeminen ovat olleet itsestäänselvyyksiä. Jos jollakin on välillä mennyt huonommin on hän pian kuitenkin nostanut taas itsensä pinnalle ja uuteen kukoistukseen. Joskus kun tapaan sukulaisiani huomaan kyllä, että mulle puhutaan kuin pikkulapselle. Mitä tämmöinen ihminen voi mistään ymmärtää, kun ei ole ikinä kenenkään kanssa ollut, perhettä perustanut, kouluja käynyt tai työelämässä ollut. Säälittävä luuseri. Pikkulapsi aikuisen vartalossa.
Sama täällä joidenkin kanssa, mutta itse huomaan pitäväni sillä tavalla puhujaa välillä tyhmänä, koska ei ulkoisista puitteista voi kaikkea päätellä. Jos ne siis on jollekin se millä ihmisiä arvottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähisuvussani ei ole yhtään maisteria alemman koulutuksen ihmistä. On tohtoreita, professoreja, johtajia, menestyneitä yrittäjiä ja vaikuttajia.
Sitten olen minä. Keski-ikäinen kouluttamaton, pitkäaikaistyötön, koko aikuisikäni yksin elänyt luuseri.
Voitte kuvitella, että en pahemmin sukulaisiani käy tapaamassa.
Olen samanlainen vaikkei suku nyt ihan noin menestynyt ole. Olen musta lammas.
En koe, että olisimme mitenkään menestyneitä. Ei suvussani sentään mitään ylitarjontaa miljonääreistä tai kuuluisuuksista ole. Äidin ja isän suvun puolella vain korkeakoulutus ja uran tekeminen ovat olleet itsestäänselvyyksiä. Jos jollakin on välillä mennyt huonommin on hän pian kuitenkin nostanut taas itsensä pinnalle ja uuteen kukoistukseen. Joskus kun tapaan sukulaisiani huomaan kyllä, että mulle puhutaan kuin pikkulapselle. Mitä tämmöinen ihminen voi mistään ymmärtää, kun ei ole ikinä kenenkään kanssa ollut, perhettä perustanut, kouluja käynyt tai työelämässä ollut. Säälittävä luuseri. Pikkulapsi aikuisen vartalossa.
Mitä jos alkaisit opiskelemaan?
Enoni valmistui maisteriksi 50 vuotiaana. Oli vielä ylpeä siitä. Sai uralle potkua ja hyvin näyttää menevän.
Itsekin vetelehdin yliopistolla 10 vuotta ja risat.
Olen idiootti. Ehkä joku amis voisi onnistua. En tosin tiedä mitkä ovat työmarkkinat 50-vuotiaalle merkonomille tai vastaavalle. Ei tuollainen tässä konkurssissa paljoa auta. Mun mahdollisuudet meni jo 20 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Eikö teidän vanhemmat välitä teistä enää?
Välittää. Mutta olen aina ollut se iloinen lapsi, niin sama rooli jatkuu edelleen.
Kai he ovat jo menettäneet toivonsa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähisuvussani ei ole yhtään maisteria alemman koulutuksen ihmistä. On tohtoreita, professoreja, johtajia, menestyneitä yrittäjiä ja vaikuttajia.
Sitten olen minä. Keski-ikäinen kouluttamaton, pitkäaikaistyötön, koko aikuisikäni yksin elänyt luuseri.
Voitte kuvitella, että en pahemmin sukulaisiani käy tapaamassa.
Olen samanlainen vaikkei suku nyt ihan noin menestynyt ole. Olen musta lammas.
En koe, että olisimme mitenkään menestyneitä. Ei suvussani sentään mitään ylitarjontaa miljonääreistä tai kuuluisuuksista ole. Äidin ja isän suvun puolella vain korkeakoulutus ja uran tekeminen ovat olleet itsestäänselvyyksiä. Jos jollakin on välillä mennyt huonommin on hän pian kuitenkin nostanut taas itsensä pinnalle ja uuteen kukoistukseen. Joskus kun tapaan sukulaisiani huomaan kyllä, että mulle puhutaan kuin pikkulapselle. Mitä tämmöinen ihminen voi mistään ymmärtää, kun ei ole ikinä kenenkään kanssa ollut, perhettä perustanut, kouluja käynyt tai työelämässä ollut. Säälittävä luuseri. Pikkulapsi aikuisen vartalossa.
Ihmisen arvottaminen ulkoisten roolien ja aseman perusteella on turhaa, koska me ihmiset olemme yksilöitä. Ajattele, on äitejä jotka eivät koskaan pysty tarjoamaan rakkautta ja terveiden ihmissuhteiden mallia lapsilleen, koska ovat itse kasvaneet niin vaurioituneiden ihmisten kanssa. Heitä todella säälin,
kun käsillä on "aivan kaikki" mutta koskaan siitä ei tule todellista. Vai kiiltävä kuori.
En minä arvota ketään ulkoisten seikkojen tai statuksen perusteella. Minä olen se, jota arvotetaan. Ei sitä tietenkään kukaan suoraan sano, koska sukuni osaa käyttäytyä, mutta kyllähän sen on vuosien mittaan oppinut huomaamaan miten en ole samalla tasolla tai ei aikuisena pidetä. Siksi en yhteyttä kovin moneen pidäkään.
Mulla oli molemmat vanhemmat korkeakoulutettuja ja keskiluokkaisia hyvissä ammateissa. Mullakin on älyä ihan normaalisti, että pystyisin kunnon koulutukseen, mutta en ole hakenut korkeakouluun kuin pari kertaa puolivillaisesti enkä tietenkään päässyt sisään. Pääsykoekirjat ja koulu eivät houkutelleet niin kovasti, että olisin jaksanut päntätä tosissani. Ehkä olen sittenkin liian tyhmä, ehkä liian laiska, tai en vaan ole löytänyt riittävää sisäistä paloa minkään alan tutkinnon suorittamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes ole kovin vanha, mutta jotenkin ajoin itseni ihan suohon. Tuntuu hirveältä ponnistukselta kääntää kurssia.
Kun kuitenkin tottui hyväosaisuuteen, kaikkeen siihen hyvään ja kauniiseen, elitistiseenkin, niin sitä on mieletön ikävä!
Tuntuu, että synnyin tuuliviirinä, taivaanrannan maalarina, ihan väärään perheeseen. Harmittaa, että tuli koettua kaikki se vauraus. Ilman sitä voisin olla ihan onnellinen just nyt.
Ap
Oliko vauras lopulta niin ihmeellistä? Kaipaatko enemmän vakautta, jos mies paljastui pahaksi?
No keskiluokkaisuus riittäisi hyvin.
Luotettavuus, mukavuus, tavallinen arki, jossa rakennetaan ja maalataan, kuunnellaan levy maaten vierekkäin.
Ap
Olen pohtinut kävikö minulle se legendaarinen hemmotellun lapsen laiskuus.
Kun kaikki oli hyvin ja helppoa, ei huvittanut tehdä mitään rasittavaa. Lapsuuteni harrastin laskettelua, teini-iän harrastin poikia, pahoja ja hyviä. Lukioiän juhlin miesten kanssa, pahojen ja hyvien. Mukaan tarttui kai se paha, ja yliopisto jäi.
Nyt harmittaa.
Ap