Hankala (älykäs) tyttö....

Perheen keskimmäinen lapsi, vanhin ja nuorin ovat aina olleet huomattavasti " helpompia" tapauksia kuin tämä keskimmäisemme.

Hänen kanssaan on kaikissa asioissa tarvinnut aina mennä " loppuun asti" , periksi ei anna vaikka tietäisikin olevansa väärässä. Mistään kurin puutteesta ei ole kyse, vaikka kyllähän hän meitä pompottelisikin jos saisi.

Hänen koulunkäyntiään aikaistettiin (päiväkodin aloitteesta ja tiukkojen koulupsykologin testien jälkeen) vuodella, ja välillä oikein ihmettelee mistä hän sanavarastonsa ja nokkeluutensa ammentaa, miten osaa yhdistellä asioita itselleen parhaalla tavalla.

Murrosikää on jatkunut nyt noin 7 vuotta, mitähän lähivuodet tuovatkaan tullessaan... Ajattelen aina, että hänestä tulee joko jotain suurta - tai sitten hänen nokkeluutensa saa hänet vielä isoon pulaan.

kuulostaa kokeilemisen arvoiselta joku päiväkoti tai kerho, siellä tyttö ehkä saisi vähän vastusta ja haastetta. Yrittäkää olla pahoittamatta mieltänne, 4-vuotias ei ole tahallaan ilkeä, on niin pieni että on ymmärtämätön. Hyvässä ja rakastavassa ympäristössä ja isommilta perheenjäseniltä hyvää esimerkkiä nähdessään lopettaa ilkeilyt ajan myötä, luulisin! Ja jos kiusaa perheen muita lapsia, niin sellainen käytös pitää aina selkeästi tuomita, turhaan tietenkään paisuttelematta tilannetta.

oikein mukavia lapsia. Koulussa tehtävät alkavat aika nopeasti vaikeutumaan ja viimeistään kolmannella lapsien tasapäistäminen hieman vähenee, jolloin pääsevät loistamaan. Oikea kanavointi on kyllä tärkeää! Suosittelen jo kotona olemaan lapsen kanssa rauhallinen ja perustelemaan asiat selkeästi ja " aikuismaisesti" , koska lapsi selvästi ymmärtää asioitten yhteyksiä paremmin kuin ikäisensä. Antakaa haasteita lapsillenne, älykkyys ei ole mitenkään häpeällistä tai mitään rajoituksia kaipaavaa. Käytöstavatkin voi perustella " aikuismaisesti" .

kun antoi lapsen itse miettiä asia ja päätyä siihen oikeaan ratkaisuun. Pakottaminen johti ja johtaa edelleen 10-vuotiaana loputtomaan kinaan ja riitaan. Tietenkään lapsi ei silti saa tehdä oman päänsä mukaan ilman seuraamuksia, mutta seuraamusten pitää johtua siitä rikkeestä, ei olla ns tyhjiä rangaistuksia. Eli jos viivyttelee pukemisen kanssa, jätetään kokonaan menemättä leffaan, jos jatkaa pelaamista lopetuskäskyn jälkeen, pelit menee jäähylle viikoksi jne. Ja nämä seuraamukset tulee kertauhkauksesta, mitään neuvotteluja ja väittelyjä en ala käydä, koska ne johatvat kuitenkin lopulta samaan lopputolokseen mihin pääsen kertarysäyksellä: lapsi ei anna periksi ja mököttää ja puhuu ikävästi, mutta minun päätökseni mukaan toimitaan.



Toisaalta fiksu lapsi, jonka peruskasvatus on kunnossa, voi myös saada joskus tahtonsa läpi. Kyllä meillä on joustettu nukkumaanmenoajoista, kun lapsi on sitä kovasti toivonut ja sitten pitänyt lupauksensa rauhoittua sänkyyn nopeasti. Vastuun antaminen etenkin vähän vanhempana myös järkevöittää lasta. Luottamus kasvattaa luotettavaksi.



Sitä en kyllä ymmärrä miten 4 v. voi loukata vanhempiaan. Ihan tosi, sanoi se muksu mitä tahansa, niin se on vasta 4-vuotias eikä sen sanomisilla pitäisi olla teihin mitään valtaa. Minä pystyn nauramaan päin naamaa vielä 10-vuotiaalle näsäviisastelijallekin ja korkeintaan pidän sille saarnan siitä, että muita ihmisiä ei saa mollata. Jotain on pielessä vanhemman itsetunnossa tai käsityksessä vanhemman ja lapsen suhteesta, jos oikeasti pahoittaa mielensä alle kouluikäisen sanomisista.

Puhuuko jatkuvasti rivoja onko tic- oireita?

Älykkyys näkyy esim. siinä, että osaa lukea, laskea helppoja yhteenlaskuja. Turhautuu todella helposti, jos ei saa haastavaa tekemistä. Tällä hetkellä kotihoidossa ja mietinkin, että onko turhautuminen ihan kiinni siitä, että ei saa tarpeeksi tekemistä. Lukemisenkin oppi itse isommilta sisaruksiltaan. Laulaa myös monia lastenlauluja sanasta sanaan ja on käsistään näppärä ja taitava piirtämään. Käy srk:n kerhossa 2 kertaa viikossa ja lisäksi kuvataidekerhossa. Päivähoidolle ei ole tarvetta, koska olen äitiyslomalla. Tyttö ei ole koskaan ollut päivähoidossa.



Mutta toki voin ohittaa tytön " letkautukset" mutta ei tunnu kivalle, kun lapsi alkaa ovelasti vihjailemaan vaikkapa isänsä nauttimasta oluesta tai voivottelemaan, kuinka köyhiä olemme, jos ei saa tarvitsemaansa lelua kaupasta. Asiaa on vaikea kuvailla, mutta jos " omistaa" samanlaisen lapsen niin tietää mistä puhun. Tyttö osaa AINA osua arkaan kohtaan sekä meille vanhemmille, että sisaruksille.

Älkää kiinnittäkö häneen mitään huomiota ja kannattaisi ehkä harkita osapäivähoitoa, jossa joutuisi itsekin ottamaan vähän loukkauksia vastaan vertaisryhmältä.

Ymmärrän tilanteesi täysin. Meitä ei ole osattu auttaa neuvolassa ja tarhassa hankala puhua aiheesta, koska siellä tyttö ei letkauttele suustaan " ikävyyksiä" . Itse olen kuulma ollut pienenä samanlainen ja ihan normaali minusta on tullut.

meillä on kanssa " älykäs" rääväsuu.. en ite tykkää lajitella ihmisiä älykkäisiin ja tyhmiin, koska uskon siihen että älykkyyttä on monenlaista ja ollaan lopulta yhtä arvokkaita.. älykkyydellä tässä tarkoitan nyt juuri tuota että 3v osaa kirjaimet, numerot, laulaa ulkomuistista oppien nopeasti ja nuotilleen ensikuulemalta jne, hyvä suustaan eli tarttuu heti aikuisten sanomisiin ja käyttää niitä sopivissa tilanteissa (tai epäsopivissa...)... itse kannatan vakaasti kotihoitoa, mun mielestä pienten lasten paras paikka on kotona äidin tai isän kanssa, mutta koska tiedän että tyttäreni on tälläinen ns." hankala" niin aion kyllä hänet laittaa päiväkotiin 4v iässä, koska olen huomannut hänen selkeästi kehittyneen empaattisemmaksi nyt lähdettyään useisiin kerhoihin ja tavallaan ryhmän painostuksessa taipuneen " kivemmaksi" ... huomaan kuitenkin myös sen miten hienoa ja arvokasta on se että hänellä on voimakas tahto, koska se lopulta oikein kanavoituna kantaa elämässä eteenpäin. ei myöskään pidä liikaa toivoa tytöistä kilttiä, kannattaa kyseenalaistaa, vaatisinko tälläistä käytöstä pojalta? itse luin hiljakkoin aika ahdistavaa tekstiä siitä kuin vanhemmat yhä tietämättään kasvattavat tytöistä liian kilttejä ja se oli ihan hyvä wake up call, eli vertaan usein kasvatustapojani tytön ja pojan suhteen.

Kyllähän älykäs lapsi turhautuu helpommin...

Itse olen aina ollut liian kiltti ja myöntyväinen ja se on vaikeuttanut monta asiaa elämässä. Haluan, että tytöllä on " tilaa" kasvaa ja kehittyä, mutta jonkinlaista stoppia tuolle käytökselle olisi saatava. Tavanomaiset konstit eivät siis tepsi. Tilanne on alkanut ahdistamaan minua ja heikoimpina hetkinä on helpompi ollut luovuttaa tytön sinnikkyydelle kuin pistää tämä vastuulliseksi teoistaan ja sanoistaan.... Se, että en huomaa saa tytön vain entistä kovemmin haastamaan minua ja tai jotain muuta " kaksintaisteluun" . se on uuvuttavaa ja ärsyttävää. Miten noin pieni ihminen osaakin olla niiiiiiiin kauhean määrätietoinen? Rakastan tuota lasta kuten muitakin ja tiedän, että hän myös meitä, mutta jotenkin olisi saatava asia kääntymään. Voin jopa harkita tuota päivähoitoa. Josko siitä olisi apua.

Osannut pienestä pitäen ärsyttää sanallisesti muita. Omapäinen ja kaikki kielletty kokeillaan monia kertoja ennen kuin menee perille. Uhmaikä jatkunut ja jatkunut ja taidetaan siirtyä suoraan murrosikään. Oikeasti aina välillä ollut myös helpompia kausia. Ei meilläkään toiset lapset ole samanlaisia. Esim. rajojen asettaminen ei olekaan niin yksinkertaista talläisen lapsen kanssa. Osaa taitavasti vedättää, kiertää, kumota ja kyseenalaistaa. HUOH!

en nyt tiedä, onko sen kummemmin älykäs, mutta oppi lukemaan 3 vuotiaana ja eskarissa kyllästyi kun osasi ne tehtävät.

Koulussa opettaja tajusi, että turhaantuu kun ei saa onnistumisen kokemuksia. Tehetyttää tytölle nyt 3 luokan tehtäviä tunnilla ja antaa läksyiksi todella vaikeita tehtäviä.



Tilanne on huomattavasti helpottanut kun tyttö joutuu käyttämään energiansa nyt oikeisiin asioihin, eikä rajojen kokeiluun.



Tärkeää on sanoa aina, että lasta rakastetaan, mutta huonoa käytöstä ei sallita. Myös empaattisuutta pitää opettaa niin, että muistutetaan, miltä itsestä tuntuisi jos joku sinua kohtelisi samoin.

täräyttänyt tälle tyrannille takaisin?