Onko muuita, jotka ei muista menneisyydestä asioita, joita useimmat muistaa?

Lisäisin vielä, että varsinkin töissäolon vuodet on kuin harmaata massaa, mihin en saa mielessä sijoitettua mitään merkkipaaluja. En muista koska kukakin työkaveri jäi eläkkeelle tai minä vuonna kukakin uusi työkaveri tuli yrtitykseen. Vasta jouduin johonkin merkkaamaan mikä päivä työsuhteeni alkoi, en muistanut sityäkään, jouduin laskemaan taaksepäin, että kuinka monta vuotta olenkaan tuolla ollut.

Ap

Ihmiset on kai vaan erilaisia. Mun on hankala käsittää, että useimmat muistavat ensimmäisen koulupäivänsä tai mitä arvosanoja saivat sen ja sen lukiokurssin kokeesta.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on kai vaan erilaisia. Mun on hankala käsittää, että useimmat muistavat ensimmäisen koulupäivänsä tai mitä arvosanoja saivat sen ja sen lukiokurssin kokeesta.

Mulla on sama koulunumeroiden kanssa, en muista peruskoulusta tai lukiosta, millä keskiarvolla pääsin kouluista. Ne ei olleet huonot, mutta ei huippuhyvätkään, jotain keskitasoa.

Ap, minulla sama juttu. Havahduin tähän vasta vanhempana. Olen miettinyt syytä, miksi en muista suoraan sanottuna mitään. Onko tämä joku oppimisvaikeus tms? Muuten olen elämässä pärjännyt hyvin. Olen tietyissä muissa oppimiseen liittyvissä asioissa erittäin hyvä.

Googlaa Susie McKinnon. Minäkään en paljoa muista menneisyydestä.

Sitä olen myös ihmetellyt etten meinaa edes oppia vuosia seuraamissani sarjoissa roolihahmojen nimiä, että aika valikoiva muisti mulla näyttää olevan.

Ei voi muistaa, jos ei koskaan ole oikein läsnä, vaan ajatukset ovat jossain muualla.

Hmm, minä en muista juuri mitään ennen teinivuosia. Psykiatrini aikanaan sanoi että voipi johtua siitä että olin niin koulukiusattu että aivoni kertakaikkiaan kieltäytyvät muistamasta mitään siitä helvetistä.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi muistaa, jos ei koskaan ole oikein läsnä, vaan ajatukset ovat jossain muualla.

Ei pidä paikkaansa. Minä keskityn aina siihen, mitä muut sanoo ja mitä ympärilläni tapahtuu. Ystäväni puolestaan ei huomaisi, vaikka taivaalla leimuaisi revontulia. Hän ei myöskään ollenkaan kuuntele muita vaan keskittyy omiin ajatuksiinsa ja tekemisiinsä. Hän muistaa hyvin menneitä tapahtumia, minä en.

Minä en muista monia juttuja masennuksen takia, ilmeisesti osittain ihminen suojelee itseään sillä että masennusjat ovat "unohtuneet" suurimmaksi osaksi muistoista.

Mutta en kyllä muutenkaan (terveenä olleena) muista päivämääriä, olen ihan opettelemalla opetellut esim. läheisten syntymäpäivät että muistan ne, tuohon päivämäärien muistamiseen vaikuttanee se, että minulla on lievä lukihäiriö.

Rippipapin nimeä ym. en myöskään muista, mutta sanoisin että tuollaisiin vaikuttaa se missä piireissä elää. Esim. jos on rippipapin kanssa ollut riparin aikaan tekemisissä (ei sen jälkeen) niin kuka sen muistaa, ehkä jos papin nimi on ollut "Jesus Sikiö" tm. erityisen mieleen jäävä nimi vs. "Matti Virtanen". Joku joka ehkä meni isoseksi, tai muuten pyöri uskovaisissa porukoissa tietenkin tietää/muistaa papit ym. paremmin.

Sama kun ison oman kunnan yläasteen käyneneenä en muista juuri ketään (pl. omia luokkalaisia) nimeltä, lähdin lukioon toiselle paikkakunnalla ja muutin sen jälkeen kolmannelle paikkakunnalle. Vanha kaverini taas tietää "kaikista kaiken", mutta hän asuu edelleen ko. paikkakunnalla ja ns. väkisinkin näkee vanhoja tuttuja kaupassa, lasten päiväkodissa/koulussa, asuu jonkun naapurissa jne. (ja on vielä aika utelias, niin kyselee samalla muidenkin kuulumiset kun tuttuja näkee) joten ihan luonnollista että muistaa ja tietää enemmän yläaste aikaisista ihmisistä.

Kiitos, ap, tästä ketjusta! Itse olen juuri tuollainen, joka ei muista menneestä juurikaan mitään. Helpottavaa kuulla, että meitä on muitakin.

Ihmiset ovat erilaisia. Huono elämäkerrallinen muisti ei tarkoita, että muisti kokonaisuudessaan olisi huono. Voi olla ettei muista lapsuuden kyläpaikkoja, mutta muistaa lukemaansa tietoa tai on hyvä työmuisti.

Sekin vaikuttaa varmaan pitkäaikaiseen muistiin tallentamiseen ja sieltä muistojen hakemiseen, mihin kiinnostuneisuus on suuntautunut aikoinaan. Jos on ollut kiinnostunut ihmisistä, niin sitten muistaa sosiaalisia tapahtumia, mutta jos on ollut kiinnostunut vaikka kirjoista ja tv-ohjelmista, muistaa yksityiskohtaisesti niitä.

En tiedä olenko oikeassa, mutta ajattelen yksityiskohtiin penautuvan ihmisen muistavan paremmin. Minä en muista, mutta olen intuitiivinen ja maalaan elämää suurella pensselillä. En huomaa pisteitä enkä pilkkuja. Siksi en niitä muistakaan.

Nyt kun mietin, niin mullakin on tuo että en muista kauhean hyvin ihmisiin tai sosiaalisiin juttuihin liittyviä asioita, enkä numeroita, mutta muistan paikkoja. Lähimetsät, joissa lapsena leikittiin, muistan vieläkin: siellä oli iso kivi, tuohon kohtaan rakennettiin maja, tuossa on puu johon kiivettiin jne.

Minulla myös samaa. Ei mitään hajua mistään tärkeistäkään virstanpylväistä, siis päivämääristä, nimistä jne. Ehkä sitten liittyy juuri tuohon mitä joku kommentoi, että minäkin olen intuitiivinen ja suurten linjojen ihminen ylipäätään. Ehkei yksityiskohdat (eli just nuo päivämäärät ja nimet jne) siksi vain tartu mieleen.

Ihmetellyt olen kyllä kovasti tätä, että miten voinkin pudottaa muististani niin tärkeitäkin asioita ja muistoja.

Vierailija kirjoitti:

Googlaa Susie McKinnon. Minäkään en paljoa muista menneisyydestä.

Sitä olen myös ihmetellyt etten meinaa edes oppia vuosia seuraamissani sarjoissa roolihahmojen nimiä, että aika valikoiva muisti mulla näyttää olevan.

Sitten vielä kysellään että nukuitko koulussa sillä ja sillä tunnilla. No en, parhaimmillaan oli keskiarvo 9,6. Enkä muista mitään, paitsi nyt sen keskiarvon.

En minäkään tällaisia ulkomuistista muista, mutta monia asioita on helppo päätellä ja laskea erilaisten merkkipaalujen avulla. Muistan ripillepääsyvuoden, ylioppilasvuoden. Siitä osaan laskea, milloin vanhempani erosivat, milloin muutimme, milloin aloitin ammattikorkean ja milloin valmistuin ja milloin aloitin ensimmäisen työpaikan. Muistan myös lasten syntymävuodet, joten niiden perusteella voin laskea oman perheen muutot ja milloin aloitin työt edellisessä työpaikassa. Vielä muistan, että nykyisessä työpaikassa aloitin kaksi vuotta sitten ja samaan aikaan aloitin suhteen nykyisen miesystäväni kanssa.

Sen sijaan en enää muista, miten monta vuotta sitten erosin lasteni isästä. Siitä on kai 5-8 vuotta. En myöskään muista, milloin siskoni meni naimisiin ja miten vanhoja ovat parhaan kaverini lapset. En myöskään muista isäni naisystävän etunimeä, joka kuoli muutama vuosi sitten enkä entisen esimieheni nimeä. 

Minä joka sanoin etten opi noiden sarjojen roolihsahmojen nimiä. Asun nykyään lapsuuspaikkakunnalla ja saatan kaupassa nähdä naaman ja jopa muistaa nimen. En kuitenkaan tiedä olivatko samalla vai eri luokalla? Siis häh? Pitäisi minun kai sen verran muistaa? No, jotkin liikkatunnit olivat yhteisiä mutta miten en tiedä keitä omalla luokallani oli?

Minä muistan yksittäisiä tapahtumia vuosikymmenien takaa vaikka kuinka paljon mutta kaikki numerosarjat, päivämäärät ja nimet tuppaa unohtumaan samantien

Mulla on sama. Pitkäaikainen muisti pyyhkiytyy aina suurimmalta osin pois. Muutaman vuoden takaisia muistoja ei ole paljon ja ne ovat hyvin epätarkkoja. Voin muistaa, että jotain tapahtui mutten miten. Viiden vuoden kuluttua mulla on tämän vuoden tapahtumien kanssa sama asia. Sen sijaan mun työmuisti on aika hyvä.

Tää muistiongelma on pahentunut vuosi vuodelta. Olin peruskoulussa innokas opiskelemaan. Sain todella hyviä arvosanoja ja nautin opiskelusta. Sittemmin opiskelusta on tullut vaikeampaa. Etenkin historia, yhteiskuntaoppi ja muut lukuaineet joissa täytyy muistaa yksittäisiä asioita kokonaisuuksien tai matemaattisen loogisuuden sijaan ovat hankalia. Samat asiat täytyy opiskella uudestaan ja uudestaan. Lukion jälkeen en jaksanut enää opiskella, vaan menin helpolle alalle ammattikorkeakouluun. Sanomattakin selvää, että mun yleistieto on todella heikkoa.

Vähän pelottaa, että minkälainen muisti mulla on vasta 30- tai 40-vuotiaana.