Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kaverin kanssa joka suuttuu vähän väliä?
10.04.2020 |
Kaveri siis suuttuu tosi usein. Yleensä nämä suuttumiset liittyy siihen että hän luulee olevansa huonommassa arvossa kun muut ystäväni. Esim viime kerralla kerroin että olen saamassa uusia töitä mutta että kerron asiasta sitten lisää kun asia on täysin varma, suuttui kun luuli että en halua luottaa hänelle asioita mutta muille luotan, vaikka en ollut kertonut asiasta muillekaan ystävilleni. Ja hän kun suuttuu niin sen arvaa aina siitä että ei ota ollenkaan yhteyttä (normaalisti laittaa joka päivä viestiä) ja sitten kun kysyn että oletko suuttunut niin sitten vasta kertoo. Ikinä ei pyydä anteeksi eikä mitään mutta minulta odottaa sitä joka kerta. Ja mainittakoon että hänellä ei minun lisäkseni ole oikeastaan kun vain yksi kaveri.
Monesti mietin että teenkö oikeasti jotain väärin, mutta ei kukaan muu ystäväni tällä tavalla suutahtele minulle vaikka toimin muiden kanssa samalla tavalla. Olen alkanut joka kerta miettimään että mitä uskallan sanoa että toinen ei suutu ja tämä on todella raskasta. Muuten hän on erittäin mukava ihminen, mutta en jaksaisi aina olla varpaillaan ja pelätä että mistä tällä kertaa suuttuu. Mitä tässä tilanteessa voi oikein tehdä?
Kommentit (30)
Lemppaat. Elämän ankeuttajia on turha raahata perässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä varmaan yhteinen ystävä. Tänään suuttui pahasti ja räjähti kun en pyydä nyt koronan vuoksi kylään. Eihän hän ole epäsiisti ja kanna koronaa (hoivakodissa töissä) Valittaa usein muista ihmisistä ihan ihmeellisiä asioita. Ihan jotain että joku kaveri ei suostunut tulla hakemaan häntä autollaan töistä toiselta puolelta kaupunkia ym. Suuttuu myös jos en ehdi nähdä viikolla vaan vasta viikonloppuna. Tosi rasittavaa. Ajattelin pitää vähän taukoa.
No kun en tiedä kehtaanko.. En haluaisi suututtaa, koska kyseisellä ihmisellä on taipumusta puhua muita selän takana, ja aina niin että vika on muissa. Minullekin on useampaa ihmistä mollannut jos jokin ei ole häntä miellyttänyt. Ja kuten sanoin, hän on mukava ihminen sillon kun ei ole suuttunut. Jatkuva miellyttäminen vaan ei nappaisi enää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä varmaan yhteinen ystävä. Tänään suuttui pahasti ja räjähti kun en pyydä nyt koronan vuoksi kylään. Eihän hän ole epäsiisti ja kanna koronaa (hoivakodissa töissä) Valittaa usein muista ihmisistä ihan ihmeellisiä asioita. Ihan jotain että joku kaveri ei suostunut tulla hakemaan häntä autollaan töistä toiselta puolelta kaupunkia ym. Suuttuu myös jos en ehdi nähdä viikolla vaan vasta viikonloppuna. Tosi rasittavaa. Ajattelin pitää vähän taukoa.
Joo, kuulostaa hyvin samanlaiselta.. Yhden riidan aikana hän valitti että kun hän luuli että kerrankin joku ihminen pitää häntä tärkeänä kun ei ole ystäviä juurikaan ollut. Miksiköhän ei..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis ärsyttää ehkä eniten se että ei heti kerro suoraan jos on loukkaantunut. Aina saan itse arvailla että mikähän taas on kun ei laita viestiä, ja joka kerta tuollaisessa tilanteessa on ollut suuttunut. En minäkään mikään ajatustenlukija ole.
Ap
Mä vihaan tuollaisia piilosyyllistäjiä. Minullakin oli kerran eräs sellainen ystävänä. Lemppasin hänet ja mulla oli toi sama pelko, että tämä ihminen puhuu minusta pahaa ympäriinsä. Siksi olin kolme vuotta hänen ”ystävänsä” ja suunnittelin koko ajan sopivaa hetkeä feidata hänet. Lopulta se hetki koitti ja olin silloin jo siinä pisteessä, että minua ei kiinnostanut, vaikka olisi haukkunut minut ihan kaikille. Olin jo niin pahoinvoiva koko ihmisestä. Otin todella pahasti itseeni sen, että hän syyllisti minua, vaikka ainoa syy vältellä häntä johtui hänen p a s k uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sille on syynsä, miksi hänellä ei juuri ole kavereita... Sano suoraan että tuollainen käytös ei ole kivaa, äläkä ainakaan kysele onko suuttunut.
Kuulostaa hankalalta suhteelta. Ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en jaksaisi tuollaista kaveria, mutta jos ap aioit edelleen pitää häneen yhteyttä niin älä anna mitään huomiota noille suuttumisille. Olet vaan kuin et ymmärtäisi.
Jokainen on oman onnensa seppä. Katkaise välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kun en tiedä kehtaanko.. En haluaisi suututtaa, koska kyseisellä ihmisellä on taipumusta puhua muita selän takana, ja aina niin että vika on muissa. Minullekin on useampaa ihmistä mollannut jos jokin ei ole häntä miellyttänyt. Ja kuten sanoin, hän on mukava ihminen sillon kun ei ole suuttunut. Jatkuva miellyttäminen vaan ei nappaisi enää.
Ap
No eiköhän se puhu pahaa sinustakin silloin kuin on sinulle suuttunut.
Mihin ihmeeseen muka tarvit tuollaista "kaveria"? Lakkaa pitämästä yhteyttä.
Niin ja siis asian tekee vielä vaikeammaksi se, että meidän miehet ovat myös parhaita kavereita ja meidän lapset viihtyvät keskenään hyvin. Olemme siis ystäväpariskunta ja viettäneet paljon aikaa neljästään sekä lapsiemme kesken. Miehenikin monesti ihmetellyt tätä kaveriani kun paljon vietetty aikaa yhdessä mutta sitten jos mies häntä näkee esim kaupassa niin ei välttämättä edes tervehdi..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ei ei ja ei. Otat linjan, että ollaan kavereita sillon kun hän on hyvällä tuulella. Kyn suuttuu ja pitää mykkäkoulua, niin NAUTI siitä omasta rauhasta. Jos ei älyä alkaa käyttäytymään niin kuin aikuinen, niin anna olla. Ei häviä mitään, jos lakkaatte tapaamasta perheenä. Tuollainen äiti tartuttaa ajatusmallinsa tehokkaasti lapsiinsa ja he sitten, yllätys yllätys, piinaavat sinun jälkikasvuasi. Sitäkö haluat?
Ja hän on aikamoinen päällepäsmäri. Jos jostain asiasta hänen kanssa on eri mieltä niin saattaa siitäkin vetää herneen nenään Miehensäkin tuntuu olevan aika tossun alla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Juu ei ei ja ei. Otat linjan, että ollaan kavereita sillon kun hän on hyvällä tuulella. Kyn suuttuu ja pitää mykkäkoulua, niin NAUTI siitä omasta rauhasta. Jos ei älyä alkaa käyttäytymään niin kuin aikuinen, niin anna olla. Ei häviä mitään, jos lakkaatte tapaamasta perheenä. Tuollainen äiti tartuttaa ajatusmallinsa tehokkaasti lapsiinsa ja he sitten, yllätys yllätys, piinaavat sinun jälkikasvuasi. Sitäkö haluat?
Joo, en todellakaan halua. Täytyy pitää nyt vähän etäisyyttä. Tosin eipä hänestä ole taas pariin päivään mitään kuulunut että varmaan taas suuttunut jostain.
Ap
Miten ap voit sanoa tuota kaveri mukavaksi?Hänhän käyttää valtaa sinuun, kun lopettaa yhteydenpidon ja sinä katsot velvollisuudeksi madella kysymään onko kaveri suuttunut ja pyydät anteeksi. Varmaankin oikein nauttii noista tilanteista. Anna olla.
Vierailija kirjoitti:
Miten ap voit sanoa tuota kaveri mukavaksi?Hänhän käyttää valtaa sinuun, kun lopettaa yhteydenpidon ja sinä katsot velvollisuudeksi madella kysymään onko kaveri suuttunut ja pyydät anteeksi. Varmaankin oikein nauttii noista tilanteista. Anna olla.
Joo, niin aion nyt antaakin olla. En aio enää kysellä.
Mutta mistä tuo tollanen voi johtua että luulee olevansa jotenkin huonompi kun muut? Joka kerta tosiaan nämä suuttumiset on jollain tavalla liittyneet siihen kun luulee että muut ovat parempia ystäviäni kuin hän. Hän ikään kuin haluaisi omistaa minut kokonaan ja olla se ykkönen, vaikka minulla ei ole ollut tapana asettaa kavereitani paremmuusjärjestykseen.
Ap
Olen laittanut välit poikki samantapaiseen ihmiseen. Käyttäytyi noin vuosia. Hänellä oli/on paljon kavereita, mutta monet kaveruudet menivät poikki hänen hankaluutensa vuoksi. Ihmissuhteet muutenkin aika dramaattisia. Hänen mielestään syyt olivat aina jossain muualla. Käyttäytyi aina, kuin mikään ei olisi vialla, mutta mökötys ja mykkäkoulu näkyi läpi. Piti kysellä, että mikä nyt on vikana, eikä aina myöntänyt, kun vasta pitkän ajan jälkeen. Muutuin itsekin jollakin lailla vainoharhaiseksi ja oma kuva vääristyi, kun toinen jatkuvasti loukkaantui asioista, joita pidin normaaleina.
Minä olin se jolla ei ollut muita kavereita. Pelkään muita ihmisiä ja heidän jatkuvaa loukkaantumista ja arvosteluaan. Ajattelin olevani kamala ihminen, kun loukkaan jatkuvasti muita enkä siksi kelpais kenellekään ystäväksi. Itsetuntoni on murennettu täysin lapsuudessa mm vertailemalla muihin. Ystäväni teki tätä vertailua myös. Ei sietänyt, jos tein jotakin eri tavalla kuin muut ja koki tämänkin arvosteluna itseään kohtaan.
Mieheni huomasi myös tuota käytöstä ja ihmetteli miten jaksan ja miten ollaan edes tekemisissä tai ystävystytty. Voin sanoa, että paras päätös ikinä. Olo on paljon kevyempi, kun ei tarvotse miettiä mitä sanoo ja miten. Tai miettiä jatkuvasti, että mitä vikaa minussa on, kun toinen käyttäytyy noin.
Pistä poikki. Miksi ihmeessä käytät kallista aikaasi tomppelin kanssa? Olet varmaan itsekin samanlainen tomppelin...