Pahin taloudellinen virhearviosi?

Omakotitalo, joka oli mätä

Ostostv:n katsominen humalassa :D

Hoitovapaalle jääminen avioliitossa, jossa avioehto. Ei, en päässyt enää sen jälkeen takaisin siihen uraputkeen, joka oli hyvällä alullaan ennen lapsen saamista. 

Toki lasta en kadu, mutta olisi kannattanut palata työelämään nopeammin.

Näin jälkeenpäin ajatellen jokainen autonvaihto on ollut taloudellinen moka, olisi vaan pitänyt sillä ensimmäisellä ajaa niin pitkään kuin vain toimi, kun ei ne muutkaan ole sen kummempia olleet. Sitä vaan muka alkoi niin kovin pelkäämään kaikenmaailman sivuääniä, että nyt se auto varmaan kohta hajoaa ja pakko hankkiutua eroon. Tällä hetkellä ajelen halvalla prutkulla joka vonkuu ja nakuttaa milloin mistäkin, eikä jaksa enää vaivata.

Liian pitkä opiskelu ja opintolainan nosto joka kerta. Olisi pitänyt tehdä töitä siinä ohessa. Se etten alkanut säästää asuntoa jo nuorena.

Osakejuttuja, muutamalla tonnilla.

Omakotitalon osto. Toki tuli koettua enkä enää haikaile perään, kun se on myyty pois.

Vierailija kirjoitti:

Osakejuttuja, muutamalla tonnilla.

Kerro tarkemmin:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osakejuttuja, muutamalla tonnilla.

Kerro tarkemmin:)

Ei sen ihmeempää kuin ostettu liian kalliilla.

Pidän rahan pyörimässä, en siis säilö sitä vuosikymmeniksi.

Kiinteäkorkoinen libor-laina sveitsiläisestä hypopankista. Olisi kannattanut ottaa kolmen kuukauden.

Paska vuokralainen.

Valmistuin vasta yli kolmikymppisenä ja sitten makselin opintolainaa pois niin eipä siinä ollut kerryttänyt säästöjä.

Että ehkä monilla mun ikäisillä, eli nelikymppisillä on jo tähän ikään mennessä omaisuutta kerrytetty. Itsellä vasta alussa, ajattelen, että vanhuuden varalla hyvä olla jotain.

Yhteinen tili puolison kanssa, johon meni kaikki talouteen tulevat rahat.

Olevinaan jo lähetkin ketjuun viestin, mutta ei näy. Olin varmasti niin aggre, että tein jotain väärin lähettäessäessäni.

Pahin on siis ollut se, että annoin looseriexäni edelleenkin erossa manipuloida minua niin, että en olisi niin sika, että lama-aikaan yrittäjältä elatusapuja pyytelisin. No, en pyydellyt viiteen vuoteen, en siis hakenut mistään yhteiskunnaltakaan elatusta.

Laskeskelin tässä lopultakin, että jos siis olisin saanut 150/kk minimiä kunnalta, kahdelta lapselta olisin saanut 3600 vuodessa. Viidessä vuodessa summa olisi ollut 18 000. 

Sääli on  siis todellakin sairautta. En tajua, miten pystyin maksamaan kaiken! Raha olisi ollut tarpeen. Maksoin asuntovelkaa, maksoin toiselle  velalla vaihto-oppilasvuoden ja kaikkea mitä elämään kuuluu. Jälkeenpäin ihan säälin itseäni, en marttyyrinä, vaan typeryksenä!

No, nyt elämä on järjestyksessä. Asunto maksettu open palkalla ja pennut yliopistossa. Välillä käveltiin rikkinäisissä lenkkareissa, mutta nyt säästän rahaa ja tilillä on 13 000. 

Ihan kamalaa. Ukko pääsi kuin koira veräjästä. Sitten viiden vuoden jälkeen tulin järkiini, mutta eihän iskällä ollut mitään tuloja. Kunnalta sitten viimeiset vuodet sain sen elarin. 

voi voi.

Lapsia kannattaa hankkia vasta kun kantti ja kypsyys on saavutettu.

Itse jäin työpaikkaan, jossa rajut palkanalennukset.

Seurasi kierre, joka on oikeastaan loppuelämään vaikuttanut.

Hyvää pääsiäistä, rahaa ei saa liikaa surra.

🍸🍫

Ei ole vieä tullut ja tämänkin ajan ennustin jo ja ihmettelin sitä ihmisten kamalaa tuhlaamis vimmaa varsinkin 30 kymppisillä jotka ovat tottuneet saamaan ihan kaiken helposti, tuhlata turhuuteen ulkonäköön, festareihin ym. hömppään niin ettei säästetä mitään muuta kuin eletään kuin viimeistä päivää. Ravintoloita saisikin mennä konkurssiin sillä niitä on ollut ihan liikaa. Ihmisillä on ollut liikaa rahaa niihin syytää. Ei sitä entisenlaista määrää ole mitään järkeä tukea ja mistä nekin rahat sitten otetaan kun velan maksu alkaa. Varmaan otetaan niiltä joilla ei ole varaa ollut ravintoita tukea ennenkään tai jotain urheilua kulttuurista puhumattakaan. 

Pelkään pahinta että koronan jälkeiset leikkauslistat ottavat niiltä joilla ei ole näitä palveluja ollut varaa käyttääkkään.