Erakon ahdistus

Vierailija kirjoitti:

Normaalisti viihdyn mainiosti itsekseni, töissäkin menee yleensä siedettävästi kun pääsee päivän päätteeksi kotiin levähtämään. Mutta olen huomannut, että ehkä suurin ongelma kohdallani on se, kun kehitän jostain kiinnostavasta ihmisestä itselleni pakkomielteen ja tämä pistää koko pakan jotenkin sekaisin. Mietin tätä ihmistä vapaa-ajallani ja ennen niin viihtyisä yksinolo ei enää tunnukaan yhtä viihtyisältä, vaan alkaa vähän ahdistamaan. Samaten töissä jotenkin ahdistun tämän ihmisen läsnäolosta ja se laskee yleistä mielialaani. Vähän tuskastuttaa ajatella, että se tulee olemaan tällaista nyt ties kuin kauan, kunnes tavalla tai toisella saan sen ihmisen pois silmistäni. Onkohan tällaiset ongelmat yleisiä muillakin erakoilla, vai oletteko aina ja jatkuvasti tyytyväisiä oloonne?

Millaisesta kiinnostumisesta on kyse, romanttisestako? Ehkä tuollainen voimakas kiinnostuminen johtuu siitä, että sinulla on sosiaalisia tarpeita, mutta et pääse niitä jostain syystä toteuttamaan? Jos kyse on romanttisesta kiinnostuksesta, niin onhan se ymmärrettävää, että ahdistaa, jos ei esim. uskalla mennä juttelemaan kohteelle.

Olen itse erakkomainen ja olen kyllä ihan tyytyväinen elämään näin. Ei minulla myöskään ole pakkomielteisiä kiinnostuksia keneenkään. Elämässäni on ihmissuhteita, mm. perheenjäseniä ja ystäviä, joten ihan täysi erakko en ole.

Faith kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalisti viihdyn mainiosti itsekseni, töissäkin menee yleensä siedettävästi kun pääsee päivän päätteeksi kotiin levähtämään. Mutta olen huomannut, että ehkä suurin ongelma kohdallani on se, kun kehitän jostain kiinnostavasta ihmisestä itselleni pakkomielteen ja tämä pistää koko pakan jotenkin sekaisin. Mietin tätä ihmistä vapaa-ajallani ja ennen niin viihtyisä yksinolo ei enää tunnukaan yhtä viihtyisältä, vaan alkaa vähän ahdistamaan. Samaten töissä jotenkin ahdistun tämän ihmisen läsnäolosta ja se laskee yleistä mielialaani. Vähän tuskastuttaa ajatella, että se tulee olemaan tällaista nyt ties kuin kauan, kunnes tavalla tai toisella saan sen ihmisen pois silmistäni. Onkohan tällaiset ongelmat yleisiä muillakin erakoilla, vai oletteko aina ja jatkuvasti tyytyväisiä oloonne?

Millaisesta kiinnostumisesta on kyse, romanttisestako? Ehkä tuollainen voimakas kiinnostuminen johtuu siitä, että sinulla on sosiaalisia tarpeita, mutta et pääse niitä jostain syystä toteuttamaan? Jos kyse on romanttisesta kiinnostuksesta, niin onhan se ymmärrettävää, että ahdistaa, jos ei esim. uskalla mennä juttelemaan kohteelle.

Olen itse erakkomainen ja olen kyllä ihan tyytyväinen elämään näin. Ei minulla myöskään ole pakkomielteisiä kiinnostuksia keneenkään. Elämässäni on ihmissuhteita, mm. perheenjäseniä ja ystäviä, joten ihan täysi erakko en ole.

Kaiketi romanttisesta, koska vastakkaisen sukupuolen edustajia tuppaavat olemaan. Noissa tilanteissa tulee sellainen tuskastuminen, kun tavallaan haluaisi olla sosiaalisempi ja menevä sen ihastuksen vuoksi, mutta toisaalta tiedostaa sen karun todellisuuden ja ettei se oma polla tulisi siinä kuitenkaan kestämään. Joten tyydyn puremaan hammasta ja koetan tukahduttaa kaikki tuollaiset. Ihmissuhteeni vapaa-ajalla rajoittuvat perheeseen (siis oma isä ja äiti ja sisarukset), eikä juuri muunlaisia live-ihmissuhteita ole. Netissä niitä sitten taas on muutama. Kaiketi en sitten ole täysin tyytyväinen elämääni ja esim. seurustelukokemuksen puute ilmeisesti vaivaa tällaisessa muodossa. Oletko itse (ollut) parisuhteessa?