Haluaisitko olla vasta lapsi joka kasvaisi poikkeustilan köyhyyteen vai iloitsetko että sinulla on muistoja yltäkylläisyyden, kasvun ja demokratian ajasta?

Haluaisin olla lapsi. Minulla on joitakin hyviä muistoja, mutta aivan liikaa huonoja muistoja ja hukattuja mahdollisuuksia.

Enemmän lapsen muistoihin vaikuttaa se ilmapiiri, mikä kotona on. Ei se uusi lelu ilahduta, jos samalla saa kuunnella vanhempien riitelyä. Pienen lapsen kanssa voi tehdä kaikkea kivaa ilman rahaakin.

Parhaita lapsuusmuistoja oli aamut maaseudulla kotona kesälomalla, oman perheen kanssa. Ei harvoin tehdyt ulkomaan matkat.

Toki oli erittäin positiivista ja huoletonta, että vanhemmilla oli työtä myös laman aikaan ja aina oli ruokaa pöytään. Vm. -87

Minulla ei ollut onnellista lapsuutta eikä onnellista nuoruutta ja kun olin viimein pääsemässä jaloilleen ja nousemassa ylös niin kiitos tän koronakriisin ja poikkeustilan takia niin nyt sitten ei ole onnellista varhaislapsuutta. Elämäni on pelkkiä taiskuja takaiskujen perään, masennusta ja lisää takaiskuja. Tekisi mieli jo hypätä auton alle.

Vierailija kirjoitti:

Parhaita lapsuusmuistoja oli aamut maaseudulla kotona kesälomalla, oman perheen kanssa. Ei harvoin tehdyt ulkomaan matkat.

Toki oli erittäin positiivista ja huoletonta, että vanhemmilla oli työtä myös laman aikaan ja aina oli ruokaa pöytään. Vm. -87

Samoin. Ei tosin käyty ulkomailla silloin, enkä osannut edes sellaisia reissuja kaivatakaan.

Olen onnellinen, että ehdin elää ajan ilman älypuhelimia, somea ym. Vm. -90.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ollut onnellista lapsuutta eikä onnellista nuoruutta ja kun olin viimein pääsemässä jaloilleen ja nousemassa ylös niin kiitos tän koronakriisin ja poikkeustilan takia niin nyt sitten ei ole onnellista varhaislapsuutta. Elämäni on pelkkiä taiskuja takaiskujen perään, masennusta ja lisää takaiskuja. Tekisi mieli jo hypätä auton alle.

Varo mun mustaa Ds kolmosta. Moraalinen itsemurhaaja tekee sen vahinngoittamatta muita tai heidän psyykettään.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän lapsen muistoihin vaikuttaa se ilmapiiri, mikä kotona on. Ei se uusi lelu ilahduta, jos samalla saa kuunnella vanhempien riitelyä. Pienen lapsen kanssa voi tehdä kaikkea kivaa ilman rahaakin.

Asuin lapsuuden eroperheessä ja mun äitillä oli jatkuvasti vaihtuvia miesystäviä. Toki mun äiti sanoi aina rakastavansa ja halaili, mutta se oli jotenkin liian teennäistä ja halaukset ei lämmittänyt. Kaiken muun ajan äiti oli siiten p-päinen mulkku ja niin ylisuojeleva narsisti kuin olla ja voi. Meillä meni välit poikki kun tulin murrosikään ja meillä alkoi äidin kanssa jatkuvat riitelyt kun en enää ollutkaan se ihana pikkulapsi joka tottelee äitiään kaikessa kiltisti vaan aloun yhä voimakkaammin ilmaisemaan omia mielipiteitäni ha omia tunteitani. Mulla jäi hirveä aukko siitä etten elänyt ns. "tavallista nuoruutta" vaan skippasin sen yli ja kasvoin aikuiseksi liian aikaisin. Tuo edelleen harmittaa ja koen ette saa mitenkään paikattua tuota aukkoa vaan saan kantaa tätä arpea sydämessäni koko loppu elämäni. Pahinta on se etttä muiden ihmisten nuoruus ja nuoruusmuistot jatkuvasti muistuttaa todella kivuliaasti siitä mistä jäin paitsi ja mitä minulta jäi kokematta.

No. 4

Onkohan mulla aivohalvaus käynnissä, kun en tajua tästäkään keskustelusta mitään.

No minulle on kyllä lapsuudesta jäänyt mieleen kotona vallinnut huoli lamasta, vaikka molemmilla vanhemmillani oli hyväpalkkainen, vakituinen työ. Mutta koko ajan oli se epävarmuus. Koulussa ommeltiin henkilökohtaiset käsipyyhkeet jokaiselle, koska ei ollut varaa ostaa paperisia käsipyyhkeitä. Teknisissä töissä ylempien luokkien oppilaat tekivät luokkiin pieniä kalusteita, kuten apujakkaroita. Yhdelle vuosiluokalle jaettiin käytetyt englannin tehtäväkirjat. Ja kyllä meillä kotona riideltiin, jopa ihan siinä määrin, että kun nousukausi oli käynnissä, vanhempani erosivat. Ei se ollut nousukauden keskellä erityisen ihanaa aikaa.  

Nainen -86

Ei minulla ole mitään muistoja mistään yltäkylläisyydestä : D Kun olin lapsi, oli - 90 luvun lama. Kun olin nuori, oli 2008 alkanut lama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parhaita lapsuusmuistoja oli aamut maaseudulla kotona kesälomalla, oman perheen kanssa. Ei harvoin tehdyt ulkomaan matkat.

Toki oli erittäin positiivista ja huoletonta, että vanhemmilla oli työtä myös laman aikaan ja aina oli ruokaa pöytään. Vm. -87

Samoin. Ei tosin käyty ulkomailla silloin, enkä osannut edes sellaisia reissuja kaivatakaan.

Olen onnellinen, että ehdin elää ajan ilman älypuhelimia, somea ym. Vm. -90.

Ei mekään käyty ulkomailla ennenkuin olin 10v. Se oli erityistä kun sitä ei todellakaan tapahtunut usein. Kyllä kai ihmiset voisi ihan hyvin matkustaa kerran kymmenessä tai viidessä vuodessa, vähän eri asia kun nämä joka toiseksi viikonlopuksi ulkomaille lentelijät. - 3

Elän yltäkylläisyydessä, kiitos kysymästä.