Vaimolla tunteita toista kohtaan
Olen jo tässä 2kk aikana huomannut muutoksia ja pystyn varmaksi nyt sanomaan, ikävältä tuntuu
Kommentit (13)
Ikävää on myös sekin kun asiaa yrittää salata. Väistämättä alkaa omat tunteet katoamaan vaikka meidän liitto merkitsee minulle koko elämää.
Minunkin vaimolla on tunteita toisia kohtaan.
Hän inhoaa avoimesti exäänsä jota kuitenkin joutuu näkemään joskus yhteisen lapsen takia, sekä rakastaa sisaruksiaan ja vanhempiaan.
Miten selviän tästä ratkeamatta juopottelemaan, vaikeaa on.
Vierailija kirjoitti:
Ikävää on myös sekin kun asiaa yrittää salata. Väistämättä alkaa omat tunteet katoamaan vaikka meidän liitto merkitsee minulle koko elämää.
Oletko keskustellut puolison kanssa ihastumisesta?
Kyllä tuosta voi selvitä. Usko teihin ja tulevaan!
Vierailija kirjoitti:
Ikävää on myös sekin kun asiaa yrittää salata. Väistämättä alkaa omat tunteet katoamaan vaikka meidän liitto merkitsee minulle koko elämää.
Jompikumpi ei nyt taida olla ihan totta. Se väistämättömyys tai liiton merkitys.
Tai sitten olet persoonaltasi tyyppiä kettu ja pihlajanmarjat. Mikä on saattanut vaikuttaa myös siihen, että vaimosi tähyilee muualle.
Mistä hän jää paitsi kotonaan?
Miksi on niin ikävää, että toinen yrittää salata? Riekkuako hänen pitäisi? Tulla heti puhumaan asiasta - jos hän olisi niin avoin, olisiko tullut tilannetta, että hän alkaa kehitellä haaveita toisenlaisesta elämästä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää on myös sekin kun asiaa yrittää salata. Väistämättä alkaa omat tunteet katoamaan vaikka meidän liitto merkitsee minulle koko elämää.
Jompikumpi ei nyt taida olla ihan totta. Se väistämättömyys tai liiton merkitys.
Tai sitten olet persoonaltasi tyyppiä kettu ja pihlajanmarjat. Mikä on saattanut vaikuttaa myös siihen, että vaimosi tähyilee muualle.
Mistä hän jää paitsi kotonaan?
Miksi on niin ikävää, että toinen yrittää salata? Riekkuako hänen pitäisi? Tulla heti puhumaan asiasta - jos hän olisi niin avoin, olisiko tullut tilannetta, että hän alkaa kehitellä haaveita toisenlaisesta elämästä?
Vaikutat ihan psykopaatilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää on myös sekin kun asiaa yrittää salata. Väistämättä alkaa omat tunteet katoamaan vaikka meidän liitto merkitsee minulle koko elämää.
Jompikumpi ei nyt taida olla ihan totta. Se väistämättömyys tai liiton merkitys.
Tai sitten olet persoonaltasi tyyppiä kettu ja pihlajanmarjat. Mikä on saattanut vaikuttaa myös siihen, että vaimosi tähyilee muualle.
Mistä hän jää paitsi kotonaan?
Miksi on niin ikävää, että toinen yrittää salata? Riekkuako hänen pitäisi? Tulla heti puhumaan asiasta - jos hän olisi niin avoin, olisiko tullut tilannetta, että hän alkaa kehitellä haaveita toisenlaisesta elämästä?
Kaikissa suhteissa on ylä- ja alamäet ja mielestäni pystytään toisillemme puhumaan asioista melko avoimesti,yhdessä oloakin takana kohta 10vuotta. Toivoisin että hän itse ottaisi asian puheeksi kuin se että kysyttäessä kieltää heti kaiken ja suuttuu ja saan haukut vainoharhaisuudesta ja ylireagoimisesta ja että mietin asioita liian pitkälle. Musertavaa on kun vaimoni pitää minua vieläpä niin tyhmänä että en tajuaisi tai eikö sitten itse huomaa käytöksessään muutosta. Jokainen meistä kyllä tietää minkälaiseksi ihmisen käyttäytyminen muuttuu kun herää kiinnostus jotain toista kohtaan syvemmällä tasolla. Jonkin aikaa mietin että ylireagoin vain mutta näin sitten omin silmin todisteet tästä.
Katso kuinka käy, jos itse haluat vielä yrittää. Toisen tunteet ei poistu sillä että sinä kiukuttelet, mutta muuten saattavat kyllä poistua ajan kanssa.
Tunteet tulee ja tunteet menee. Alttarilla kysytään, että tahdotko rakastaa. Eli tahdotko rakastaa huonoina ja hyvinä hetkinä, sitoudutko ihmiseen niinäkin päivinä, kun ei tunnu hyvältä?
Samaa voit kysyä vaimolta. Tahtooko hän edelleen, vaikka tulee muitakin tunteita.
Aikuisuus on sitä, että erottaa tunteet ja teot topisistaan. Eikä tuuliviirimäisesti mene tunteiden mukaan.
Asiat voi selvittää, mutta joskus toisn käy niin, että lopputulema ei ole se mieleinen. Mutta parempi sekin kuin epämääräisyys.
Ihastumisessahan ei ole mitään väärää. Se on tunne, joka tulee kysymättä lupaa. Hyvässä suhteessa ihastumisesta voidaan keskustella yhdessä. Se, että salaa asian on jo askel tekojen suuntaan. Valitettavasti moni kumppani on niin mustasukkainen, että salaaminen on viisainta. Jos pystyisit luomaan rennon ja keskustelevan tunnelman, sanoisit että hyväksyt vaimon ihastumisen ja vaikka se tekee sinut surulliseksi haluat teidän käyvän sen yhdessä läpi.
Vierailija kirjoitti:
Ihastumisessahan ei ole mitään väärää. Se on tunne, joka tulee kysymättä lupaa. Hyvässä suhteessa ihastumisesta voidaan keskustella yhdessä. Se, että salaa asian on jo askel tekojen suuntaan. Valitettavasti moni kumppani on niin mustasukkainen, että salaaminen on viisainta. Jos pystyisit luomaan rennon ja keskustelevan tunnelman, sanoisit että hyväksyt vaimon ihastumisen ja vaikka se tekee sinut surulliseksi haluat teidän käyvän sen yhdessä läpi.
Hyväksyn ja rakastan vaimoani sellaisenaan kuin hän on ja tunteilleenhan ihminen ei voi mitään. Surulliseksihan asia minut tekee mutta vielä surullisemmaksi kun pitää salata koko asia. Jos itselläni alkaisi heräämään tunteita jotakin toista kohtaan, pystyisin ja kertoisinkin siitä vaimolleni koska se olisi reilua molemmin puolin.
Voihan sen puheeksi ottaa, jos todisteetkin olet nähnyt.
Niinhän se tuntuu mutta kyllä siitä yli pääsee, jos tahtoa on molemmilla.