Mikä laulu lapsena sai sinut itkemään ja miksi?

Ainakin alle kouluikäisenä Täällä pohjantähden alla-laulusta kohta ...

"Mutta tähtein tuolla puolen kodon saamme..." .,.. jotenkin tuntui niin herkältä.

Ehkä sitä surllisena, että kaikki me joskus kuolemme



Reippasti käypi askeleet kohdassa purskahdin itkuun kun tuli kohta Päättyy joulu vaikkein kenkään sois ... Koulussa kun sitä laulettiin ensimmäisen kerran. Aina oli haikeata kun kuusi vietiin pois

eläydyin koiran menettämiseen, vaikka mulla ei edes ollut ikinä koiraa

No arvaatte varmaan että siksi, kun siinä ihmisiä kuoli ja laivan kapteeni seisoi aivan komentosillalla kun se upposi jne.

"Lapsuus se on korvaamaton..."

ja sitten "Aurinko nousee, on kastetta maassa..."

1. Pikkuinen tyttö on kyllä Maria,

resuinen mekko on yllä Marian.

Seudun nimi on Copacabana,



Marian koti on Copacabana.



2. Siskojen katras on hänellä suuri,

nukkumaan mahtuvat juuri ja juuri,

mökkiin laidalla Copacabanan,

Marian koti on Copacabana.



3. Leikki vielä on

työtä Marian,

muitten lapsien myötä Maria

leikkii kujalla

Copacabanan,

Marian koti on Copacabana.



4. Yhtälailla on

leluja vailla

lapsi jokainen niillä mailla.

Köyhää väki on

Copacababan,

Marian koti on Copacabana.



5. Ystävämme on pikku Maria.

Mielellämme me kanssa Marian,

leikkisimme, vaan Copacabana,



kovin on kaukana Copacabana.

Up

Vierailija kirjoitti:

1. Pikkuinen tyttö on kyllä Maria,

resuinen mekko on yllä Marian.

Seudun nimi on Copacabana,

Marian koti on Copacabana.

2. Siskojen katras on hänellä suuri,

nukkumaan mahtuvat juuri ja juuri,

mökkiin laidalla Copacabanan,

Marian koti on Copacabana.

3. Leikki vielä on

työtä Marian,

muitten lapsien myötä Maria

leikkii kujalla

Copacabanan,

Marian koti on Copacabana.

4. Yhtälailla on

leluja vailla

lapsi jokainen niillä mailla.

Köyhää väki on

Copacababan,

Marian koti on Copacabana.

5. Ystävämme on pikku Maria.

Mielellämme me kanssa Marian,

leikkisimme, vaan Copacabana,

kovin on kaukana Copacabana.

Tämä!

Niin kaunis on maa

Tuntui tosi surulliselta ajatella, että luokkakaverit lauloivat hautajaisissa.

Isoisän olkihattu

Karhunpoika sairastaa

En muista muuta kuin kohdan...

"Lapsi kauan kaihoten katsoo ikkunalla, hiihtää jouluenkeli hiljaa kuutamalla..."

Syksy jo saa, harmaa on maa, lintuset pois lentelee. Joku tuommoinen, minusta se oli niin surullinen.. oikeesti itkin ja 6 vuotta vanhempi sisareni lauleli sitä sitten tahallaan.

Kansallislaulu. Minua kiusattiin pienenä kun olin ala-asteella. Muut koululaiset kiusasivat. Kävin koulun jälkeen yksinäni laulamassa lipputangon juurella, missä oli Suomen lippu salossa. Näin jaksoin alakoulun loppuun asti. Monet kyyneleet siellä itkin laulujeni kanssa.

Kuusamo.

Sävel oli niin surullinen.

Joku yksinäinen, eksynyt, joka vilua vaikeroi.

Jok on kaislikossa kierrellyt, eikä emoa löytää voi.

Eli on suuri sun rantas autius.

Varma itkettäjä oli Timo Turusen Pieni ystäväin ja näin kävi vanhempanakin vielä kun kuulin radiosta.

Sanoihin sitten jo samaistui kun olin juuri menettänyt 17-vuotiaaksi eläneen kissaystäväni.

Toinen ja tämä varmasti outokin itkettäjä joillekin niin on Pelle Hermannin loppumusiikki. Taisi olla posetiivilla soitettu klassinen sävellys. Muuten tykkäsin Hermannista enkä pitänyt pelottavana kuten osa aikansa lapsista, mutta se loppumusiikki meni jotenkin syvälle tunteisiin. Kai oli jotenkin surumielinen vaan ja ahdistavakin jollain tasolla. 

Vierailija kirjoitti:

En muista muuta kuin kohdan...

"Lapsi kauan kaihoten katsoo ikkunalla, hiihtää jouluenkeli hiljaa kuutamalla..."

Laulun nimi on Talvi-iltana. Löytyy googlaamalla.

Koska mielenterveydessäni ei ole koskaan ollut ongelmia, mikään laulu ei ole saanut itkemään ,ei lapsena eikä aikuisena

Lakeuden kutsu. Oltiin muutettu muualle Suomeen Etelä-Pohjanmaalta, jonne kaikki sukulaiset jäivät. Haikea kappale koti-ikävää potevalle