Yksi asia, mitä melkein kukaan ei osaa tehdä. Ainakaan julkisesti.
Tämä asia on oman väärässäolonsa aito myöntäminen. Näennäisesti tällaista toki tapahtuu, ja pienissä asioissa jonkun verran. Mutta melkein poikkeuksetta sitä seuraa perustelu, miksi toimin näin, tai miksi oikeastaan toimintani tai mielipiteeni olikin perusteltu tai että oikeastaan olinkin oikeassa, tai ainakin väärässäoloni johtui jostain hyvästä syystä.
Kuinka usein esimerkiksi poliittisessa keskustelussa joku reagoi vastapuolen puheenvuoroon näin: ”Tuota en ollutkaan tullut ajatelleeksi. Nyt ymmärrän että oma aiempi mielipiteeni ei olekaan perusteltu. Kiitos että toit esiin tämän näkökulman, minä olenkin selvästi ollut tässä asiassa väärässä.”
Tällainen olisi niin virkistävää ja vain tällainen kommunikointi voisi johtaa johonkin aidosti hyvään. Me ihmiset emme vaan jonkun ylpeytemme tms. vuoksi kykene aidosti myöntämään etenkään isoja virheitämme. Se on surullista.
Minulta ainakin kaikkein suurimman arvostuksen saa ihminen, joka rohkeasti pystyy muuttamaan mielipidettään kuunneltuaan jotakuta itseään viisaampaa, ja myönnettyään sen.
Kommentit (6)
Koska sehän olisi häpeällinen häviö ja kasvojen menetys, vaikka argumentointi käytäisiin nimettömästä vauvapalstalla.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se estä muuttamasta mielipidettä, että kertoo mihin aiempi mielipide pohjautui?
Ei niin. Oli vähän huonosti muotoiltu tuo kohta. Mutta pointti oli se, että aina pitää jotenkin puolustautua. Eikö voi vaan sanoa, että ”Olin äsken vielä vähän tyhmempi, mutta sain sinulta uuden näkökulman, ja ajattelen nyt eritavalla”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se estä muuttamasta mielipidettä, että kertoo mihin aiempi mielipide pohjautui?
Ei niin. Oli vähän huonosti muotoiltu tuo kohta. Mutta pointti oli se, että aina pitää jotenkin puolustautua. Eikö voi vaan sanoa, että ”Olin äsken vielä vähän tyhmempi, mutta sain sinulta uuden näkökulman, ja ajattelen nyt eritavalla”.
Ei toiselle voi antaa sellaista voittoa. Varsinkaan jos se toinen on väärän puolueen tai aatteen edustaja ja siksi automaattisesti joko paha tai aivopesty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se estä muuttamasta mielipidettä, että kertoo mihin aiempi mielipide pohjautui?
Ei niin. Oli vähän huonosti muotoiltu tuo kohta. Mutta pointti oli se, että aina pitää jotenkin puolustautua. Eikö voi vaan sanoa, että ”Olin äsken vielä vähän tyhmempi, mutta sain sinulta uuden näkökulman, ja ajattelen nyt eritavalla”.
Miksi vain toisella olisi puheenvuoro? Miksei se toinen voisi lisätä yhteistä ymmärrystä kertomalla miksi toimi tai ajatteli kuten teki? Ei se vedä pohjaa pois siltä, että voi olla aidosti pahoillaan ja aidosti muuttaa mielipiteensä.
Tuollaiset ihmiset juuri ovat rasittavimpia, joilla on pakkomielle saada muut myöntämään olevansa väärässä. Usein ei ole absoluuttista oikeaa ja väärää, joten voi oikeasti olla kaksi oikeaa tapaa/mielipidettä/asiaa jne. Kabom! Ap:n aivot räjähtivät taivaan tuuliin.
Ei kai se estä muuttamasta mielipidettä, että kertoo mihin aiempi mielipide pohjautui?