Lue keskustelun säännöt.
Poikkeustila paljasti, kuinka yksinäinen olen - kohtalotovereita?
30.03.2020 |
Olen jo ennen poikkeustilaa tiennyt olevani yksinäinen eikä minulla ole juuri läheisiä. Vanhemmat asuvat toisella puolella Suomea ja itse muutin töiden perässä pk-seudulle jo vuosia sitten. Olen nähnyt vanhempia viimeksi tammikuussa lapsuuskodissa ja tarkoitus oli mennä pääsiäisenä käymään, mutta se jää nyt välistä. Luultavasti tapaamme seuraavan kerran poikkeustilan loputtua, pahimmillaan kuukausien päästä. Vanhempien kanssa soitellaan n. 5 min puheluita pari kertaa viikossa.
Kavereita minulla on vain muutama ja heitä tapaan muutaman kuukauden välein, jos silloinkaan. Suurinta osaa kavereistani olen nähnyt viimeksi joskus joulun alla tai tammikuussa. Olen kavereilleni ns. kakkosvaihtoehto, jonka kanssa vietetään harvoin aikaa ja arki jaetaan läheisempien ystävien kesken. Tätä olen surrut monta kertaa, mutta en aikuisena ole onnistunut löytämään läheisempiä kavereita, joten tähän on tyytyminen.
Nyt poikkeustilan myötä on iskenyt päin naamaa, kuinka yksinäinen olen. Kavereista ei ole kuulunut viikkokausiin mitään. Osa vastasi lyhyesti viestiini, kun kysyin heidän vointiaan. Ymmärrän, että moni totuttelee uuteen arkeen poikkeustilan myötä, on karanteenissa, lomautettuna yms. Yhteydenpito ei todellakaan ole aktivoitunut poikkeustilan myötä ihmisten ollessa kotona, oikeastaan päinvastoin. Jos minulle sattuisi jotain tai tarvitsisin apua, kukaan näistä kavereista ei auttaisi, kävisi puolestani apteekissa tms.
Tunnen itseni ihan luuseriksi, kun olen näin yksinäinen. Onko siellä ruudun takana muita, jotka ovat huomanneet olevansa poikkeustilan keskellä yksin? Miten jaksatte/selviätte?
Ap
Kommentit (18)
Ei yllättä, että ihmiset jättävät tällaisina hetkinä yksin. Kaikki ovat hysteerisiä tartuntariskin suhteen ja vapaa-aika käytetään töihin, kaappien siivoamiseen tai oman perheen kesken. Ei siihen paljon ylimääräistä miettimistä mahdu, et miten joku muutaman kerran vuodessa tavattava kaveri voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu, tosin tiedostin tämän ennen koronaakin mutta ei ole yhteydenpito kyllä muiden puolelta yhtään lisääntynyt (en odottanutkaan sitä mutta siis en voi yhtään samastua mihinkään ihanaan yhteisöllisyyshehkutukseen jne)
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama tilanne mutta en kärsi yksinäisyyden tunteesta.
Olen tottunut olemaan yksin, joten korona-aika ei ole muuttanut arkeani oikeastaan mitenkään. Kukaan ei käy kylässä tai pidä yhteyttä. Työkavereitakaan en tällä hetkellä näe, mutta introverttina se ei oikeastaan haittaa.
On meitä siis muitakin.
Hävettää myöntää mut sama täällä. Koronan myötä tulee käytyä kaupassa harvemmin, mutta muuten tää ei elämässäni näy. En käy juuri koskaan missään, joten ei tunnu pahalta pysyä poissa kauppakeskuksista, leffateattereista ja muista menoista. Tuntuu suorastaan oudolta, kun ihmiset itkeskelee ettei pääse ryhmäliikuntatunneille, ystävän kans viinille tai konserttiin. En käy noissa menoissa muutenkaan. Jotain hyvää tässä yksinäisyydessä on, ei tee poikkeusaika tiukkaa samalla tavalla kuin monilla tekee.
Minä havahduin myös yksinäisyyteeni ja siihen, miten koville tämä ottaa. Ei ole edes lemmikkejä tätä jakamassa vaan ypöyksin saa olla. Olisipa vaikka edes akvaario! Jostain kissasta tai koirasta puhumattakaan. Sosiaalisia virtuaalisia kontakteja onneksi on, joten en ole ihan ap:n kaltaisessa tilassa, mutta kukaan ei asu kanssani samassa kaupungissa joten on kyllä todella eristäytynyt olo. Olen hiljattain sinkkuuntunut, joten tämä on vähän uutta minulle muutenkin, saati nyt.
Minua myös helpottaa kovasti kun ei tarvitse murehtia omaa yksinäisyyttä ja kavereiden puutetta. Nyt saa olla yksin ihan rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä ei ole alkanut ahdistaa yksin oleminen, vaikka moni somessa sitä stressaa. Mulla olisi pää hajonnut jo tavallisen elämän kanssa, kun se on niin yksinäistä. Toivon, että tän poikkeusajan myötä osa ihmisistä hoksaisi, kuinka moni on ihan tavallisessa elämässä näin yksin. Ehkä jollain tavalla jopa olen iloinen, että muutkin "pääsevät" kokemaan tämän. Ehkä se auttaa ymmärtämään paremmin kuinka kurjaa monien elämä on. Mutta eiköhän ihmisillä äkkiä unohdu tämä aika, kun pääsee taas rutiineihin kiinni ja näkemään ystäviään livenä.
Olen pahoillani puolestasi ap, kun olet noin yksinäinen. Tsemppiä tuleviin viikkoihin. Toivottavasti löydät vielä itsellesi aitoja ystäviä!<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myönnän suoraan olevani vahingoniloinen kun kaikenlaiset ig-pyllistelijät joutuu nyt elämään neljän seinän sisällä. oppiipahan näkemään mikä elämässä on oikeasti tärkeää.
Ap, taidat olla aika kamala ihminen kun kukaan ei halua olla sun kanssas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samalla tavalla tämä poikkeustila minullakin paljasti tilanteen.
Olihan se toki tiedossa aikaisemminkin, mutta tähän asti olen ainakin voinut teeskennellä että en ole yksinäinen kun töissä / opiskelussa / harrastuksissa on kuitenkin ollut muita ihmisiä ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, taidat olla aika kamala ihminen kun kukaan ei halua olla sun kanssas?
On vain yksi 10/10. Sinä olet niistä se idiootti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, taidat olla aika kamala ihminen kun kukaan ei halua olla sun kanssas?
On vain yksi 10/10. Sinä olet niistä se idiootti.
Anteeksi väärä ketju. Minun virheeni!
10/10 oma maali :)
Minulla tuo sama tilanne on ollut jo vuosia ennen mitään koronahysteriaa. Siihen tottuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut läpi elämäni "karanteenissa".
Tykkään hevostallista eniten.
Onhan näitä kohtalotovereita.
Olen läpi elämäni valinnut yksityisyyden mutta sitäkin ollaan karanteenittu vankilaksi. Ei ole hauskaa tuhlata tuhansia euroja 25€ gramma hintaan ja saada siitä juonen käänteitä niin että kaikki valittavat sinulle oikeista kiusallisista juonen käänteistä niin että juonen käänteen tekijät saavat viellä ylennyksen juonen käänteistä mutta kiusattu ei ja sinä olet syyllinen! Kokeillaan kaikille antaa kotimurrolla jalohopean c-l-i-p'-p-e-r metallin niin että tämä omistaja saa 25€ gramma hinnoista viellä itsekritiikkiin lisäksi kerjäämistä hengellisyyttä antavalla tavalla ja coronaviruksen tietämättään, katsotaan sen jälkeen kumpi on voimakkaampi, homo neanderthâl tai homo sapiens omistamaan jalohopeaa kirkkohopeaa. En kyllä kehoita jälkimmäistä, kehoitan ihmiskunnan äänestystä.
Mulle koronaeristys on normaali tila. En ole missään väleissä lapsenhakkaajavanhempieni kanssa enkä ole nähnyt 20 vuoteen. Tukiverkko ei ole, 2 ystävää on mutta eri kaupungeissa 200 ja 300 km päässä. Suku ei pidä yhteyttä kun on keskenään riidoissa ja kaikki kyräilee toisian.
Nyt toki sit työkavereita ei e eli yksinäisyy korostuu vielä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, taidat olla aika kamala ihminen kun kukaan ei halua olla sun kanssas?
Ja sinä todella kapeakatseinen ihminen.
Oletko sattunut huomaamaan miten itsekeskeisessä maailmassa eletään?
Minä ainakin olen!
Ihmiset pyörivät kuvioissa usein siihen asti kunnes hyötyvät jostain ihmisestä tai niin kauan kunnes tulee erimielisyyksiä, niin ghostataan vaan ja uutta kaveria tilalle.
Ongelmia tai erimielisyyksiä kaverin/ystävän kanssa ei enää pyritä selvittämään, koska se aiheuttaa ylimääräistä päänvaivaa.
Minulla oli ennen myös kavereita enemmän mutta ajan myötä kasvettiin erilleen, introverttiyteni on estänyt minua aikuisiällä tekemään uusia ystävyyssuhteita, luottamukseni myöskin on petetty useammin kuin kerran, joten tyydyn olemaan enimmäkseen yksin.
Korona-aika on tosiaan monelle kova paikka. Oma arki ei muuttunut juuri yhtään. Työpaikka pysyi samana. (olen siivooja). Viikonloput vietän pääsosin yksin kotona, niinkuin aina ennenkin.
Onhan se kova paikka semmoisille, joiden pitää juosta baareissa ja matkustella koko ajan ym.
Mulla sama tilanne mutta en kärsi yksinäisyyden tunteesta.
Olen tottunut olemaan yksin, joten korona-aika ei ole muuttanut arkeani oikeastaan mitenkään. Kukaan ei käy kylässä tai pidä yhteyttä. Työkavereitakaan en tällä hetkellä näe, mutta introverttina se ei oikeastaan haittaa.
On meitä siis muitakin.