Äidin sairastuminen ja siivoton koti

Mies ollut luultavasti huolissaan sinusta, ja perheen pärjäämisestä. Tuskin häntä on kiinnostaneet tahrat ovissa ja ikkunoissa.

Silloin kun voimavarat on vähissä, asiat kannattaa priorisoida.

Ehkä voisitte siivoilla nyt perusteellisemmin yhdessä, kun voit paremmin.

Voimia. Minä kärsin 7 vuotta siitä, että meidän perheemme koti oli aina kamala kaaos. Vielä vauvavuonna jaksoin pitää yllä siisteyttä, mutta vaikeaa se oli, kun mieheni ei noudattanut samaa filosofiaa siisteydessä. Eli kun itse korjaan heti jäljet, mieheltä (ja hänen esimerkillään) myös lapsilta kaikki jäi hujan hajan. Lopulta oli niin paskaista, että oli epätoivoista edes yrittää siivota.

Meille tuli lopulta ero. Ja kas, kun muutin omaan kotiin, kaikki on muuttunut. On helpompaa pitää homma kasassa, kun muuttaa vähine tavaroineen perussiivottuun tyhjään asuntoon. Siivoaminen vaatii todella pientä vaivaa, ja siisti koti tuo nyt energiaa ja selkeyttä. Lapsetkin ovat tottuneet korjaamaan meillä jälkensä. Exän kämppä (vanha kotimme) on edelleen kaaos. Ja muistan kuinka hän aina syyllisti minua, että sotku johtuu minusta.

En tiedä mikä neuvoksi, mutta vertaistukea halusin antaa. Minullakin oli synnytyksen jälkeinen masennus ja viimeiset vuodet olin liitossa niin onneton, että oli siitä syystä masentunut. Ei vaan ollut energiaa siivota. Ole siis armollinen itsellesi. Mutta mieti, onko masennuksen taustalla jotain samaa, eli 

esim. toimimaton liitto tai muita ihmissuhdeongelmia, jotka vievät energian. Jos ei, niin sitten tilaat roskalavan, heität sinne surutta ylimääräisen ja palkkaat siivoojan tekemään suursiivouksen. Esim. juuri keittiön kaapit ja ikkunat siivooja hyvin voi siivota. Ymmärrän kuitenkin hyvin, jos tuntuu vaikealta päästää siivooja häärimään kaiken keskelle. Eihän se siivooja tiedä, mihin mikäkin kuuluu. Mutta jos voisi tulla avuksesi ja olisit mukana siivoomassa?

Vierailija kirjoitti:

Voimia. Minä kärsin 7 vuotta siitä, että meidän perheemme koti oli aina kamala kaaos. Vielä vauvavuonna jaksoin pitää yllä siisteyttä, mutta vaikeaa se oli, kun mieheni ei noudattanut samaa filosofiaa siisteydessä. Eli kun itse korjaan heti jäljet, mieheltä (ja hänen esimerkillään) myös lapsilta kaikki jäi hujan hajan. Lopulta oli niin paskaista, että oli epätoivoista edes yrittää siivota.

Meille tuli lopulta ero. Ja kas, kun muutin omaan kotiin, kaikki on muuttunut. On helpompaa pitää homma kasassa, kun muuttaa vähine tavaroineen perussiivottuun tyhjään asuntoon. Siivoaminen vaatii todella pientä vaivaa, ja siisti koti tuo nyt energiaa ja selkeyttä. Lapsetkin ovat tottuneet korjaamaan meillä jälkensä. Exän kämppä (vanha kotimme) on edelleen kaaos. Ja muistan kuinka hän aina syyllisti minua, että sotku johtuu minusta.

En tiedä mikä neuvoksi, mutta vertaistukea halusin antaa. Minullakin oli synnytyksen jälkeinen masennus ja viimeiset vuodet olin liitossa niin onneton, että oli siitä syystä masentunut. Ei vaan ollut energiaa siivota. Ole siis armollinen itsellesi. Mutta mieti, onko masennuksen taustalla jotain samaa, eli 

esim. toimimaton liitto tai muita ihmissuhdeongelmia, jotka vievät energian. Jos ei, niin sitten tilaat roskalavan, heität sinne surutta ylimääräisen ja palkkaat siivoojan tekemään suursiivouksen. Esim. juuri keittiön kaapit ja ikkunat siivooja hyvin voi siivota. Ymmärrän kuitenkin hyvin, jos tuntuu vaikealta päästää siivooja häärimään kaiken keskelle. Eihän se siivooja tiedä, mihin mikäkin kuuluu. Mutta jos voisi tulla avuksesi ja olisit mukana siivoomassa?

Ja se unohtui lisätä: tottamooses mies on yhtä vastuussa siivoamisesta. Ja teidän kohdallanne HÄNEN olisi pitänyt tsempata enemmän kun sinulla voimat olivat loppu. Ja kuten joku jo mainitsi, ole armollinen, äläkä mieti, että putipuhdas koti olisi hyvän äidin, puolison tai ihmisen mitta! Ja hienoa, jos sinulla on perhe tukenasi. Toivottavasti et joudun eroamaan kuten minä. Minun exäni ei koskaan tukenut minua masennuksessa tai elämän kohdellessa kaltoin. Muistan jo ensimmäisen lapsen odotusaikana, että itkin neuvolassa, ettei mies ole mukana raskaudessa tai tue tarpeeksi. Siitä on nyt pian 9 vuotta, ja vasta nyt olen uskaltanut lähteä.

Kiitos kauniista sanoista.

Ennen kuin sairastuin koti oli aina siisti ja puhdas. Rakastin siistiä kotia.

Masennus vei kaikki voimat ja mielenkiinnon. Mikään ei kiinnostanut, enkä jaksanut huolehtia kodista.

Nyt olo tuntuu kuin olisin herännyt pitkästä unesta.

Ja alan huomata ympäristöä. Ja järkyttynyt missä kunnossa koti on.

Kai tämä on vain hyväksyttävä ja yritettävä parantaa siisteystasoa pikkuhiljaa. Vaatekaappi on lattiasta kattoon saakka roinaa kun muu perhe on vain tunkenut sinne tavaraa. Mitään ei löydy kun kaapit on sekaisin. Tuntuu pahalta kun huomaa miten huonoon kuntoon koti on mennyt.

Ja uskon, että miehelläni on ollut raskasta, mutta olisi kyllä voinut edes joskus pintoja pyyhkiä

Kaappi kerrallaan. Mielestäni järjestely on terapeuttista. Hyvää vointia!

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kauniista sanoista.

Ennen kuin sairastuin koti oli aina siisti ja puhdas. Rakastin siistiä kotia.

Masennus vei kaikki voimat ja mielenkiinnon. Mikään ei kiinnostanut, enkä jaksanut huolehtia kodista.

Nyt olo tuntuu kuin olisin herännyt pitkästä unesta.

Ja alan huomata ympäristöä. Ja järkyttynyt missä kunnossa koti on.

Kai tämä on vain hyväksyttävä ja yritettävä parantaa siisteystasoa pikkuhiljaa. Vaatekaappi on lattiasta kattoon saakka roinaa kun muu perhe on vain tunkenut sinne tavaraa. Mitään ei löydy kun kaapit on sekaisin. Tuntuu pahalta kun huomaa miten huonoon kuntoon koti on mennyt.

Ja uskon, että miehelläni on ollut raskasta, mutta olisi kyllä voinut edes joskus pintoja pyyhkiä

Ensimmäisenä kuitenkin taputat olallesi. Olet kuitenkin noussut masennuksen syövereistä. Tiedän, että se ei ole helppoa. Se on kuitenkin iso saavutus!

Jos siivoaminen ja oman käden jäljen näkeminen helpottaa oloa, niin toki tee niin. Mutta muista myös, että on ihan eri asia lähteä tekemään viikkosiivousta kuin siivota vuosien jäljet. Minä jos joku tiedän sen.

Mies mukaan hommaan, tai jos haluat siivota yksin, mies vie lapset ulos sun siivoussessioiden ajaksi.

Aloita tosiaan yhdestä huoneesta. Ja tärkeää,  pidä sen siisteyttä yllä. Sitten seuraavalla kerralla taas uusi nurkka.

Tsemppiä! En itsekään voinut edes kuvitella, miltä tuntuu elää siistissä kodissa. Kun tuo on nyt siivottu, niin uskon, että pystyt myös pitämään siisteyden yllä. Tavaraa kannattaa karsia surutta. Mun uudessa keittiössä on vain välttämätön: 6 kpl lautasia, laseja, aterimia. Ne pystyy nostamaan heti koneeseen, eikä astioita kerry. Samoin pyyhkeitä ja liinavaatteita on vain kahdet: yhdet käytössä, toiset pesussa. Pakko pestä pyykkiä, eikä koppaan silloin jää muhimaan pyykkejä.

Siivoamisen suhteen olemme kaikki erilaisia. Entinen työkaveri kertoi joka aamu imuroivansa 5-15 minuuttia ennen töihin lähtöä. Mietin mitä sanoisin, kun imuroin kerran viikossa tai kahdessa asunnon läpi 15-20 minuutissa. Voisin kuvitella meillä olevan vaikeuksia sopeutua yhdessäasumiseen, jos sellainen olisi ajankohtaista. 

Mikä siisteystaso sitten kullekin luontainen?

Anteeksi mutta oletko ihan tosissasi? Ilmeisesti teillä on huollettavan ikäisiä lapsiakin, kun puhut itsestäsi nimenomaan äitinä?

Mies on joutunut yllättäen tahtomattaan käytännössä yksinhuoltajaksi, ja huolehtimaan sen lisäksi sinusta. Koti on hoidettu perustasolla. Tätä on jatkunut vuosia? Ja sinä kiinnität huomiosi oviin ja ikkunoihin? Nyt mene itseesi ja KIITÄ miestäsi.

Oletteko kuulleet siivouspalveluista? Niihin voi hakea kelalta tukea jos kokee itse omien voimien olevan vähissä.

Saa jotain vähennystä.