Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenkohan jotenkin helvetin typerä ja kroonisesti masentunut. Ei tämä koronatilannekkaan tuo sen kummempia tunteita.
28.03.2020 |
Mitenköhän tämän osaisi selittää, yritän ja tahtoisin jotain tietoa kerätä tällaisesta olotilasta.
Johtuuko tämä kenties lapsuuden kaltoinkohtelusta ja hylkäämiskokemuksista, sillä olen niin välinpitämätön itseäni kohtaan.
Minua ei pelota tämä korona jos se kohdistuu itseeni. Se tulee jos on tullakseen ja käy miten käy.
Toki olen keskellä metsää eristäytyneenä ja pidän huolta, ettei toiset joutuisi takiani kärsimään tai että mahdollistaisin tartunnan, eli sillä tavalla välitän kyllä.
Toki myöskin läheisten sairastuminen toisi suurta huolta mutta muuten olen aikalailla sitä mieltä, että tylsistyttää koko juttu.
"Hei, historialliset ajat meneillään".... eipä sillälailla hetkauta sekään, hyvässä tai pahassa.
Lähinnä odottelen, että miten elämä muuttuu ja näen tässä paljon hyviäkin asioita.
En vain osaa dramatisoida kuitenkaan tai tunne hysteriaa. En tunne enää oikein mitään vahvoja tunteita.
Tupakoin, juon alkoholia silloin kun huvittaa, odotan huomista päivää ja teen töitä kun niitä taas saa.
Elän ihan oudosti, hiljaa elämänvirrassa juuri piittamaatta omasta tulevaisuudestani, musta on tullut jotenkin ihan hiton tylsä.
Ennen oli niin paljon omia mielipiteitä, intohimoa ja sellaista tarmokkuutta yrittää, ettei ollut rajoja vaan täysillä elettiin ja töitä rakastin. Kunnes uuvuin.
Nyt olen vain tällainen outo haahuileva vierestä seuraaja, ihan jopa vituttaakin tämä joskus.
Kommentit (6)
Sama tuon sivusta seuraavan haahuilun suhteen, mutta korona kyllä pelottaa ja ahdistaa. Ei sekään tunnu siltä että olisi suuria (positiivisia) tunteita vaan lähinnä lisää pskaa entisten päälle. Mutta persoonani on jo pitkään ollut tylsä möllö joka ei tunne muuta kuin ahdistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Nyt olen vain tällainen outo haahuileva vierestä seuraaja, ihan jopa vituttaakin tämä joskus."
Kuulostaa minulta. Minua ei hetkauta enää mikään mikä voisi uhata minua. Se kaikki on ihan sama. Toki liikutun jo ajatuksesta, jos joku menettäisi rakkaan läheisensä tämän takia tai kuolisi vasten tahtoaan. Voisi viedä minut, jolla ei ole enää mitään kiintopistettä tässä elämässä.
Olen käynyt sellaisia aikoja elämässäni läpi ettei enää mikään kohdallani hetkauta...Minua kohtaan teki rikoksen eräs, joka nauttii asiantuntijuutensa tuomaa turvaa. Toivoisin saavani itsestäni tässä elämässä edes sen enää irti, että saisin laitettua asian eteenpäin. Pelottaa tosin, että se on se viimeinen pisara kauhua, jota tässä elämässä kestän... Kauhua, koska saattaa olla, että viranomaisetkin ovat sen psykon puolella... Psyko voittaa ja minun elämäni loppuu.
Vierailija kirjoitti:
"Nyt olen vain tällainen outo haahuileva vierestä seuraaja, ihan jopa vituttaakin tämä joskus."
Kuulostaa minulta. Minua ei hetkauta enää mikään mikä voisi uhata minua. Se kaikki on ihan sama. Toki liikutun jo ajatuksesta, jos joku menettäisi rakkaan läheisensä tämän takia tai kuolisi vasten tahtoaan. Voisi viedä minut, jolla ei ole enää mitään kiintopistettä tässä elämässä.
Olen käynyt sellaisia aikoja elämässäni läpi ettei enää mikään kohdallani hetkauta...Minua kohtaan teki rikoksen eräs, joka nauttii asiantuntijuutensa tuomaa turvaa. Toivoisin saavani itsestäni tässä elämässä edes sen enää irti, että saisin laitettua asian eteenpäin. Pelottaa tosin, että se on se viimeinen pisara kauhua, jota tässä elämässä kestän... Kauhua, koska saattaa olla, että viranomaisetkin ovat sen psykon puolella... Psyko voittaa ja minun elämäni loppuu.
Joskus koston hautominen on paras lääke. Älä ainakaan anna periksi ja täydennä hänen voittoaan.
Tosi monella on nyt tuo sama haamutila, kuuluu myös sokin oireisiin. Monella se on myös opittua avuttomuutta, jonka syntyyn on ollut paljon aihetta viimeisinä vuosikymmeninä. Kun ei voi tilannetta parantaa ja yrityksestäkin rankaistaan, on ihan järkevää kyyristyä ja säästellä itseään.
Hengitin vapaasti viimeksi 80-luvulla, omaiseni maksaa vieläkin lamavelkojaan. Jokaisen sen jälkeisen lama-aallon minä olen saanut elämänvaiheen takia täysillä päin pläsiä.
Ei minuakaan kauheasti hetkauta. Enkä ole masentunut.
Olen pikemminkin innoissani tästä tilanteesta. Tai en positiivisesti innoissani, vaan uteliaana odotan, mitä tuleman pitää.
Elämässäni on ollut pahempiakin aikoja, mitä juuri nyt. Tämä on pientä.
Alue: Aihe vapaa
Johtuisiko tuosta uupumuksesta?