Mikä saisi narsistivanhemman välittämään lapsestaan?

Ex-mieheni on tunnekylmä ja hänellä on vahvasti narsistisia piirteitä. Minulla on hänen kanssaan kaksi lasta, joista esikoinen on ns. erityislapsi. Se erityislapsemme oli vauvana ja taaperona exäni "lempilapsi" ja kun kuopus syntyi, exäni määräsi lähes kaiken esikoisen hoitoon liittyvän (mm. varhaisen imetyksestä vieroituksen ja sen, että esikoinen nukkui aina hänen lähellään, kun taas nukuin kuopuksen kanssa toisessa huoneessa). Esikoisen hoitaminen oli aivan jatkuvaa kädenvääntöä exän kanssa joka asiasta ja exäni oli jotenkin mustasukkainen siitä, kun olin äiti ja koetti rajoittaa sitä, miten sain hoitaa lasta, vaikka siis olimme naimisissa. En saanut esim. tavata ystäviäni tai sukulaisiani ilman ex-mieheni lupaa, enkä saanut esim. mennä ulkoilemaan ilman hänen lupaansa. Kuopusta sain hoitaa paljon rennommin, imettää pidempään sekä ulkoilla hänen kanssaan, sillä kuopus ei tuolloin ollut se exän lempilapsi.

En saanut tietenkään (!) viedä esikoista mihinkään (esim. kaupoille tai kylään) ilman sitä, että aiheesta väännettiin useampi tunti ja exä todennäköisesti hermostui minulle. Ex-mieheni piti minua jotenkin osaamattomana ja kelvottomana ja pitää minua edelleen sellaisena (vaikka olen 35+, työssäkäyvä ja akateemisesti koulutettu, aivan normaali ihminen).

Kun ilmeni, että esikoisella olikin huomattavia kehitysviiveitä, kuopus muuttuikin exäni lempilapseksi ja mitä enemmän vaikeuksia esikoisella ilmenee, sitä enemmän kuopusta suosivaksi exäni muuttuu. Hän siis kohtelee lapsia eri tavalla ja heittää vaivihkaa sarkastista kommenttia esikoiselle sekä "kuulustelee" koulussa pärjäämisestä, kun taas kuopukselle ostelee kaupasta aivan kaiken, mitä hän keksii pyytää sekä puhuu kuopukselle lempeästi ja kunnioittavasti. Jos/kun esim. matematiikan laskut ovat esikoiselle vaikeita, niin exäni alkaa heti tavattuaan kysellä juuri sopivan vaikeita päässälaskuja niin kauan, että lapsi kiusaantuu ja nolostuu, kun ei osaakaan vastata.

Miten voisin saada exäni ymmärtämään, että heitä kohtaan pitäisi olla yhtäläisen tasapuolinen ja rakastava vanhempi? En usko, että lapset itse välttämättä edes huomaavat eroa, mutta itseäni harmittaa se, että heillä on tavallaan aivan erilaiset säännöt, oikeudet ja velvollisuudet kaikessa.