Mus ystävättäreni vauva kuoli. Se oli ihan kamalaa.

Ei siihen voinut mitään lophduttavaa sanoa. Kerroin hänelle että pääni on ihan tyhjä, enkä sano mitään, etten sanoisi mitään typerää. Mutta lupasin kuunnella. Vuoden hän ja miehensä puhuivat surusta ja kuolemasta. Sitten alkoi helpottaa. Ja minä kuuntelin vielä pitkään sen jälkeenkin. Pikkuhiljaa alkoi osata lohduttaakin.