Lue keskustelun säännöt.
Miten voi olla, ettei mies ollenkaan tajua kuinka paljon teen suhteemme eteen töitä? Lähinnä mitätöi ja tuo vain omaa suuruttaan esille.
24.03.2020 |
Mikä tässä on voinut mennä pieleen? Aivan pakko purkautua.
Mies on muuttunut niin paljon alkuajoista. että menee yli ymmärryksen ja sitten taas fokusoin ajatukseni ymmärryksen puolelle.
Yritän mukautua ja hengittää syvään, taas kaikki on hyvin. Tulee kuitenkin uusi päivä ja uusi sisäinen hermoromahdus.
Hetki sitten kävin hengittämässä syvään ja itkemässä lukitussa tilassa, en vaan tiedä miten reagoida koska olen jo yrittänyt tarpeeksi avoimesti näyttää tunteitani miehelle lopulta kuitenkaan saamatta käytökseen muutosta, ainoastaan hetkellisesti.
Alkuun hän antoi ymmärtää olevansa hyvätahtoinen sekä perhekeskeinen mies mutta myöskin puoliaan pitävä, itsenäinen ihminen. Hän antoi minulle mielikuvan hyvästä, lojaalista sekä perheestään huolta pitävästä miehestä.
Alku oli kieltämättä ihanaa ja hyvin omistautuvaista miehen puolelta, kaikenlaista tehtiin ja koettiin ilman sen suurempia ristiriitoja. Elimme jonkinlaisessa huumassa vai lieko valheessa?
Hän on ahkera tekemään töitä ja kieltämättä tuo johtajan paikka sopii erityisen hyvin hänen persoonaansa.
Voi olla hyvin tuomitseva, suorasanainen ja hän vähät piittaa toisten tunteista jos on selkeä syy tuoda esiin puitteet.
Toisaalta on kuitenkin hyville tekijöille tai työkavereille todella reilu ja tuo arvostuksensa esille, myöskin konkreettisesti.
Itse olen vilpitön, myötätuntoinen ja toimin kyllä ahkerasti myös suhteessa ollessani toimivan suhteen eteen.
En todellakaan jaksa mäkättää turhasta, en jaksa turhaa riitelyä tai muuten painostaa toisia omien toiveiden mukaisesti,
Arvostan molemminpuolista itsestäänselvää panostusta hyvään ja tasavertaiseen suhteeseen, kuinnoitusta ja luottamukseen perustuvaa suhdetta.
Nyt vain tuntuu, että vaikka olen yrittänyt ja yrittänyt niin enää saan lähinnä arvostuksen murusia.
Tuntuu, että näännyn tähän jatkuvaan rakkauden ylläpitämiseen ja jonkintasoiseen alistumiseen.
Mies kun tulee töistä, alkaa jonkinsortin komentaminen tai sitten ihan vaan huvikseen veetuilu.
Kertoo eleillään ja puheillaan sovinismista, kuinka naiset ovat tyhmiä ja joskus minä olen erityisen tyhmä, mitään osaamaton ja kakara. Tämäkin saattaa tulla vaikka siitä, että unohdin ajatuksissani sammuttaa uunin tms.
Kun se jäisikin tähän yhteen kertaan, voisin ottaa huumorilla mutta pitkään jatkettuaan loukkaannun, turhaudun, ahdistun ja hetkellisesti masennun.
Sekin on väärin ja ei jaksa katsella koska vain mökötän ja vänkytän asiasta kun asiasta, saattaa jopa suorastaan huutaa.
Pian kaikki olikin vitsiä ja olen liian herkkä.
Vaihtoehtoisesti mies saattaa pyytää anteeksi, selittää hänellä olevan nyt paljon stressiä, väsymystä ja niin paljon kaikkea meneillään, että se purkautuu näin.
Kerron vain miltä nuo tilanteet tuntuu ja pyydän ettei toisi töitään kotiin mutta koska on johtaja niin hänellä on jokin oikeus valta-asemaansa myös kotona?
jatkuu..
Kommentit (30)
Mitkä olivat miehen avioeron syyt, oletko kysynyt entiseltä vaimoltaan? Jospa ex(kin) sai tarpeekseen miehen luonteesta ja käytöksestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä on henkinen väkivalta. Mies nöyryyttää sinua kuittailuilla, jotka ovatkin sitten vaan "vitsejä", joita sinä et ymmärrä. Näissä suhteissa on maagisen hyvä alku, joka sitten vaan katoaa ja tapahtunutta ei meinaa uskoa todeksi. Välillä kaikki hyvä palaa ja sitten taas kaikki romahtaa. Se kuuluu kuvioon. Sitä tosiaan yrittää kaikkensa, mutta narsistinen mies ottaa kaiken itsestään selvyytenä ja jopa salaa halveksii toisen yrittämistä. Suosittelen lukemaan Why does he do that. Löytyy netistä ilmaiseksi.
ottaa mieheksi narsistisen pomon ja sitten ihmettelee miksi mies pomottaa ja on narsistinen.
Sä olet siis kotiapulainen ja lastenhoitaja?
Vierailija kirjoitti:
Sä olet siis kotiapulainen ja lastenhoitaja?
No siltä alkaa todellakin tuntumaan. On myös kutsunut tarjoilijaksi........"vitsillä" tietysti,
Pahinta on, että ei edes arvosta. No toki kehuu ruokiani mutta toisaalta itselläni on olo kunnioituksen puutteesta yleisesti kuitenkin.
Sitten kun minulle alkaa riittämään ja olen ihan valmis keräämään kamppeeni, niin seuraavat tapahtumaketjut saavat minun jäämään sekä syyllisyydentunnon vuoksi ylireagointini takia tai sitten liiallisen ymmäryksen vuoksi suhteutettuna tilanteeseen. Muuttuuko tämä koskaan?
Olen huomannut itsessäni sen piirteen, että odotan vain aina uusia ja uusia pommeja, että sitten kyllä lähden jos vielä kerran! mutta todellisuus näyttäytyykin toisella tavalla, pääni on ihan solmussa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja hoidat vielä miehen lapsia, vaikka kohtelee sinua tuolla tavalla. Ja sinä yrität ja yrität vielä enemmän...olen sanaton. Tuli sääli sinua kohtaan.
Seuraavan kerran kun alkaa nalkuttamaan niin kysy ”mikä hätänä? Tuo ei ole hyvää käytöstä”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lompakko vetää puoleensa, ei mies.
Vierailija kirjoitti:
lompakko vetää puoleensa, ei mies.
Ei vedä, en ole saanut häneltä taloudellista tukea, edes työttömänä.
Rakastuin häneen ihmisenä mutta enää ei tunnuta puhuvan samaa kieltä, en tiedä miten kaikkeen tulisi suhtautua mutta jos mies ei muuta käytöstään niin ei itselleni jää vaihtoehtoja. En hyödy suhteesta mitenkään, päinvastoin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lompakko vetää puoleensa, ei mies.
Ei vedä, en ole saanut häneltä taloudellista tukea, edes työttömänä.
Rakastuin häneen ihmisenä mutta enää ei tunnuta puhuvan samaa kieltä, en tiedä miten kaikkeen tulisi suhtautua mutta jos mies ei muuta käytöstään niin ei itselleni jää vaihtoehtoja. En hyödy suhteesta mitenkään, päinvastoin.
ap
Mitäs jos nyt muuttaisit takaisin omaan asuntoosi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä syytät itseäsi siitä, että sinulla on olo, että mies ei kunnioita.
Tajuatko, miten kieroutunut tilanne sellainen on? Tuo virhepäätelmä vetää sinua koko ajan syvemmälle. Etsit vikaa itsestäsi, kun reagoit siihen kun sinua provosoidaan.
Kaiken huipuksi, se provosointi ei tapahdu vahingossa. Sinut yritetään sitoa tekemällä sinusta tutiseva epävarma kasa.
Lopulta vaan koet pahaa oloa enemmän ja vähemmän ja vaikka kuinka yrität mukautua miehen oikkuihin, et ole koskaan riittävä. Mies haluaa, että olet koko ajan vähän epävarma itsestäsi. Se sitoo sinua suhteeseen ja miellyttämiseen. Vika ei ole sinussa, vaan miehen asenteissa ja arvoissa. Tiedät varmaan itsekin, että ei auta kuin viheltää peli poikki. Voit tietysti kokeilla vaatia arvostavaa ja myötäelävää suhtautumista. Jos mies on itsekeskeinen, niin muutosta tuskin on tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet narsistin kanssa suhteessai . Ne käyttäytyy juuri noin. Monesti ovat erittäin mustasukkaisia ja omistushaluisia .Ei mene välttämättä kauan kun saat nyrkistä jonka jälkeen pyytelee anteeksi ja on niin ihana.
Ja taas kohta sama paska jatkuu. Sinä tykkäät hänen statuksestaan ja siitä kun hän tekee niin kuin haluaa eli on niin miehekäs. Todellisuudessa hän on epävarma naisten sortaja joka pelkää näyttää heikkoutensa.
Ei tule suhde parantumaan . Elät hyvin kuluttavassa suhteessa .
Lähde kun vielä voit !
En ymmärrä onko sinulla jokin vika kun et sisäistä olevasi narsistin kanssa suhteessa? Hän ei rakasta sinua ja ainoa tehtäväsi on olla hänelle hyödyke. Suosittelen kirjoja läheisriippuvuudesta ja narsismista. Sinä olet LH. Tosin et sinä niitäkään ymmärrä. Mietit vain miten nöyryyttä itseäsi ja polkea ihmisyyttäsi lisää.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä onko sinulla jokin vika kun et sisäistä olevasi narsistin kanssa suhteessa? Hän ei rakasta sinua ja ainoa tehtäväsi on olla hänelle hyödyke. Suosittelen kirjoja läheisriippuvuudesta ja narsismista. Sinä olet LH. Tosin et sinä niitäkään ymmärrä. Mietit vain miten nöyryyttä itseäsi ja polkea ihmisyyttäsi lisää.
Ymmärrän minä, olen jo pitkään kyseenalaistanut miehen persoonallisuutta. No tietysti omaanikin, ymmärrän vinoutuneen asetelman ja oman typeryyden.
On ollut vaan todella vaikea myöntää asiaa itsellenikään.
Vaikeampaa siitä tekee ne lukemattomat hyvät asiat, jolloin jopa naureskelen että ihanko totta luulin olevani jonkun hullun kanssa suhteessa, unohdan ja selitän oudot tilanteet jotenkin järjelliseksi päässäni.
Sitten taas tulee joku ihan yllättävä tilanne ja olen ihan sekaisin tunteideni kanssa, mielipiteiden ja tuo oma intuitio kärsii kun en saa kiinni mikä on totta ja mikä ei.
Pitkä prosessi ollut.
En osaa edes selittää miksi on ollut niin vaikeaa vain lähteä.
Jos olisin lukenut tämän keskustelun ulkopuolisena täysin tuntematta miestä niin todellakin ymmärtäisin asian mustavalkoisena ja ajattelisin, etten koskaan olisi tuollaisessa suhteessa.
En edes ole ollut ennen suhdetta mitenkään parisuhteiden perään, lähinnä vältellyt ja keskittynyt elämään itsenäisesti.
Sellaisen askeleen olen kuitenkin tehnyt, että olen jutellut kaikista läheisimmän perheenjäsenen kanssa tilanteestani ja hän on valmis auttamaan minua heti kun vain pyydän.
Yritän rakentaa jatkuvasti tässä jotain vahvaa suojakilpeä, että olen tarpeeksi vahva päästämään kylmästi irti mahdollisimman pian.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä onko sinulla jokin vika kun et sisäistä olevasi narsistin kanssa suhteessa? Hän ei rakasta sinua ja ainoa tehtäväsi on olla hänelle hyödyke. Suosittelen kirjoja läheisriippuvuudesta ja narsismista. Sinä olet LH. Tosin et sinä niitäkään ymmärrä. Mietit vain miten nöyryyttä itseäsi ja polkea ihmisyyttäsi lisää.
Ymmärrän minä, olen jo pitkään kyseenalaistanut miehen persoonallisuutta. No tietysti omaanikin, ymmärrän vinoutuneen asetelman ja oman typeryyden.
On ollut vaan todella vaikea myöntää asiaa itsellenikään.
Vaikeampaa siitä tekee ne lukemattomat hyvät asiat, jolloin jopa naureskelen että ihanko totta luulin olevani jonkun hullun kanssa suhteessa, unohdan ja selitän oudot tilanteet jotenkin järjelliseksi päässäni.
Sitten taas tulee joku ihan yllättävä tilanne ja olen ihan sekaisin tunteideni kanssa, mielipiteiden ja tuo oma intuitio kärsii kun en saa kiinni mikä on totta ja mikä ei.Pitkä prosessi ollut.
En osaa edes selittää miksi on ollut niin vaikeaa vain lähteä.Jos olisin lukenut tämän keskustelun ulkopuolisena täysin tuntematta miestä niin todellakin ymmärtäisin asian mustavalkoisena ja ajattelisin, etten koskaan olisi tuollaisessa suhteessa.
En edes ole ollut ennen suhdetta mitenkään parisuhteiden perään, lähinnä vältellyt ja keskittynyt elämään itsenäisesti.Sellaisen askeleen olen kuitenkin tehnyt, että olen jutellut kaikista läheisimmän perheenjäsenen kanssa tilanteestani ja hän on valmis auttamaan minua heti kun vain pyydän.
Yritän rakentaa jatkuvasti tässä jotain vahvaa suojakilpeä, että olen tarpeeksi vahva päästämään kylmästi irti mahdollisimman pian.
ap
Et sinä tarvitse mitään muuta kuin jalat jotka kävelee suhteesta ulos.
Minä odotin vuosia rohkeutta, merkkiä, parempaa päivää, ihmettä, voimia ja lopulta minä en tarvinnut mitään muuta kuin terveet jalat ja avata ovi. Ne voimat oli olleet koko ajan siellä minulta suljetun oven takana odottamassa minua. Tuhlasin vuosia jahkailuun ja odottamiseen joka tuhosi minut, minkä olisin voinut hoitaa sillä, että hetken olisin ollut ajattelematta ja vain toiminut.
Vierailija kirjoitti:
ottaa mieheksi narsistisen pomon ja sitten ihmettelee miksi mies pomottaa ja on narsistinen.
Heh, olisi tämäkin niin mustavalkoista.
Kerron miehelle jo tutustumisvaiheessa, etten ole pinnallinen ihminen. Materia ei kiinnosta.
Hän kertoi myöskin olevansa kaikkea muuta kuin pinnallinen...
No, ei siitä sen enempää.
Joka tapauksessa mies oli alkuun erilaisissa työhommissa kuin nyt, hän oli jo silloin kyllä hyvin saanut jalkaansa ovien väliin.
Nyt on kuitenkin jo paljon enemmän töitä, paljon vastuualueita, omia projekteja ja omia työntekijöitä.
Ei edes ole missään suuressa roolissa "johtajana" mutta tällä kuitenkin nyt tuo itseään esiin, aika naurettavaa sekin.
Tosin luultavasti hänen vastuu kasvaa ja on kohta pelkästään hän ja omat työntekijänsä ja niitä tekijöitä riittää lähipiirissään.
Tässä olen miettinyt, että kun on kerta niin suuri ja järkevä johtajamies näköjään kotonakin niin missä minun palkkani on.
Autan häntä myös monin eri tavoin mutta saanko oikeasti enää yhtään mitään hyvää?
Eipä tule ihan heti mieleen.
ap
Suosittelen lukemaan aiheesta suhteessa ollessa. Erittäin hyviä ovat tuo Why does he do that, Riina-Maria Metson Miksi se ei vain lähde, Irene Kristeri Tule lähelle, mene pois. Kun saat suhteeseen liittyviä tunteita käsiteltyä, päätösten tekeminen on helpompaa.
Erittäin tärkeää että alat puhumaan läheisille mitä suhteessa oikeasti tapahtuu. Kuten olet nyt tehnytkin. Pidä huolta itsestäsi. Älä anna painoarvoa sellaisen ihmisen sanomisille, joka yrittää polkea sinua maan rakoon.
Olen yksinkertaisesti aivan poikki joskus hetkellisesti koska nyt olen vielä työtön vain ja ainoastaan tämän viruksen vuoksi.
Mies kuittailee tästäkin "vitsillä" mutta jatkaa päivästä toiseen.
SItten kuitenkin sanoo, että riittää kunhan hänellä on töitä eikä "kiusaa" enää tällä asialla. Paitsi seuraavana päivänä....
Olen kuitenkin hakemassa töitä enkä todellakaan tahdo jäädä tilanteeseen.
Vastapainoksi nyt kuitenkin vielä ENEMMÄN keskityn kodin, parisuhteen ja yleisesti arjen ylläpitämiseen.
Teen ruokaa, osallistun ruoka - ja lääkekuluihin, siivoan, hoidan yhteistä projektiamme ja osallistun siihen miehen kanssa hänen työpäivänsä jälkeen(rakennus) ja pidän hänen lapsistaan huolta.
Esimerkiksi auttamalla läksyissä, tekemällä ruokaa, pitämällä seuraa, kannustamalla ja olen tietysti hyvin ystävällinen ja aidosti auttavainen heitä kohtaan. Välillemme on syntynyt hyvä side.
Lapsikin jo kuittailee isälleen huonosta käytöksestä minua kohtaan jonka myös huomaa.
Tässä on nyt jotain perusteellisesti murtunut, tasa-arvo ja kunnioitus koska miehen ego sen kun vahvistuu kai oman asemansa johdosta ja näköjään jonkinlaisia itsekkäitä, ehkä jopa naristisia piirteitä,
Mies on kyllä oikeasti väsynyt jne mutta jotain rajaa, pitäisikö tuollaista jaksaa ja aina ymmärtää.
Olen oikeasti myös pinnallisenkin olemuksen kautta varmasti mieluinen kumppani toisillekin ja tuskin luonteenikaan kovin luotaantyöntävä on.
Tuntuupa hassulta, että tunnen minua kohtaa halveksuntaa vaikka en sitä todellakaan usko ansaitsevani.
Tämän kaiken lisäksi tunnen olevani kuitenkin liian vaativa, liian kallis?(Vaikka osallistun kuluihin enkä saa mitään ns. ylimääräistä mistään) kun kuittailee raha-asioista tai omasta tilanteestani.
En vaan voi ymmärtää.
ap