Lue keskustelun säännöt.
Miten uusperheelliset jaksaa tän tilanteen?
24.03.2020 |
Monet on valittaneet omista lapsista, mutta miten ne muiden kullannuppuset? Itsellä ei hermot mene omiin lapsiin eikä puolisoon, mutta miehen lapseen kyllä. Tämä on alusta asti kuvitellut olevansa eri asemassa, mitään sääntöjä ei tarvitsisi noudattaa jne. Lähinnä koittaa sanella koko perheen arkea. Korostunut nyt viime aikoina teini-iän lähestyessä. Nyt alkaa itsellä pinna kiristymään kun se on koko ajan kotona, kiusaa muita jne. Sujuuko muiden uusperhearki nyt hyvin? Varsinkin jos vain toinen vanhempi on kotona.
Kommentit (38)
Meillä taas menee hyvin: miehen lapset eivät tule ollenkaan 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas menee hyvin: miehen lapset eivät tule ollenkaan 👍
Olen kateellinen.
T:nro 1
Meidän onneksi koitui tuo että osa lapsista sai palata kouluun. Teen vaativaa asiantuntijatyötä ja kun miehen eka ja kolmasluokkalainen olivat meillä, ei töistä tullut mitään. Nyt onneksi ovat koulussa ja kolmasluokkalainen voi olla koulupäivän jälkeen vielä kavereiden kanssa pihalla, kunnes isänsä palaa töistä.
Minä olen edelleen yhdessä lasteni isän kanssa, niin ei tarvitse tuollaistakaan w t väen ongelmaa pohtia.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen edelleen yhdessä lasteni isän kanssa, niin ei tarvitse tuollaistakaan w t väen ongelmaa pohtia.
Onnea vaan teille.
Me olemme mieheni kanssa molemmat akateemisia ja vaativissa asiantuntijatöissä. Eli emme ole W T-määritelmän täyttäviä. Vaativat asiantuntijatehtävät valitettavasti asettavat omat vaatimukset, ja silloin puolison lapset eivät tule ensimmäisenä. Sama koskee myös mieheni kohdalla hänen omiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen edelleen yhdessä lasteni isän kanssa, niin ei tarvitse tuollaistakaan w t väen ongelmaa pohtia.
Onnea vaan teille.
Me olemme mieheni kanssa molemmat akateemisia ja vaativissa asiantuntijatöissä. Eli emme ole W T-määritelmän täyttäviä. Vaativat asiantuntijatehtävät valitettavasti asettavat omat vaatimukset, ja silloin puolison lapset eivät tule ensimmäisenä. Sama koskee myös mieheni kohdalla hänen omiaan.
R*skaväkeä olette yhtä kaikki, kuten jokainen uusperheellinen.
Naisystäväni ihmettelee miksi olen haluton ottamaan lapsia kuvioomme. No teidän takianne. Saatte minut ymmärtämään ettei näennäinen toisen lasten hyväksyminen ole aitoa.
En halua, että lapseni joutuvat kokemaan halveksuntaa ja inhoa kenenkään toimesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen edelleen yhdessä lasteni isän kanssa, niin ei tarvitse tuollaistakaan w t väen ongelmaa pohtia.
Onnea vaan teille.
Me olemme mieheni kanssa molemmat akateemisia ja vaativissa asiantuntijatöissä. Eli emme ole W T-määritelmän täyttäviä. Vaativat asiantuntijatehtävät valitettavasti asettavat omat vaatimukset, ja silloin puolison lapset eivät tule ensimmäisenä. Sama koskee myös mieheni kohdalla hänen omiaan.
R*skaväkeä olette yhtä kaikki, kuten jokainen uusperheellinen.
Hmmm... kaikki, mitä ihminen päästää suustaan kertoo puhujasta itsestään... sitä kutsutaan projisoinniksi.
Ohis
Mitä ihmettä te oikein valitatte?
Minä olen yksin lasteni kanssa.
Olisipakin joku, jonka kanssa riidellä... :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisystäväni ihmettelee miksi olen haluton ottamaan lapsia kuvioomme. No teidän takianne. Saatte minut ymmärtämään ettei näennäinen toisen lasten hyväksyminen ole aitoa.
En halua, että lapseni joutuvat kokemaan halveksuntaa ja inhoa kenenkään toimesta.
Ne lapset kokevat inhoa ja halveksuntaa silloin, kun lasten isäei kanna vastuutaan hoitamisesta, kasvattamisesta tai viihdyttämisestä. Jos isä hoitaa nämä hommat, eikä jätä tehtävää äitipuolen vastuulle, niin homman saa useinmiten toimimaan ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Meidän onneksi koitui tuo että osa lapsista sai palata kouluun. Teen vaativaa asiantuntijatyötä ja kun miehen eka ja kolmasluokkalainen olivat meillä, ei töistä tullut mitään. Nyt onneksi ovat koulussa ja kolmasluokkalainen voi olla koulupäivän jälkeen vielä kavereiden kanssa pihalla, kunnes isänsä palaa töistä.
No et tee :D
Kukaan joka sanoo tekevänsä asiantuntijatyötä ei todellakaan tee sitä. Tiedätkö mitä on asiantuntijatyö edes?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisystäväni ihmettelee miksi olen haluton ottamaan lapsia kuvioomme. No teidän takianne. Saatte minut ymmärtämään ettei näennäinen toisen lasten hyväksyminen ole aitoa.
En halua, että lapseni joutuvat kokemaan halveksuntaa ja inhoa kenenkään toimesta.
Ne lapset kokevat inhoa ja halveksuntaa silloin, kun lasten isäei kanna vastuutaan hoitamisesta, kasvattamisesta tai viihdyttämisestä. Jos isä hoitaa nämä hommat, eikä jätä tehtävää äitipuolen vastuulle, niin homman saa useinmiten toimimaan ihan hyvin.
En ole törmännyt tuollaiseen. Olen aina hoitanut lapseni itse, mutta yksikään naisystävä ei ole osoittanut muita kuin negatiivisia tunteita lapsiini. Ja ovat vieläpä kultaisia lapsia kaikkia kohtaan. Mieluummin yksin.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas menee hyvin: miehen lapset eivät tule ollenkaan 👍
Onnittelut!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jonkin verran on kyllä miehen lapsia ikävä, kun en nyt ole heitä kahteen viikkoon nähnyt. Ryhmässä vähän keskustellaan välillä, tai siis heitellään viestiä ryhmäläisille, mutta jos laitan heille yvtä niin kumpikaan ei vastaa minulle. Tämä vähän helpottaa, että eivät kaipaa seuraani kun eivät vastaa minulle mitään, joten ihan hyvin pärjään miehen kanssa kahdestaan. Yhteisiä meillä ei ole, ja omani on jo muuttanut kotoa pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas menee hyvin: miehen lapset eivät tule ollenkaan 👍
Onnittelut!!!
Noo tämä oli nyt rankempaa huumoria
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen edelleen yhdessä lasteni isän kanssa, niin ei tarvitse tuollaistakaan w t väen ongelmaa pohtia.
Onnea vaan teille.
Me olemme mieheni kanssa molemmat akateemisia ja vaativissa asiantuntijatöissä. Eli emme ole W T-määritelmän täyttäviä. Vaativat asiantuntijatehtävät valitettavasti asettavat omat vaatimukset, ja silloin puolison lapset eivät tule ensimmäisenä. Sama koskee myös mieheni kohdalla hänen omiaan.
Akateemisuus ja uusperhe ei sovi yhteen eli w t-sakkia olette.
Ne jaksaa varmaan hyvin kun pistää ne kuus uusiolasta tohon pihalle mun ikkunan eteen kiljumaan koko päiväksi.
Kannattiko perustaa se uusio"perhe"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisystäväni ihmettelee miksi olen haluton ottamaan lapsia kuvioomme. No teidän takianne. Saatte minut ymmärtämään ettei näennäinen toisen lasten hyväksyminen ole aitoa.
En halua, että lapseni joutuvat kokemaan halveksuntaa ja inhoa kenenkään toimesta.
Ne lapset kokevat inhoa ja halveksuntaa silloin, kun lasten isäei kanna vastuutaan hoitamisesta, kasvattamisesta tai viihdyttämisestä. Jos isä hoitaa nämä hommat, eikä jätä tehtävää äitipuolen vastuulle, niin homman saa useinmiten toimimaan ihan hyvin.
Oletko sinäkin vaativassa asiantuntijatehtävässä USEINMITEN? Silti joudut tyytymään käytettyyn mieheen ja miehen siitoksiin.
Yhtä h*lvettiä tämä aika nyt näin uusperheellisen kannalta. Yleensä pystyn ignooraamaan miehen lapset, mutta nyt ne on jatkuvasti jaloissa, kun äitinsäkään ei suostu pitämään niitä ylimääräistä ja isovanhemmille ei voi viedä. Ero tällä menolla tulee.