Olen niin surullinen...
Mies taas riidan jälkeen häipynyt johonkin ilman kännykkää. Monta tuntia jo ollut jossain. Kaupatkaan ei oo enää auki. Lapsetkin ihmettelee mihin isä taas lähti. On tämä kans elämää.
Kommentit (3)
Kai sen tässä voi sanoa, että kai me sitten lasten takia vaan yhdessä enää ollaan. Itselläni kyllä on tunteita miestä kohtaan vielä, mutta ehkä ne tunteet on jossain piilossa tämän pikkulapsirumban keskellä. Tuntuu epämiellyttävältä ajatus, että tunnen kateutta onnellisia perheitä kohtaan. Kateus on piirre jota inhoan yli kaiken ja nyt olen kateellinen ihmisten onnellisesta perhe-elämästä. En ymmärrä miten mieheni voi olla niin kova ja jättää yhtäkkilä minut lapsinemme useiksi tunneiksi ja ei kerro mihin häipyy. Ap
siis mun satunnainen panokaveri, varattu mies.
ansaitset parempaa