Onko teillä ikinä todella pahoja tai sairaita ajatuksia?

Ei koskaan

Zinc

Joskus angstisena teininä oli, mutta itse- ja kansanmurha-ajatukset hävisivät finnien kanssa samaan aikaan.

On, mutta en pidä niitä mitenkään huolestuttavina. Mielessä voi käydä kaikenlaista, tiedän että en helposti kumminkaan alkaisi rikkoa lakia ja satuttamaan toisia. Jos jumittuu omiin pahoihin ajatuksiin, voi olla kyse pakko-oireista eli pakkoajatuksista tässä tapauksessa.

Viimeksi kävi mielessä rokotukset koronaa vastaan, jossa tulee Siru, jota ilman ei voi ostaa mitään. Pedon luku jne. En tiedä miksi näitä tulee. Kaikkea vielä karumpaa käy mielessä päivittäin, että nyt pitäisi rauhoittua nukkumaan.

Ajatukset on vaan ajatuksia, eivät tekoja. Ahdistavista ajatuksista voi yrittää päästä eroon harjoittamalla tietoista ajattelua, aina kun pahat ajatukset tulevat mieleesi, päätä ajatella jotain muuta tai tee jotain konkreettista, sellaista mihin suuntaamaan ajatuksesi.

Kun on noussut epäterveitä juttuja ja energiat vuotaa niin silloin. Tietyt ihmiset ruokkii tämmöistä. Varsinkin ennen kuukkareita.

Traumataustaa, yllättäin.

Nykyään pitäydyn rajojeni sisällä kun jo tiedän paremmin.

Öitä.

Tyhjennä pää.

On paljon erilaisia rajuja ajatuksia ja jakamalla niitä olen saanut hyvinkin negatiivista palautetta. Joskus ne haittasi elämää kamalasti kun saattoivat pompata tyhjästä ja yritin kaikkeni että ne poistuisivat mielestäni. Mutta mitä enemmän taistelin, sitä kirkkaampia ja häiritsevämpiä niistä tuli. Kun tulin vanhemmaksi niin luovutin ja annoin ajatusten virrata miten halusivat. Ja se helpotti. Nykyään kun tulee ajatus minkä normaalisti ihminen voisi todeta "häiriintyneeksi", minä katson mitä se tekee ja minne se menee. Seuraan sitä, leikin sillä ja jos on kiinnostava, luon sen paperille tarinan tai kuvan muodossa.

Kyllä, jo lapsesta saakka.

On, mutta ne ovat vain ajatuksia jotka tulee ja menee. Jokaisella ihmisellä on pimeä puoli. Teot on sitten eri juttu.

Ei. En koskaan halua mitään pahaa kenellekään, mulla ei ole esimerkiksi kostonhimoa lainkaan. Kaikki väkivaltafantasiat ynnä muut pelkästään ihmetyttävät, mielestäni kivun tuottaminen toiselle pitäisi olla suorastaan mahdottomuus oman lajin sisällä. Tai ainakin minulle tulee koko ajatuksesta pelkästään surullinen ja pahoinvoiva olo.

Naapurit kun möykkäsi vuodesta toiseen häiriten öisin ja päivisin, niin alko vaikka millaisia ajatuksia kieltämättä pyörimään päässä.

On ollut vihaa yhtä ihmistä kohtaan. Mutta onneksi vain yhtä.

Enole koskaan halunnut pmitään pahaa kenellekään, eikä minulla ole ollut väkivaltafantasioita. Koska olen jo aika vanha, luulen, että minussa ei tosiaan ole sellaista puolta. MUTTA on muitakin sairaita ja vahingollisia ajatuksia.

Itselle kävi lapsen pitkäaikaisen ja parantumattoman sairauden aiheuttamassa stressissä niin, että masennuin ja eräässä vaiheessa ajattelin tosissani, että olisi kaikille parempi kun kaikki kuoltais pois. Tapa tehdä se nätisti ja tuskaa aiheuttamatta oli myös selkeänä mielessä, mutta en nyt viitsi sitä tässä kertoa ettei joku saa mitään ideoita. Tulin sitten kuitenkin sanoneeksi omille vanhemmilleni jotain vähän sen suuntaista, että ottivat asiakseen pitää meistä huolta - eihän ne sitä perusepätoivoa, eli lapsen sairautta voineet mihinkään poistaa, mutta tekivät mahdolliseksi elää sen kanssa. Ja näin jälkeenpäin ajateltuna, nyt kun noista ajoista on kymmenen vuotta, olen tyytyväinen, että näin kävi, ja että päästiin sen yli - ja sietämättömän kiitollinen niistä ajoista, joita sen lapsen kanssa tuon jälkeen saatiin.

Vierailija kirjoitti:

Ei. En koskaan halua mitään pahaa kenellekään, mulla ei ole esimerkiksi kostonhimoa lainkaan. Kaikki väkivaltafantasiat ynnä muut pelkästään ihmetyttävät, mielestäni kivun tuottaminen toiselle pitäisi olla suorastaan mahdottomuus oman lajin sisällä. Tai ainakin minulle tulee koko ajatuksesta pelkästään surullinen ja pahoinvoiva olo.

Päteekö silloinkin, kun luet uutisia vauvojen raiskaamisesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. En koskaan halua mitään pahaa kenellekään, mulla ei ole esimerkiksi kostonhimoa lainkaan. Kaikki väkivaltafantasiat ynnä muut pelkästään ihmetyttävät, mielestäni kivun tuottaminen toiselle pitäisi olla suorastaan mahdottomuus oman lajin sisällä. Tai ainakin minulle tulee koko ajatuksesta pelkästään surullinen ja pahoinvoiva olo.

Päteekö silloinkin, kun luet uutisia vauvojen raiskaamisesta?

Harvemmin luen tuollaisia uutisia, koska (kuten sanoin) niistä tulee niin kauhea olo, mutta kyllä pätee. En käsitä, miten lisää väkivaltaa kompensoisi jo tapahtunutta väkivaltaa, kun väkivaltaa itsessään ei kuuluisi alkujaankaan olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. En koskaan halua mitään pahaa kenellekään, mulla ei ole esimerkiksi kostonhimoa lainkaan. Kaikki väkivaltafantasiat ynnä muut pelkästään ihmetyttävät, mielestäni kivun tuottaminen toiselle pitäisi olla suorastaan mahdottomuus oman lajin sisällä. Tai ainakin minulle tulee koko ajatuksesta pelkästään surullinen ja pahoinvoiva olo.

Päteekö silloinkin, kun luet uutisia vauvojen raiskaamisesta?

Harvemmin luen tuollaisia uutisia, koska (kuten sanoin) niistä tulee niin kauhea olo, mutta kyllä pätee. En käsitä, miten lisää väkivaltaa kompensoisi jo tapahtunutta väkivaltaa, kun väkivaltaa itsessään ei kuuluisi alkujaankaan olla.

Kyse on ajatuksista eikä teoista. Fiksu ihminen kyllä ymmärtää eron. Suurimmalle osalle ihmisistä aivan varmasti tulee välillä hyvinkin negatiivisia ja vihaisia ja jopa väkivaltaisia ajatuksia, koska maailmassa tapahtuu sen verran pahoja asioita. "Väkivaltaa ei kuuluisi alkujaakaan olla." Olet hyvin naiivi, jos luulet, että väkivalta ikinä poistuu tästä maailmasta. Vaikka jonkun ajatus ja tunnereaktio olisi vihaa täynnä kun kuulee jostakin kammottavasta asiasta, se ei tarkoita, että he ikinä itse käyttäytyisivät väkivaltaisesti. Vetelet moralisoinnissasi ja pyhyydessäsi mutkia suoriksi.