Mikä lapsella on, jos hän kiipeää ja roikkuu joka paikassa, minne voi kiivetä? 11-vuotias

Huonot vanhemmat.

Taitaa sairastaa lapsuutta.

Hän on ylöspäin pyrkivä tyyppi

Päästä metsään? Itse kiipeilin pienenä monen puun latvaan. Monet lapset pitävät kiipeilystä.

Vanhemmat apinoita

Kiipeily on hyvä harrastus.

Suosittelen myös ap:lle av:lta poistumista ja kiipeilyharrastuksen aloittamista. On olemassa myös kiipeilyseiniä ja jotkut AIKUISET ihmiset kiipeävät jopa vuorille.

Elämää on siis vauvapalstan ulkopuolellakin ja sohvalta saa nousta ylös.

Runsaasti energiaa. Terve lapsi on.

Tuleva Lotta Hintsa.

Mukava päivä.

Apinatauti

Tarzansyndrooma.

Hän on lapsi.

Olet varmaan tehnyt hänestä liian aikaisin pikkuvanhan tyyliin, olet jo NIIIN iso, että ethän sinä nyt enää kiipeile tai ole hiekkalaatikolla tai käytä kurahousuja tai leiki nukeilla jne jne.

Minä olin lapsena samanlainen ja ihan kunnon kansalainen minusta tuli. Entä lapsi, joka pysyy kotona, eikä oma-aloitteisesti liiku? 🤔

Terveisin: Kumitartsan Suomalaisessa leppämetässä

Hah, meillä 13-v. sama. Just miehen kanssa naurettiin että vielä kun ollaan 10 vuoden päästä reissussa niin pitääkö sitä kiskoa joka muistomerkiltä ja raunioilta alas.

Kun tästä selvitään, lapsi kannattaa laittaa urheilemaan , että saa energiaa puretuksi.

Vierailija kirjoitti:

Päästä metsään? Itse kiipeilin pienenä monen puun latvaan. Monet lapset pitävät kiipeilystä.

Minäkin olin lapsena/tyttönä ollessani kova kiipeilemään milloin mihinkin, puihin etupäässä. Myös mummolan latojen orret kävi tutuiksi. Kaksikerroksiseen aittaankin kiipeiltiin (serkkujen kanssa) ulkokautta. Metsässä olevat korkeat kalliot viehättivät! Koskaan ei vahinkoja tapahtunut. Olisiko ollut niin, että tasapaino kehittyi hyväksi näissä kiipeilytouhuissa. Olen sitä mieltä, että se on hyvin luonnollista meille kädellisille! Ai niin, unohtui myös lihasten kehitys ja kunto!