Ilkeilevätkö/haukkuvatko teidän muiden eksät teitä?
Erosin 7kk pitkästä avioliitosta minun aloitteesta. Eroa tehtiin pitkään ja yritin keskustella avoimesti kaikista ongelmista 1-2 vuotta, mutta asiat menivät silti vain huonompaan ja huonompaan. Ero tuli kumminkin, kuten aina, yllätyksenä ja ex on kehitellyt mitä moninaisempia selityksiä eron syille (mm. haluan hyötyä taloudellisesti, haluan muita miehiä, haluan sitä tätä ja tuota).
Noh. Meillä on kaksi lasta ja pakko pysyä väleissä. Parhaani mukaan yritän, mutta asiasta kuin asiasta "sätitään", haukutaan ja syyllistetään. Ex on todella katkeran oloinen siitä, että sain erossa rahaa ja nyt uusimpana saan kuulla siitä jatkuvasti, miten minun pitäisi olla kiitollinen ja miten oksettava hyväksikäyttäjä olen. Lapsetkin hoidan väärin. Ystävällisiinkin viesteihin lasten asioista saattaa tulla vastaukseksi sättimistä ihan mitenkään asiaankuulumattomasta asiasta.
Itsellä on henkisesti välillä tosi tiukkaa, kun luonnollisesti jatkuva morkkaaminen menee vähän tunteisiin. Yritän antaa mennä toisesta sisään ja toisesta ulos, mutta välillä kyllä mietin että olenko oikeasti näin paha ihminen kuin ex väittää. Onko kohtalontovereita ja loppuiko tämä koskaan? :(
Kommentit (14)
Toistakymmentä vuotta sitä helvettiä kesti. Ex oli kuin olisi ollut jossain psykoosissa, mutta sitten jotain muuttui, nykyään tulemme toimeen oikein hyvin.
En ole joutunut enää tapaamaan, mutta hänet tuntien aivan varmasti levittää yhtä ja toista huhua kaupungilla minusta.
Vierailija kirjoitti:
En ole joutunut enää tapaamaan, mutta hänet tuntien aivan varmasti levittää yhtä ja toista huhua kaupungilla minusta.
Ei mekään tavata ja sähköpostilla hoidetaan kaikki tapaamisiin, yms...liittyvät asiat. Mutta aivan varmasti hänellä on sana, jos toinenkin minusta sanottavana :D
Miten ja miksi sait erossa rahaa?
Mitä ihmeen asioita teillä on eron jälkeen, että pitää olla yhteydessä? Vakka on lapset niin sopimukset tapaamisista ja ym. Muuten ei tarvi tekemisissä olla.
Ihan tavallista. Ensin hieman harmitti, mutta sitten päätin, etten ajattele koko asiaa. Nyt vuosien päästä on helpottanut.
No, kyllähän se akka, siis minut piti haukkua varsinkin kun jonkun vuoden kuluttua exä löysi uuden kumppanin.
Exä oli hemmetin katkera elatusmaksuista, kuvitteli kai, että hän antaa lapsesta vähän ruokarahaa sillointällöin oman mielensä mukaan.
Vierailija kirjoitti:
No, kyllähän se akka, siis minut piti haukkua varsinkin kun jonkun vuoden kuluttua exä löysi uuden kumppanin.
Exä oli hemmetin katkera elatusmaksuista, kuvitteli kai, että hän antaa lapsesta vähän ruokarahaa sillointällöin oman mielensä mukaan.
Meni kaikki fiilikset yrittää pysyä sovussa. Ei meillä ole juuri asiaa toisillemme onneksi lapsikin on jo omillaan.
Poista seksi parisuhteesta ja huomaat että naisilla ei ole mitään tarjottavaa parisuhteeseen.
Poista raha parisuhteesta ja huomaat että yli 90% naisista ei näe syytä olla siinä parisuhteessa.
Sepä se selittää tämän sinun tilanteen täysin.
Tuttua. Meillä haukkuminen kesti 8 vuotta eron jälkeen. Sitten eksä teki päinvastaisen liikkeen: ei enää edes vastaa kaikkiin viesteihini, tai jos vastaa, niin päivän tai parin viiveellä. Parempi tämäkin kuin ainainen syyllistäminen ja painostus. Kysehän on puhtaasta kontrolloimisestsa.
Onneksi kuopus täyttää tänä vuonna 18 vuotta. Silloin meillä juodaan shampanjaa!
Vierailija kirjoitti:
Poista seksi parisuhteesta ja huomaat että naisilla ei ole mitään tarjottavaa parisuhteeseen.
Poista raha parisuhteesta ja huomaat että yli 90% naisista ei näe syytä olla siinä parisuhteessa.
Sepä se selittää tämän sinun tilanteen täysin.
Ohis uteliaisuudesta: mitä tarjottavaa miehillä omasta mielestään on parisuhteeseen hyvätuloisen naisen kanssa? Statuksella ja rahallahan moni mies pörhistelee jos sellaista on.
No, kyllähän siinä puolin ja toisin pari vuotta ( 1-4) meni, kun kumpikin tahoillaan tulkitsi aina (Siis minä en koskaan, eiku) toisen sanomiset mahdollisimman kielteiseksi. Hieman helpotti, kun ex alkoi seurustella oikein mukavan naisihmisen kanssa, ja tämä mukava naisihminen toimi tulkkinamme.
Kun muistaa, että viha on tunne, joka omalta osaltaan auttaa eroamaan tunnetasolla, siitä ennen niin rakkaasta ihmisestä, niin ehkä hieman ymmärtää sen toisen käytöstä.
Lasten kannalta on paras, jos jatkat sitä yrittämistä. Säästä kuitenkin viestisi, sillä voi olla että muutaman vuoden päästä ihmettelet, että nämäkö olivat aivan oikeasti sinun mielestäsi ystävällisia ja asiallisia viestejä. (Juu, nykyään exän kanssa on naurettu, että miten kumpikin, muuten mukava, ystävällinen ja kohtelias, kohteli toista niinkin huonosti, kuin mitä teimme.)
Jos taas kykenet asiallisuuteen, niin jatka sitä. Jos rupeat itsekin olemaan kovin kielteinen, niin aiheutat lapsillesi vain hallaa.
Ymmärsinkö oikein, että olit 7kk naimisissa ja sitten veit erossa puolet puolisosi omaisuudesta?
Ei, ja sehän häiritsee, koska on vaikea päästä eroon kun se on niin kiva. :(