Lue keskustelun säännöt.
Elämää alkoholistin kanssa
20.03.2020 |
Kertokaa miten ootte selviytyneet? Itsestä alkaa jo tuntua siltä etten jaksa enää. Voimavarat ihan loppu. Useita kuukausia saattaa olla juomatta ja hyvä isä ja kiltti aviopuoliso. Kun retkahtaa juomaan, niin muuttuu itse piruksi.
Kommentit (36)
En selviytynyt.
Tuli pöönis.
Oxuhalit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sä sitä saa muuttumaan. Jos haluat parempaa elämää, pitää erota. Oletko läheisriippuvainen? Aika yleistä alkoholistisuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Et sä sitä saa muuttumaan. Jos haluat parempaa elämää, pitää erota. Oletko läheisriippuvainen? Aika yleistä alkoholistisuhteissa.
Olen
Jätä se jätesäkki. Alkoholi on hänelle rakkaampi kuin perhe. Toistan: jätä se juoppolalli.
Vierailija kirjoitti:
Jännittävää.
Siitä tykkään niinku muutkin naiset.
Jykevä leuka ja väh. 185cm päälle niin iiiiihhaaaaanaaaaahhhhhh !
Heh.
Jos et saa naisia niin ei auta muu kuin katsoa peiliin ja miettiä missä olisi vähän kehitettävää. Helpompaa tietysti uskotella itselleen että naisille kelpaa vaan jotkut mallit, se antaa tekosyyn olla tekemättä mitään itsensä eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimo satunnaisesti valittaa, mutta ilmeisesti elintason lasku ei houkuttele.
Kumpa juopot vois lähettää pakkohoitoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurkuluttaja kirjoitti:
Vaimo satunnaisesti valittaa, mutta ilmeisesti elintason lasku ei houkuttele.
Eikö vaimosi merkitse sinulle mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika!
Sinä et ilmeisesti ole jättänyt kun palstalla jaksat jauhaa tätä samaa. Luulet olevasi hauska tällä kuluneella fraasilla.
Olin naimisissa alkoholistin kanssa. Luin silloin suhteen loppuaikana paljon päihdelinkin läheisten keskustelua. Tein kaksi itselleni tärkeää havaintoa. Ensimmäiseksi, olin yrittänyt kaikkeni, ihan typerääkin yrittämistä. Toiseksi, joku totesi siellä keskusteluissa, että kyse ei ole rakkauden loppumisesta, vaan voimien loppumisesta. Silloin saa ja pitää luovuttaa. Minä luovutin ja en ole katunut enkä kaivannut.
Meillä on kaikesta huolimatta aina olleet hyvät välit. Erosta on jo vuosia ja alkoholi hallitsee edelleen hänen elämää. Hän ei ole koskaan nähnyt siinä mitään ongelmaa, niin eipä tuo olisi muuttunut koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin naimisissa alkoholistin kanssa. Luin silloin suhteen loppuaikana paljon päihdelinkin läheisten keskustelua. Tein kaksi itselleni tärkeää havaintoa. Ensimmäiseksi, olin yrittänyt kaikkeni, ihan typerääkin yrittämistä. Toiseksi, joku totesi siellä keskusteluissa, että kyse ei ole rakkauden loppumisesta, vaan voimien loppumisesta. Silloin saa ja pitää luovuttaa. Minä luovutin ja en ole katunut enkä kaivannut.
Meillä on kaikesta huolimatta aina olleet hyvät välit. Erosta on jo vuosia ja alkoholi hallitsee edelleen hänen elämää. Hän ei ole koskaan nähnyt siinä mitään ongelmaa, niin eipä tuo olisi muuttunut koskaan.
Kiitos!
Olin myös alkoholistin kanssa naimisissa. Yritin kertoa, voisiko hän hakea apua tai miten minä voisin auttaa jne jne. Hänen vastauksensa oli "ei alkoholi ole minulle mikään onglema". Niin, ei se hänelle ollutkaan ongelma, vaan meille, muulle perheelle. En jaksanut katsella sitä menoa ja lähdin, vaikka rakastinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholisti ei ole IKINÄ hyvä isä tai äiti. Jos raitis vanhempi haluaa kärsiä alkoholistin kanssa niin ihan sama mutta lapset pitäisi ottaa huostaan sellaisista perheistä.
Itse jouduin katselemaan 16-vuotta sitä touhua. Isän kännäämistä(joi viikonloppuisin), äitin itkemistä, heidän riitelyä, turhia lupauksia ja pettymyksiä, selvänä hyvittelyä jne.
16-vuotiaana muutin muualle opiskelemaan kun halusin pois siitä helvetistä. Nyt olen 38-vuotias ja voin sanoa että on jättänyt jälkensä.
T:Alkoholistin lapsi
Lompakko se vain jaksaa pitää huonossakin suhteessa...
Minä seurustelin kolme vuotta kannabisriippuvaisen kanssa. Rakastin hulluna, mutta voimat loppuivat. Rahoitti riippuvuutensa minun palkallani. Lopetti käytön, oli kuukauden selvin päin ja aloitti uudestaan. Totesin, etten kestä tätä enää ja lähdin.
Vierailija kirjoitti:
Et sä sitä saa muuttumaan. Jos haluat parempaa elämää, pitää erota. Oletko läheisriippuvainen? Aika yleistä alkoholistisuhteissa.
Juuri näin.
Kuin oma isäni, kun olin lapsi.
Olen katkera, että äitini katsoi sitä liian pitkään. Oma lapsuus meni siinä ja edelleen kärsin siitä.
Jos teillä lapsia, niin ainoa ratkaisu on ero. Tuollainen isä on turvaton, vaikka raittiina olisikin kiltti ja mukava. Pelon ja turvattomuuden ilmapiiri leijailee lapsen ympärillä kuitenkin silloinkin. Kuin elämä olisi veitsenterällä koko ajan.
Meillä taas niin että paljon miellyttävämpi humalassa (lukuunottamatta niitä kertoja kun pissaa lattioille jne. sotkee ja ne täytyy siivota, raivokohtaukset), sitten kun on selvinpäin niin pahempi helvetti alkaa.. valitus, tiuskiminen, huuto, haukkuminen, joka asiassa on joku ongelma, hirveä negatiivisuus, aivot syöpyneet niin paljon ettei ymmärrä normaaleja asioita.. syyttää muita ja itsessä ei kuulemma ole mitään vikaa. Ennen toivoin ettei hän joisi, nykyään en kestä häntä selvinpäin.
Kaiken lisäksi on jotenkin riippuvainen minusta, minun täytyy hoitaa hänen asioita ja pyykätä, laittaa ruoat ja kiitokseksi saan huudot ja valitukset. En nyt voi yksinkään häntä jättää kun on auttanut minuakin kuitenkin paljon. En vaan kestä tuota käytöstä ja tietysti toivoisin ettei joisi ja olisi ns. normaali.
-Alkoholistin lapsi
Ihan leppoisa toi on. Jatkuvasti pikku hönössä. Ärsyttää sikana.