Lue keskustelun säännöt.
Elämää alkoholistin kanssa
20.03.2020 |
Kertokaa miten ootte selviytyneet? Itsestä alkaa jo tuntua siltä etten jaksa enää. Voimavarat ihan loppu. Useita kuukausia saattaa olla juomatta ja hyvä isä ja kiltti aviopuoliso. Kun retkahtaa juomaan, niin muuttuu itse piruksi.
Kommentit (36)
Olenkohan minä läheisriippuvainen?
Olen itse katsellut rankkaa juomista lapsuuden. Äiti on alkoholisti, isä myös ja jokainen isäpuoli joka minulla on ollut.
On ollut paljon pelottavia tilanteita.
Se on ollut aivan normaalia ja maailmankuvani on kai sillä tavalla vääristynyt, etten näe edes juomisessa mitään ihmeellistä. Siinä kaikessa ei ole täysin pahaa tai oikein hyvääkään. Se on vain osa elämää, arkea ja hetkellistä nautintoa joka kyllä myöskin voi sekoittaa perusteellisesti kaiken hyvän elämässä jos sille antaa liian suuren vallan.
Lähes jokainen miesystäväni on ollut alkoholisti. Näköjään myös nykyinenkin ja tunnen syyllisyyttä hänen juomisestaan, onko se osittain kuitenkin minun vikani, jos en ole ollut tarpeeksi ankara ja määrätietoinen tämän suhteen. Hän juo nykyään lähes päivittäin, vähintään muutama saatava ja olen yrittänyt keskustella tästä.
Ja nimenomaan Miesystävä.
Koskaan minulla ei ole ollut oman ikäisiä vaan huomattavasti vanhempia.
En osaa ihan täysin ymmärtää mistä se johtuu mutta luultavasti hakemastani turvallisuuden tunteesta- jota en kuitenkaan ole löytänyt ehkä tarkoitusperieni mukaisesti. Tuttua tämä kuitenkin on.
Itsellänikin on ollut pahoja riippuvuuksia (ei huumeita) ja edelleen alkoholi hallitsee jossain määrin arkeani myös minä juon mutta kohtuullisesti viikonloppuisin.
Luonteeltani oli todella empaattinen, minun on helppo asettua toisten asemaan ja tunnen myötätuntoa ihmisiä kohtaan. Olen liiankin kiltti mutta kehittynyt onneksi siinäkin.
Tämä jatkuva ymmärys vaan saa minut jäämään ja näen asiat inhimillisinä, epänormaalinkin normaalina.
-24v, nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos noin pitkäänkin juomatta ja aina luonne muuttuu tuolla tapaa niin alkoholi ei hänelle yksinkertaisesti sovi. Ainoa fiksu ratkaisu on luopua alkoholista kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas niin että paljon miellyttävämpi humalassa (lukuunottamatta niitä kertoja kun pissaa lattioille jne. sotkee ja ne täytyy siivota, raivokohtaukset), sitten kun on selvinpäin niin pahempi helvetti alkaa.. valitus, tiuskiminen, huuto, haukkuminen, joka asiassa on joku ongelma, hirveä negatiivisuus, aivot syöpyneet niin paljon ettei ymmärrä normaal pitääeja asioita.. syyttää muita ja itsessä ei kuulemma ole mitään vikaa. Ennen toivoin ettei hän joisi, nykyään en kestä häntä selvinpäin.
Kaiken lisäksi on jotenkin riippuvainen minusta, minun täytyy hoitaa hänen asioita ja pyykätä, laittaa ruoat ja kiitokseksi saan huudot ja valitukset. En nyt voi yksinkään häntä jättää kun on auttanut minuakin kuitenkin paljon. En vaan kestä tuota käytöstä ja tietysti toivoisin ettei joisi ja olisi ns. normaali.-Alkoholistin lapsi
Lopeta tuo heti. Sinua käytetään hyväksi. Olet läheisriippuvainen. Hanki apua itsellesi.
Kaikella lämmöllä.
T. Myöskin alkoholistin lapsi ja entinen läheisriippuvainen
En voi koska olen taloudellisesti riippuvainen hänestä. Töitä haen koko ajan mutta en ole saanut kuin lyhyitä pätkiä joilla ei omaa asumista kustanneta.
Toimeentulotukea en saisi koska äitini on säästänyt minun nimeeni rahaa, näitä hän ei kuitenkaan anna minun käyttää ennenkuin saan vakaamman työpaikan...
Alapeukkuja vaan mutta eipä kukaan ehdota parempaakaan ratkaisua. Siitä sen saa kun kerrankin avautuu tänne vaikka pitäisi olla nimenomaan vertaistukea...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samaa se oli kun elin ylipainoisen jojottelijan kanssa. Kovasti tuin ja kannustin vuosikausia.
Aina oli loppujenlopuksi se ruoka tärkeempää kuin mikään muu.
Vierailija kirjoitti:
Olenkohan minä läheisriippuvainen?
Olen itse katsellut rankkaa juomista lapsuuden. Äiti on alkoholisti, isä myös ja jokainen isäpuoli joka minulla on ollut.
On ollut paljon pelottavia tilanteita.
Se on ollut aivan normaalia ja maailmankuvani on kai sillä tavalla vääristynyt, etten näe edes juomisessa mitään ihmeellistä. Siinä kaikessa ei ole täysin pahaa tai oikein hyvääkään. Se on vain osa elämää, arkea ja hetkellistä nautintoa joka kyllä myöskin voi sekoittaa perusteellisesti kaiken hyvän elämässä jos sille antaa liian suuren vallan.
Lähes jokainen miesystäväni on ollut alkoholisti. Näköjään myös nykyinenkin ja tunnen syyllisyyttä hänen juomisestaan, onko se osittain kuitenkin minun vikani, jos en ole ollut tarpeeksi ankara ja määrätietoinen tämän suhteen. Hän juo nykyään lähes päivittäin, vähintään muutama saatava ja olen yrittänyt keskustella tästä.
Ja nimenomaan Miesystävä.
Koskaan minulla ei ole ollut oman ikäisiä vaan huomattavasti vanhempia.
En osaa ihan täysin ymmärtää mistä se johtuu mutta luultavasti hakemastani turvallisuuden tunteesta- jota en kuitenkaan ole löytänyt ehkä tarkoitusperieni mukaisesti. Tuttua tämä kuitenkin on.Itsellänikin on ollut pahoja riippuvuuksia (ei huumeita) ja edelleen alkoholi hallitsee jossain määrin arkeani myös minä juon mutta kohtuullisesti viikonloppuisin.
Luonteeltani oli todella empaattinen, minun on helppo asettua toisten asemaan ja tunnen myötätuntoa ihmisiä kohtaan. Olen liiankin kiltti mutta kehittynyt onneksi siinäkin.
Tämä jatkuva ymmärys vaan saa minut jäämään ja näen asiat inhimillisinä, epänormaalinkin normaalina.
-24v, nainen.
Olet ns. juoppojen hyysääjä. Tiedän moniakin sinunlaisiasi. Kerro vielä, että olet hyvin tomera ja ahkera tekemään kaikenlaisia töitä, saat paljon aikaan ja olet mielelläsi mukana toisten auttamisessa. Silloin olet täydellinen tapaus.
Se, että juot jonkin verran myös itse, sopii kuvioon hyvin.
Kaikki miesystäväsi ovat alkoholisteja, koska liikut heidän piireissään ja viihdyt siellä. Se on turvallinen ja kotoinen ympäristö, jota sinä ymmärrät. Siinä on myös tietty jännityksen piirre, josta myös pidät.
Ajatus olemisesta yhdessä jonkun raittiin, kunnollisen ja kunnianhimoisen miehen kanssa tuntuu sinusta tylsältä. Niin se vain menee.
Itselläni oli sama piirre nuorena. Vain pahat pojat kiinnosti, koska heissä oli se jokin. Kävin oppikoulua ja siellä opiskelevat pojat oli minusta lällyjä. Sen sijaan ammattikoululaiset tai peräti täysin opiskelemattomat kiinnosti. Osasin puhua heidän kieltään, koska kotona sitä puhuttiin.
Kymmenen vuoden jakso elämästäni juopon miehen kanssa lopulta sai pääni kääntymään. Ehkä siksi, että hän oli äärimmäinen tapaus. Sain kestää pahoinpitelyä ja seksuaalista vääristymistä. Elämääni astui kuolemanpelko. Kyseessä ei todellakaan ollut mikään mukavan leppoisa juoppo. En kaipaa häntä lainkaan enkä rakasta yhtään. Rakkauteni onnistuttiin kyllä hyvin tappamaan ja tehokkaasti.
Nyt olen naimisissa raittiin miehen kanssa enkä juo itsekään. Elämä on elämisen arvoista. Tavallista elämää ilman vuoristoratoja. Suren vain niitä kymmentä hukkaan mennyttä vuotta. No siinä mielessä ei mennyt hukkaan, että opin aika hyvin tunnistamaan alkoholismin ja narsistiset piirteet, ehkä se on suojellut minua astumasta uudelleen ansaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas niin että paljon miellyttävämpi humalassa (lukuunottamatta niitä kertoja kun pissaa lattioille jne. sotkee ja ne täytyy siivota, raivokohtaukset), sitten kun on selvinpäin niin pahempi helvetti alkaa.. valitus, tiuskiminen, huuto, haukkuminen, joka asiassa on joku ongelma, hirveä negatiivisuus, aivot syöpyneet niin paljon ettei ymmärrä normaal pitääeja asioita.. syyttää muita ja itsessä ei kuulemma ole mitään vikaa. Ennen toivoin ettei hän joisi, nykyään en kestä häntä selvinpäin.
Kaiken lisäksi on jotenkin riippuvainen minusta, minun täytyy hoitaa hänen asioita ja pyykätä, laittaa ruoat ja kiitokseksi saan huudot ja valitukset. En nyt voi yksinkään häntä jättää kun on auttanut minuakin kuitenkin paljon. En vaan kestä tuota käytöstä ja tietysti toivoisin ettei joisi ja olisi ns. normaali.-Alkoholistin lapsi
Lopeta tuo heti. Sinua käytetään hyväksi. Olet läheisriippuvainen. Hanki apua itsellesi.
Kaikella lämmöllä.
T. Myöskin alkoholistin lapsi ja entinen läheisriippuvainen
En voi koska olen taloudellisesti riippuvainen hänestä. Töitä haen koko ajan mutta en ole saanut kuin lyhyitä pätkiä joilla ei omaa asumista kustanneta.
Toimeentulotukea en saisi koska äitini on säästänyt minun nimeeni rahaa, näitä hän ei kuitenkaan anna minun käyttää ennenkuin saan vakaamman työpaikan...
Jos olet täysi-ikäinen, niin eihän äitisi voi estää sinua käyttämästä omaa tiliäsi. Jos ne rahat kerran on sinun nimelläsi. Onkohan siinä joku ehtojuttu sitten, että äitisi hallitsee tiliä, en oikein osaa edes kuvitella miten se menisi. Voiko sellainen olla edes mahdollista.
No jos nyt näin sitten on, niin ymmärrän kyllä, miksi tällaisessa tilanteessa äitisi ei anna rahoja sinun käyttöösi. Rahat menisi miehen juomiseen kuitenkin. Siinä menisi äidin vaivalla säästämät rahat, jotka hän on säästänyt sinun tulevaisuuttasi varten. Näinhän kävi minun tyttöni kohdalla. Me vanhemmat olimme säästäneet hänelle sievoisen summan rahaa pankkikirjalle, jonka hän sitten sai käyttöönsä tultuaan täysi-ikäiseksi. Itse hän kyllä osasi olla rahojen suhteen tarkka, mutta sitten meni yhteen miehen kanssa, joka pisti joka pennin menemään ja aika paljon myös kurkusta alas. Mies sai tietää rahoista ja vaati tyttöäni ottamaan ne rahat sieltä, kun oli tarvetta milloin mihinkin. Ne rahat meni taivaan tuuliin. Kun ero tuli, tyttöni olisi tarvinnut niitä rahoja kipeästi, mutta eihän niitä enää ollut. Taisi mennä vävyntekeleen velkoihin ja kaikenmaailman vippasjuttuihin ynnä alkon tuotteisiin. Kiva kiva.
Mitäs jos sovit äitisi kanssa, että hän perustaa itselleen toisen tilin, ja sinä laitat kaikki ne äitisi säästämät rahat sinne tilille, joka on siis äitisi nimellä. Pidät ne rahat siellä tallessa, ja saat toimeentulotukea, koska tililläsi ei ole mitään. En tiedä, onnistuuko tuo, mutta miksi ei onnistuisi.
Jos todella haluaisit miehestä eron, sinä kyllä eroaisit. Olisi tilanne sitten mikä tahansa. Todellinen syy siihen, että et eroa, on juuri siinä, että haluat pysyä hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas niin että paljon miellyttävämpi humalassa (lukuunottamatta niitä kertoja kun pissaa lattioille jne. sotkee ja ne täytyy siivota, raivokohtaukset), sitten kun on selvinpäin niin pahempi helvetti alkaa.. valitus, tiuskiminen, huuto, haukkuminen, joka asiassa on joku ongelma, hirveä negatiivisuus, aivot syöpyneet niin paljon ettei ymmärrä normaal pitääeja asioita.. syyttää muita ja itsessä ei kuulemma ole mitään vikaa. Ennen toivoin ettei hän joisi, nykyään en kestä häntä selvinpäin.
Kaiken lisäksi on jotenkin riippuvainen minusta, minun täytyy hoitaa hänen asioita ja pyykätä, laittaa ruoat ja kiitokseksi saan huudot ja valitukset. En nyt voi yksinkään häntä jättää kun on auttanut minuakin kuitenkin paljon. En vaan kestä tuota käytöstä ja tietysti toivoisin ettei joisi ja olisi ns. normaali.-Alkoholistin lapsi
Lopeta tuo heti. Sinua käytetään hyväksi. Olet läheisriippuvainen. Hanki apua itsellesi.
Kaikella lämmöllä.
T. Myöskin alkoholistin lapsi ja entinen läheisriippuvainen
En voi koska olen taloudellisesti riippuvainen hänestä. Töitä haen koko ajan mutta en ole saanut kuin lyhyitä pätkiä joilla ei omaa asumista kustanneta.
Toimeentulotukea en saisi koska äitini on säästänyt minun nimeeni rahaa, näitä hän ei kuitenkaan anna minun käyttää ennenkuin saan vakaamman työpaikan...
Jos olet täysi-ikäinen, niin eihän äitisi voi estää sinua käyttämästä omaa tiliäsi. Jos ne rahat kerran on sinun nimelläsi. Onkohan siinä joku ehtojuttu sitten, että äitisi hallitsee tiliä, en oikein osaa edes kuvitella miten se menisi. Voiko sellainen olla edes mahdollista.
No jos nyt näin sitten on, niin ymmärrän kyllä, miksi tällaisessa tilanteessa äitisi ei anna rahoja sinun käyttöösi. Rahat menisi miehen juomiseen kuitenkin. Siinä menisi äidin vaivalla säästämät rahat, jotka hän on säästänyt sinun tulevaisuuttasi varten. Näinhän kävi minun tyttöni kohdalla. Me vanhemmat olimme säästäneet hänelle sievoisen summan rahaa pankkikirjalle, jonka hän sitten sai käyttöönsä tultuaan täysi-ikäiseksi. Itse hän kyllä osasi olla rahojen suhteen tarkka, mutta sitten meni yhteen miehen kanssa, joka pisti joka pennin menemään ja aika paljon myös kurkusta alas. Mies sai tietää rahoista ja vaati tyttöäni ottamaan ne rahat sieltä, kun oli tarvetta milloin mihinkin. Ne rahat meni taivaan tuuliin. Kun ero tuli, tyttöni olisi tarvinnut niitä rahoja kipeästi, mutta eihän niitä enää ollut. Taisi mennä vävyntekeleen velkoihin ja kaikenmaailman vippasjuttuihin ynnä alkon tuotteisiin. Kiva kiva.
Mitäs jos sovit äitisi kanssa, että hän perustaa itselleen toisen tilin, ja sinä laitat kaikki ne äitisi säästämät rahat sinne tilille, joka on siis äitisi nimellä. Pidät ne rahat siellä tallessa, ja saat toimeentulotukea, koska tililläsi ei ole mitään. En tiedä, onnistuuko tuo, mutta miksi ei onnistuisi.
Jos todella haluaisit miehestä eron, sinä kyllä eroaisit. Olisi tilanne sitten mikä tahansa. Todellinen syy siihen, että et eroa, on juuri siinä, että haluat pysyä hänen kanssaan.
Lahjaveroa joutuisi ap;n äiti maksamaan :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas niin että paljon miellyttävämpi humalassa (lukuunottamatta niitä kertoja kun pissaa lattioille jne. sotkee ja ne täytyy siivota, raivokohtaukset), sitten kun on selvinpäin niin pahempi helvetti alkaa.. valitus, tiuskiminen, huuto, haukkuminen, joka asiassa on joku ongelma, hirveä negatiivisuus, aivot syöpyneet niin paljon ettei ymmärrä normaal pitääeja asioita.. syyttää muita ja itsessä ei kuulemma ole mitään vikaa. Ennen toivoin ettei hän joisi, nykyään en kestä häntä selvinpäin.
Kaiken lisäksi on jotenkin riippuvainen minusta, minun täytyy hoitaa hänen asioita ja pyykätä, laittaa ruoat ja kiitokseksi saan huudot ja valitukset. En nyt voi yksinkään häntä jättää kun on auttanut minuakin kuitenkin paljon. En vaan kestä tuota käytöstä ja tietysti toivoisin ettei joisi ja olisi ns. normaali.-Alkoholistin lapsi
Lopeta tuo heti. Sinua käytetään hyväksi. Olet läheisriippuvainen. Hanki apua itsellesi.
Kaikella lämmöllä.
T. Myöskin alkoholistin lapsi ja entinen läheisriippuvainen
En voi koska olen taloudellisesti riippuvainen hänestä. Töitä haen koko ajan mutta en ole saanut kuin lyhyitä pätkiä joilla ei omaa asumista kustanneta.
Toimeentulotukea en saisi koska äitini on säästänyt minun nimeeni rahaa, näitä hän ei kuitenkaan anna minun käyttää ennenkuin saan vakaamman työpaikan...
Jos olet täysi-ikäinen, niin eihän äitisi voi estää sinua käyttämästä omaa tiliäsi. Jos ne rahat kerran on sinun nimelläsi. Onkohan siinä joku ehtojuttu sitten, että äitisi hallitsee tiliä, en oikein osaa edes kuvitella miten se menisi. Voiko sellainen olla edes mahdollista.
No jos nyt näin sitten on, niin ymmärrän kyllä, miksi tällaisessa tilanteessa äitisi ei anna rahoja sinun käyttöösi. Rahat menisi miehen juomiseen kuitenkin. Siinä menisi äidin vaivalla säästämät rahat, jotka hän on säästänyt sinun tulevaisuuttasi varten. Näinhän kävi minun tyttöni kohdalla. Me vanhemmat olimme säästäneet hänelle sievoisen summan rahaa pankkikirjalle, jonka hän sitten sai käyttöönsä tultuaan täysi-ikäiseksi. Itse hän kyllä osasi olla rahojen suhteen tarkka, mutta sitten meni yhteen miehen kanssa, joka pisti joka pennin menemään ja aika paljon myös kurkusta alas. Mies sai tietää rahoista ja vaati tyttöäni ottamaan ne rahat sieltä, kun oli tarvetta milloin mihinkin. Ne rahat meni taivaan tuuliin. Kun ero tuli, tyttöni olisi tarvinnut niitä rahoja kipeästi, mutta eihän niitä enää ollut. Taisi mennä vävyntekeleen velkoihin ja kaikenmaailman vippasjuttuihin ynnä alkon tuotteisiin. Kiva kiva.
Mitäs jos sovit äitisi kanssa, että hän perustaa itselleen toisen tilin, ja sinä laitat kaikki ne äitisi säästämät rahat sinne tilille, joka on siis äitisi nimellä. Pidät ne rahat siellä tallessa, ja saat toimeentulotukea, koska tililläsi ei ole mitään. En tiedä, onnistuuko tuo, mutta miksi ei onnistuisi.
Jos todella haluaisit miehestä eron, sinä kyllä eroaisit. Olisi tilanne sitten mikä tahansa. Todellinen syy siihen, että et eroa, on juuri siinä, että haluat pysyä hänen kanssaan.
Lahjaveroa joutuisi ap;n äiti maksamaan :O
Jaa no se riippuu varmasti siitä summasta. Puuttuuko verottaja yleensäkään tavallisten ihmisten tilitietoihin, ellei siihen ole joku erityinen syy?
Mutta en kyllä edelleenkään ymmärrä, että kuinka on mahdollista olla omissa nimissä oleva pankkitili, jolle ei itsellä ole pääsyä? Alaikäisten kohdalla on eri asia, mutta käsittääkseni kirjoittaja on täysi-ikäinen. Tai sitten kyseessä on holhouksen alainen ihminen, kenties kehitysvammainen tai jotain vastaavaa. Muuten en käsitä.
Tai sitten sillä äidillä on ne rahat jossain käteisenä, eikä anna niitä tyttärelleen käyttöön. Tai ne on hänellä pankissa omalla tilillään, ei tyttären.
Vierailija kirjoitti:
Kumpa juopot vois lähettää pakkohoitoon!
Niinpä, mutta kun nykyään ei tahdo päästä hoitoon vaikka haluaisi. Itsellä ei ollut varaa mennä yksityisesti ja kunnan raittiushenkilö raittiustuolistaan julisti minun olevan liian siistin näköinen juopoksi. Enhän minä tosin paljoa juonut, pullon päivässä vain, kossua tai viskiä. Vertaistukiryhmästä löytyi viimein raittius ja nyt on yhdeksäs vuosi puolessa välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lompakko se vain jaksaa pitää huonossakin suhteessa...
Niin, rahansa juovan alkkiksen. Raitis kustantaa elämän.
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas niin että paljon miellyttävämpi humalassa (lukuunottamatta niitä kertoja kun pissaa lattioille jne. sotkee ja ne täytyy siivota, raivokohtaukset), sitten kun on selvinpäin niin pahempi helvetti alkaa.. valitus, tiuskiminen, huuto, haukkuminen, joka asiassa on joku ongelma, hirveä negatiivisuus, aivot syöpyneet niin paljon ettei ymmärrä normaaleja asioita.. syyttää muita ja itsessä ei kuulemma ole mitään vikaa. Ennen toivoin ettei hän joisi, nykyään en kestä häntä selvinpäin.
Kaiken lisäksi on jotenkin riippuvainen minusta, minun täytyy hoitaa hänen asioita ja pyykätä, laittaa ruoat ja kiitokseksi saan huudot ja valitukset. En nyt voi yksinkään häntä jättää kun on auttanut minuakin kuitenkin paljon. En vaan kestä tuota käytöstä ja tietysti toivoisin ettei joisi ja olisi ns. normaali.-Alkoholistin lapsi
Tietysti voit, aikuisen ihmisen. Et ole mitään velkaa. Todennäköisesti olet auttanut itse enemmän. Auttamisen pitäisi olla vastavuoroista ja luontevaa, niin ettei sillä kiristetä palveluksia vielä vuosien päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenkohan minä läheisriippuvainen?
Olen itse katsellut rankkaa juomista lapsuuden. Äiti on alkoholisti, isä myös ja jokainen isäpuoli joka minulla on ollut.
On ollut paljon pelottavia tilanteita.
Se on ollut aivan normaalia ja maailmankuvani on kai sillä tavalla vääristynyt, etten näe edes juomisessa mitään ihmeellistä. Siinä kaikessa ei ole täysin pahaa tai oikein hyvääkään. Se on vain osa elämää, arkea ja hetkellistä nautintoa joka kyllä myöskin voi sekoittaa perusteellisesti kaiken hyvän elämässä jos sille antaa liian suuren vallan.
Lähes jokainen miesystäväni on ollut alkoholisti. Näköjään myös nykyinenkin ja tunnen syyllisyyttä hänen juomisestaan, onko se osittain kuitenkin minun vikani, jos en ole ollut tarpeeksi ankara ja määrätietoinen tämän suhteen. Hän juo nykyään lähes päivittäin, vähintään muutama saatava ja olen yrittänyt keskustella tästä.
Ja nimenomaan Miesystävä.
Koskaan minulla ei ole ollut oman ikäisiä vaan huomattavasti vanhempia.
En osaa ihan täysin ymmärtää mistä se johtuu mutta luultavasti hakemastani turvallisuuden tunteesta- jota en kuitenkaan ole löytänyt ehkä tarkoitusperieni mukaisesti. Tuttua tämä kuitenkin on.Itsellänikin on ollut pahoja riippuvuuksia (ei huumeita) ja edelleen alkoholi hallitsee jossain määrin arkeani myös minä juon mutta kohtuullisesti viikonloppuisin.
Luonteeltani oli todella empaattinen, minun on helppo asettua toisten asemaan ja tunnen myötätuntoa ihmisiä kohtaan. Olen liiankin kiltti mutta kehittynyt onneksi siinäkin.
Tämä jatkuva ymmärys vaan saa minut jäämään ja näen asiat inhimillisinä, epänormaalinkin normaalina.
-24v, nainen.
Näkisin, että olet matkalla kypsymiseen ja itseymmärrykseen. Oletko kokeillut AA:n läheisryhmää?
Miehesi on aikuinen, joka päättää itse juoda tai olla juomatta. Hän on tehnyt valintansa jo ennen kuin tutustuitte. Vaikka hän välittäisi sinusta kuinka paljon tahansa, aivojen vinoutunut kemia vie voiton.
Toista ei voi vahtia tai ajatella raittiiksi tai terveeksi. Aikonaan suojelin muuta maailmaa omalta alko/mt-ongelmaiselta mieheltäni. Voimme molemmat paremmin kun vihdoin erosimme.
Vierailija kirjoitti:
Kannabis ei aihuta riippuvutta.
Jos toinen käyttää kannabista päihtymistarkoituksessa jatkuvasti, niin kuka sellaista jaksaa katsella?
Kannabikseen ei ehkä jää fyysisesti koukkuun mutta henkinen riippuvaisuus on riippuvuutta sekin.
Itse olen käyttänyt kannabista kipujen hoidossa ja joskus myös päihtymistatkoituksessa. En silti itse jaksaisi olla päihteiden käyttäjän kanssa suhteessa, varsinkaan jos kyse on ongelmallisesta käytöstä.
Lopeta tuo heti. Sinua käytetään hyväksi. Olet läheisriippuvainen. Hanki apua itsellesi.
Kaikella lämmöllä.
T. Myöskin alkoholistin lapsi ja entinen läheisriippuvainen