Olisko jollain vinkkejä aivan mahdottoman 3v karkurin varalle?
Tänään onnistui karkaamaan puistosta portista alle 10s, kun selkäni käänsin ja nostin kaatuneen pikkusisaruksen ylös maasta. Oli livahtanut yhden äidin ja lastensa kanssa kenekään huomaamatta ja saatuani kiinni oli kuulemma menossa hakemaan kotoa ulkovarastosta yhtä tiettyä hiekkalapiota. Oli ehtinyt jo muutamassa minuutissa juoksemaan malko lähelle kotia. Ei ollut ensimmäinen tai kymmeneskään kerta.
Joka ikinen kerta lapsi on aivan ihmeissään eikä tunnu ymmärtävän miksi olen pelästynyt, kun hänhän on ollut menossa vaan toiseen puistoon, kotiin, hakemaan pulkkaa, käymään vessassa jne jne. ja kyllähän hän reitin sinne osaa ja muistaa katsoa pyöriä ja autoja.
Millä ilveellä saan tuon ylienergisen ja omatoimisen ipanan päähän, että porukassa äidin ja nuoremman lapsen kanssa menään aina!?
Kommentit (4)
Eli tarratauluun tarra karkailemattomasta päivästä. Tää toimii, jos karkailu on jokapäiväistä tai ainakin kerran - pari viikossa. Jos taas todella satunnaista, niin silloin on ehkä rangaistuksen paikka ja selittäminen. Tai tuota selittämistä kannattaa harrastaa joka tapauksessa. Eli silmiin katsoen kerrot juurta jaksain, miksi on tärkeää, ettei poika karkaa. Ja käytä monenlaisia sanoja, eikä vain karkaa-sanaa. Joka kerran puistoon lähtiessä kertaat selityksen ja säännöt, niin ajan kanssa ne alkaa iskostumaan päähän.
Siis jokaisesta omasta menosta iskeytyisi valjaat päälle esim. kahdelle seuraavalle reissulle?
pakotat pitämään vaunuista kiinni kävellessä, jos ei tottele niin yksi varoitus ja kotiin. Isohan tuo on jo temppuilemaan noin, täytyis alkaa uskomaan äitiään jo ja onhan vaarallistakin kaahata tuollai karkuun. Eli rangaistuksia vaan joka pienestäkin karkaamisesta ja kehuja kun ei karkaa vaan on kivasti jonkun reissun.