Voisitko seurustella kumppanin kanssa, jonka vanhemmat eivät pidä sinusta?

Ei muuten ikinä ole kumppanin vanhemmat pitäneet minusta. Jopa minua tapaamatta on aina löytynyt vikaa.

En enää kyllä rupeaisi siihen, kun on näitä mammanpoikia nähty, se ero tulee äidin päätöksellä kuitenkin.,

Seurustelin kumppanin kanssa, jonka äiti inhosi minua. Sai ajan myötä myrkytettyä myös kumppanini mielen ja erosimme.

Meillä onnistuu. Mutta vaatii kaikilta osapuolilta paljon joustoa. Minä toki pystyn osallistumaan puolisoni suvun juhliin, ja vierailemaan anoppilassa max yhden päivän kerrallaan (kunhan ei liian usein), ja juttelen anopin kanssa joskus puhelimessakin. Jossain vaiheessa meillä oli välit ihan kokonaan poikki, mutta nykyisin ne ovat ihan hyvät, kunhan pysyvät riittävän etäisinä. En tiedä, pitikö puolisoni yhteyttä vanhempiinsa silloin kun minulla oli anopin kanssa välirikko. Jos piti, se ei ole minulta pois. Hänellä on täydet oikeudet pitää heihin yhteyttä.

En mä eroisi sen takia, että kumppanim vanhemmat ei minusta pitäisi. Sen miehen pitäisi hoitaa ilman minua vanhempiensa tapaamiset, sukujuhlat ym. Siihen pitäisi jokaisen aikuisen miehen kyetä.

Voisin seurustella jos mies olisi niin aikuinen ja hyvällä itseluottamuksella varustettu, että ei antaisi vanhempiensa mielipiteiden määrittää elämäänsä.

Valitettavasti kokemusta on juuri päinvastaisesta tilanteesta. Mies oli erittäin miellyttämisenhaluinen ja ei sitten tiennyt kenen pillin mukaan olisi yrittänyt tanssia ja kelle kumartaa. Lopetin suhteen kun ymmärsin, ettei tästä ole omilla jaloillaan seisomaan.

Miksi ryhtyisin sellaiseen? Uuden naisen kyllä löytää, jos yhdellä on hankalat vanhemmat.

Hahah, ikisinkkuna mielenkiintoinen aihe... olen pro-tason katastrofiajattelija ja tätäkin on tullut huolehdittua ilman mitään aihetta. Olisihan se karmeaa jos kumppanin koti tuntuisi myrkylliseltä ja torjuvalta.

Onneksi tunnen niin paljon omien vanhempieni ikäisiä tosi mukavia ihmisiä että voin aina välillä lohduttautua ajatuksella "ne on varmaan sitte ihan kivoja ne mun tulevan kumppanin vanhemmat...".

Kerran koettu. Ero tuli, kun mies oli totaalinen mammanpoika

Exällä oli ja ei enää ikinä! Vanhemmat kertoo paljon lapsestaan. Jos vanhemmat on heti alussa hankalia eikä aikuinen lapsi osaa laittaa vanhemmilleen rajoja, ei kerro mitään hyvää tästä. Pysykää kaukana tällaisista.

Kyllä voisin, jos parisuhteemme olisi vahva ja vakaa, ja kumppanini itsenäistynyt vanhemmistaan. Siis niin pitkälle, että voisimme käydä huoletta kylässä ilman että minun tarvitsee sietää kaltoinkohtelua sekuntia kauempaa. 

Jäin miettimään, olenko itse asiassa ollutkin tällaisessa parisuhteessa. Tulin ihan hyvin ko. miehen vanhempien kanssa toimeen, mutta suureksi osaksi se johtui siitä, että mies ei katsellut yhtäkään luihua kommenttia tai muuta kieroa asennetta läpi sormien, vaan huomautti asiasta heti. Voin hyvin kuvitella, että jos mies olisi ollut tossu, hänen vanhempansa olisivat syöneet minut elävältä. Suhde oli tosi onnellinen ja päättyi vasta siihen, kun emme saaneet lapsihaaveita millään kohtaamaan.

Jos kuitenkin olisi vähänkin viitteitä siitä, että mies on vanhempiensa talutusnuorassa, pysyisin loitolla.

"Vaatisitko että kumppani laittaa välit poikki vanhempiinsa tai edes, että hän menee aina yksin vierailulle heidän luokseen, sukujuhliin tms.? Vai sietäisitkö sitä, että kumppanisi yrittää ns. miellyttää molempia, sinua ja vanhempiaan?"

Siis mitä ihmettä? Millainen ihminen voisi edes kuvitella vaativansa kumppaniltaan, että tämä laittaa välit poikki vanhempiinsa? Oman kumppanini vanhemmat eivät ole enää elossa, hänen sisaruksiinsa minulla on ystävälliset mutta viileät välit. Eivät he minua varmaan mitenkään inhoa mutta eivät myöskään pyri tutustumaan lähemmin, ja hyvä niin. Eihän mellä ole juuri mitään yhteistä. Niinpä kumppanini tapaa heitä useimmiten yksin. Menen sukujuhliin vain, koska se on kumppanilleni tärkeää, eihän niitä onneksi ole edes vuosittain. Kauempien sukulaisten juhliin tai sellaisiin, jotka on vain perhepiirille (ristiäiset, hautajaiset) en mene.

Tottakai haluan kumppanini pysyvän hyvissä väleissä läheisiinsä, ihan käsittämätön ajatuskin että en "sietäisi sitä, että hän yrittää miellyttää meitä molempia".

Hmm. Haluaisin kyllä ensin tietää syyn, että miksi moinen epäluottamus minua kohtaan. Saattaa olle, että en haluaisi ryhtyä vakavaaan parisuhteeseen naisen kanssa, jonka vanhemma eivä pitäisi minusta lainkaan.Tai ainakin asia vaivaisi minua.  

No eipä noita omia tai puolison vanhempia nykyäänkään tule nähtyä kuin pari kertaa vuodessa.

Ihan yhdentekevää mitä he ovat mieltä mistään. Olemme kuitenkin aikuisia ihmisiä.