Lue keskustelun säännöt.
11v poika uhmakas, soittaa suutaan vanhemmille, ym.
15.03.2020 |
11v pojalla ollut uhmaamasta käytöstä kohta vuoden. Suunsoittoa meille vanhemmille, jos kieltää, tai sanoo jonkin asian olevan "ei", kiukkua kuin pikkulapsi, jos asiat ei onnistu ensimmäisellä yrityksellä, huutaa ja raivoaa ettei hänestä ole mihinkään, ei osaa mitään, jne.
Etuisuudet otettu pois (ei saa pelata, tuoda kavereita meille, puhelin otettu pois, ei saa katsoa telkkaria), kunnes käytös muuttuu. Rangaistukset ja etuisuuksien poistaminen lisännyt uhmakasta käytöstä entisestään, mutta hänelle on tehty selväksi, että lisääntynyt uhma ei tuo etuuksia takaisin, päin vastoin.
Kokemuksia?
Kommentit (30)
Ei taida olla sellaiset rangaistukset, että lapsi tosissaan pelkäisi niiden saamista? Eli se on hälle enemmänkin osastoa "aivan sama" vaikka saa sen rangaistuksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vastaavaa 12v pojan kanssa. Suunsoitto alkaa meille vanhemmille etenkin kavereiden aikana.
Vetäisin turpaan. Ihan kunnolla. Loppuis siihen.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on täysin seurausta siitä, että fyysinen kuritus on kiellettyä. Ennen vitsa teki tehtävänsä.
Laitappa pentus ,kotiarestiin,kunnekka oppii olemaan kunnolla.Viikkorahat,talletuksena,tilille,ei saa käyttöönsä.Kyllä vanhempiaan tulee,kunnioittaa ja kasvatus on mentävä perille.Ei pennut sentään silmille saa hyppiä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on täysin seurausta siitä, että fyysinen kuritus on kiellettyä. Ennen vitsa teki tehtävänsä.
Niinpä. Vitsa kirpaisi sen verran kovaa, ettei siinä kyllä uskaltanut suutaan soittaa tai muutenkaan uhmata sen jälkeen. Enemmänkin parkui täyttä kurkkua ja lupasi ihan mitä vaan ettei uudestaan joutuisi siihen "piinapenkkiin".
Nykyään on sitten eri ajat. Vanhemmat pelkäävät lastensuojelua ja lapset taas ovat oppineet, että kun tarpeeksi sinnikkäästi väittää vastaan, niin lopulta saa tahtonsa läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on käynyt niin, että nuo kovat rajoituksenne pahentavat uhmakasta käytöstä.
Taustasyynä on varmastikin murrosiän mutokset tai joku käyttäytymisen sääntelyn pulma, joka tapauksessa niin, että lapsi ei ole tahallaan halunnut aiheuttaa tuollaista tilannetta. Hän ei vain ole osannut käyttäytyä toisin.
Nyt ette anna hänelle mitään työkaluja korjata käytöstä. Hänelle on aivan sama miten käyttäytyy, koska ei kuitenkaan voi koskaan saada mitään takaisin.
Siksi rangaistukset, olivat ne fyysisiä tai ei, eivät toimi pelotteena tai uhkana.
Sinun pitää tehostaa rangaistusta suunsoitosta. Vanha kunnon nurkka-aresti toimii hyvin eli kun poika soittaa suutaan, komennat sen nurkkaan seisomaan. Kasvot kohti seinää ja nenä sekä varpaat kiinni seinään. Kädet joko sivulle tai pään päälle ristiin. Siinä pitää pysyä hiljaa ja liikkumatta sinun määräämä aika. Alkuun 10-15 min riittää. Alussa poika voi laittaa vastaan, mutta se pitää ehdottomasti laittaa takaisin nurkkaan, jos tulee pois ja MITÄÄN MUUTA TEKEMISTÄ EI PIDÄ SALLIA ennen kuin nurkka-aresti on suoritettu.
Jos poika vielä toistuvien 10-15 minuutin nurkkakomennusten jälkeen meinaa soittaa suutaan tai muuten uhmata, laita se sinne pidemmäksi aikaa. 30-45 min vie puhdin jo paatuneimmaltakin uhmailijalta.
Huom! Alku voi olla hankalaa, mutta lopussa kiitos seisoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on täysin seurausta siitä, että fyysinen kuritus on kiellettyä. Ennen vitsa teki tehtävänsä.
Niinpä. Vitsa kirpaisi sen verran kovaa, ettei siinä kyllä uskaltanut suutaan soittaa tai muutenkaan uhmata sen jälkeen. Enemmänkin parkui täyttä kurkkua ja lupasi ihan mitä vaan ettei uudestaan joutuisi siihen "piinapenkkiin".
Nykyään on sitten eri ajat. Vanhemmat pelkäävät lastensuojelua ja lapset taas ovat oppineet, että kun tarpeeksi sinnikkäästi väittää vastaan, niin lopulta saa tahtonsa läpi.
Juupa,juu.Kasvatuslaitokset on nykyäänkin olemassa,jolleivat vanhemmat ymmärrä /tai osaa kasvattaa lapssukaisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Nyt on käynyt niin, että nuo kovat rajoituksenne pahentavat uhmakasta käytöstä.
Taustasyynä on varmastikin murrosiän mutokset tai joku käyttäytymisen sääntelyn pulma, joka tapauksessa niin, että lapsi ei ole tahallaan halunnut aiheuttaa tuollaista tilannetta. Hän ei vain ole osannut käyttäytyä toisin.
Nyt ette anna hänelle mitään työkaluja korjata käytöstä. Hänelle on aivan sama miten käyttäytyy, koska ei kuitenkaan voi koskaan saada mitään takaisin.
Siksi rangaistukset, olivat ne fyysisiä tai ei, eivät toimi pelotteena tai uhkana.
Ihan taatusti 11v:llä on "työkalut" korjata käytöstään. Vaikka olisi joku esimurrosiän uhma niin ei se tee kyvyttömäksi hallita omaa käytöstään. Niin ikään varmasti tietää mikä on sallittua ja mikä ei. Ainoa mikä puuttuu on motivaatio olla kunnolla.
Ei se ole mikään vauva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viher punikkien täysin epä onnistunut perus koulu kokeilu on tiensä päässä. koulu oiken opettaa röyhkeyteen kapitalisti vanhempia kohtaan. nythän olisi sopiva aika opettajien masinoida pennut lakkoon
Vierailija kirjoitti:
Nyt on käynyt niin, että nuo kovat rajoituksenne pahentavat uhmakasta käytöstä.
Taustasyynä on varmastikin murrosiän mutokset tai joku käyttäytymisen sääntelyn pulma, joka tapauksessa niin, että lapsi ei ole tahallaan halunnut aiheuttaa tuollaista tilannetta. Hän ei vain ole osannut käyttäytyä toisin.
Nyt ette anna hänelle mitään työkaluja korjata käytöstä. Hänelle on aivan sama miten käyttäytyy, koska ei kuitenkaan voi koskaan saada mitään takaisin.
Siksi rangaistukset, olivat ne fyysisiä tai ei, eivät toimi pelotteena tai uhkana.
Kirjoittiko ap muka, että koskaan ei voi saada mitään takaisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota... mikä siis olikaan se esiteinin poikasi pahin rikos? Ei usko itseensä ja soittaa suutaan?
Ja teidän reaktionne on ollut poistaa kaikki kiva lapsen elämästä.
Jep jep.
Oikeasti, maailmaan mahtuu suunsoittoa. Ihan turhaa on kärhetä siitä, että esiteini soittaa suutaan. Antaa soittaa. Voit ilmaista, että et tykkää siitä, ja hän ei saa suunsoitolla haluamaansa, vana keskustelu päättyy siihen. Menet pois toiseen huoneeseen ja olet ITSE aikuinen!
Ei se sun auktoriteettisi siitä murene, että et soita pojallesi suuta vastaan, päinvastoin se kasvaa siitä. Aikuinen osoittaa suunsoiton olevan loukkaavaa, ja sen, että sillä ei saa haluamaansa. Mutta ei myöskään rankaise kohtuuttomasti siitä.
Sillä on kohtuuntonta katkaista lapsen kaverisuhteet kieltämällä häntä tuomasta kaveria kotiin tai olemasta kännykän kautta yhteydessä kavereihin.
Mitä ihmettä sulle enää jää keinovalikoimaan, jos hän OIKEASTI alkaa kapinoida vaikkapa rikkomalla paikkoja tai olemal,a väkivaltainen tai näpistelemällä? Sullahan on rangaistusasteikon kovin ääripää jo käytössä!
Ei lapsi muutu herttaiseksi tenavaksi millään rangaistuksilla. Lapsen itsetuntokaan ei todellakaan rankaisemalla kohene.
Herttaisuus ja itsetunto kasvavat empatialla, yhdessäololla ja tukemalla. Ei rankaisemalla.
Sitä paitsi, sinähän olet jo kokeillut tuota rankaisemista rankaisemisen päälle, eikä se toimi. Eikös se nyt jo sano sinulle, että olet toiminut väärin?
Nyt näytät tämän miehellesi ja pohditte uuden reagointitavan. Kielloissa pysytään, mutta poika saa soittaa suutaan. Sanot hänelle silloin, että "en pidä tuosta, millä tavalla puhut minulle, etkä saa sillä tavalla tahtoasi lävitse" - ja menet pois tilanteesta. Mutta jätät rangaistukset väliin.
Voitte pitää heti kättelyssä myös perheneuvottelun lapsesi kanssa. Kaveri saa tulla kotiin, kännykän annat takaisin, pelata ja katsoa telkkaria saa rajallisen ajan päivässä.
Noita etuuksia otat pois vain isoista rötöksistä. Valehdella ei saa, väkivaltainen ei saa olla, tahallaan ei saa rikkoa asioita. Koulusta ei lintsata ja läksyt tehdään, tarvittaessa valvotusti.
Vierailija kirjoitti:
Tuota... mikä siis olikaan se esiteinin poikasi pahin rikos? Ei usko itseensä ja soittaa suutaan?
Ja teidän reaktionne on ollut poistaa kaikki kiva lapsen elämästä.Jep jep.
Oikeasti, maailmaan mahtuu suunsoittoa. Ihan turhaa on kärhetä siitä, että esiteini soittaa suutaan. Antaa soittaa. Voit ilmaista, että et tykkää siitä, ja hän ei saa suunsoitolla haluamaansa, vana keskustelu päättyy siihen. Menet pois toiseen huoneeseen ja olet ITSE aikuinen!
Ei se sun auktoriteettisi siitä murene, että et soita pojallesi suuta vastaan, päinvastoin se kasvaa siitä. Aikuinen osoittaa suunsoiton olevan loukkaavaa, ja sen, että sillä ei saa haluamaansa. Mutta ei myöskään rankaise kohtuuttomasti siitä.
Sillä on kohtuuntonta katkaista lapsen kaverisuhteet kieltämällä häntä tuomasta kaveria kotiin tai olemasta kännykän kautta yhteydessä kavereihin.
Mitä ihmettä sulle enää jää keinovalikoimaan, jos hän OIKEASTI alkaa kapinoida vaikkapa rikkomalla paikkoja tai olemal,a väkivaltainen tai näpistelemällä? Sullahan on rangaistusasteikon kovin ääripää jo käytössä!
Ei lapsi muutu herttaiseksi tenavaksi millään rangaistuksilla. Lapsen itsetuntokaan ei todellakaan rankaisemalla kohene.
Herttaisuus ja itsetunto kasvavat empatialla, yhdessäololla ja tukemalla. Ei rankaisemalla.
Sitä paitsi, sinähän olet jo kokeillut tuota rankaisemista rankaisemisen päälle, eikä se toimi. Eikös se nyt jo sano sinulle, että olet toiminut väärin?
Nyt näytät tämän miehellesi ja pohditte uuden reagointitavan. Kielloissa pysytään, mutta poika saa soittaa suutaan. Sanot hänelle silloin, että "en pidä tuosta, millä tavalla puhut minulle, etkä saa sillä tavalla tahtoasi lävitse" - ja menet pois tilanteesta. Mutta jätät rangaistukset väliin.
Voitte pitää heti kättelyssä myös perheneuvottelun lapsesi kanssa. Kaveri saa tulla kotiin, kännykän annat takaisin, pelata ja katsoa telkkaria saa rajallisen ajan päivässä.
Noita etuuksia otat pois vain isoista rötöksistä. Valehdella ei saa, väkivaltainen ei saa olla, tahallaan ei saa rikkoa asioita. Koulusta ei lintsata ja läksyt tehdään, tarvittaessa valvotusti.
Se, että auktoriteetti sallii itseensä kohdistuvan suunsoiton ja muun halveksunnan romuttaa auktoriteettia tosi tehokkaasti. Juuri tästä syystä esim. poliisitkaan eivät salli yhtään itseensä kohdistuvaa avointa halveksuntaa tai uhmaa.
Eikä rangaistusasteikon ääripää todellakaan ole missään etuuksien poistamisessa. Pikemminkin se on rangaistusasteikon alapäätä. Se on ihan yleistä, että lapsilla on sellainen persoona, että he eivät juurikaan välitä etuuksien poistamisesta. Jos näin on, niin pitää ottaa toisenlaiset (ja tehokkaammat) rangaistukset käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä on, että monelle vanhenmalle on täysi mahdottomuus sietää eri mieltä oloa ja kyseenalaistamista?
Ette osaa perustella kieltoja? Jos ette osaa, älkää kieltäkö. Käskyjen ja kieltojen pitää aina olla perusteltuja. Näin se on aikuistenkin maailmassa, miksi ei siis lasten!
Ja kyllä, lapsi saa olla eri mieltä ja vihainen ja pettynyt. Kestäkää se. Ja kas kummaa, suunsoitto todella vähenee, jos sitä saa vapaasti harjoittaa. Ok, ketään ei saa haukkua, mutta eri mieltä saa olla. Sinäkin saat, miksi ei siis lapsi?
Sanon tämän kahden hyväkäytöksisen ja iloisen, jo aikuisen lapsen äitinä. Tuo toimii!
Onneksi ei oo noita per=sehed=elmiä, niin ei tarvitse hetkeäkään miettiä tällaista. Mitäs pa=nit ilman ehkäisyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota... mikä siis olikaan se esiteinin poikasi pahin rikos? Ei usko itseensä ja soittaa suutaan?
Ja teidän reaktionne on ollut poistaa kaikki kiva lapsen elämästä.Jep jep.
Oikeasti, maailmaan mahtuu suunsoittoa. Ihan turhaa on kärhetä siitä, että esiteini soittaa suutaan. Antaa soittaa. Voit ilmaista, että et tykkää siitä, ja hän ei saa suunsoitolla haluamaansa, vana keskustelu päättyy siihen. Menet pois toiseen huoneeseen ja olet ITSE aikuinen!
Ei se sun auktoriteettisi siitä murene, että et soita pojallesi suuta vastaan, päinvastoin se kasvaa siitä. Aikuinen osoittaa suunsoiton olevan loukkaavaa, ja sen, että sillä ei saa haluamaansa. Mutta ei myöskään rankaise kohtuuttomasti siitä.
Sillä on kohtuuntonta katkaista lapsen kaverisuhteet kieltämällä häntä tuomasta kaveria kotiin tai olemasta kännykän kautta yhteydessä kavereihin.
Mitä ihmettä sulle enää jää keinovalikoimaan, jos hän OIKEASTI alkaa kapinoida vaikkapa rikkomalla paikkoja tai olemal,a väkivaltainen tai näpistelemällä? Sullahan on rangaistusasteikon kovin ääripää jo käytössä!
Ei lapsi muutu herttaiseksi tenavaksi millään rangaistuksilla. Lapsen itsetuntokaan ei todellakaan rankaisemalla kohene.
Herttaisuus ja itsetunto kasvavat empatialla, yhdessäololla ja tukemalla. Ei rankaisemalla.
Sitä paitsi, sinähän olet jo kokeillut tuota rankaisemista rankaisemisen päälle, eikä se toimi. Eikös se nyt jo sano sinulle, että olet toiminut väärin?
Nyt näytät tämän miehellesi ja pohditte uuden reagointitavan. Kielloissa pysytään, mutta poika saa soittaa suutaan. Sanot hänelle silloin, että "en pidä tuosta, millä tavalla puhut minulle, etkä saa sillä tavalla tahtoasi lävitse" - ja menet pois tilanteesta. Mutta jätät rangaistukset väliin.
Voitte pitää heti kättelyssä myös perheneuvottelun lapsesi kanssa. Kaveri saa tulla kotiin, kännykän annat takaisin, pelata ja katsoa telkkaria saa rajallisen ajan päivässä.
Noita etuuksia otat pois vain isoista rötöksistä. Valehdella ei saa, väkivaltainen ei saa olla, tahallaan ei saa rikkoa asioita. Koulusta ei lintsata ja läksyt tehdään, tarvittaessa valvotusti.
Se, että auktoriteetti sallii itseensä kohdistuvan suunsoiton ja muun halveksunnan romuttaa auktoriteettia tosi tehokkaasti. Juuri tästä syystä esim. poliisitkaan eivät salli yhtään itseensä kohdistuvaa avointa halveksuntaa tai uhmaa.
Eikä rangaistusasteikon ääripää todellakaan ole missään etuuksien poistamisessa. Pikemminkin se on rangaistusasteikon alapäätä. Se on ihan yleistä, että lapsilla on sellainen persoona, että he eivät juurikaan välitä etuuksien poistamisesta. Jos näin on, niin pitää ottaa toisenlaiset (ja tehokkaammat) rangaistukset käyttöön.
Höpö höpö. Ketään ei saa haukkua, mutta totta kai teini kapinoi ja halveksuu, se on ikään ja kasvuprosessiin kuuluvaa. Siitä vain näytetään lapselle, että se ei auta asiaa ja se on loukkaavaa aikuisenkin mielestä.
Se on aivan riittävää.
Mitä sulla muka on rangaistusskaalassa enää jäljellä? Vankeutta et voi lapselle langettaa, väkivalta on laissa kielletty. Kaiken kivan oletkin jo vienyt, EIKÄ SIITÄ OLE OLLUT MITÄÄN APUA.
Toistan, lapsi ei lakkaa olemasta esiteini eikä muutu herttaiseksi luonteeltaan rankaisemalla. Hyvä mieliala ei kasva rangaistuksista, se vain heikkenee entisestään.
Rankaisemalla saat aikaan korkeintaam vihaa tuossa tilanteessa. Ja silmänpalvontaa, hiljaisuutta ja vaikenemista. Olikos se sinusta tavoitekin?
Lapsella on oikeus omiin tunteisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota... mikä siis olikaan se esiteinin poikasi pahin rikos? Ei usko itseensä ja soittaa suutaan?
Ja teidän reaktionne on ollut poistaa kaikki kiva lapsen elämästä.Jep jep.
Oikeasti, maailmaan mahtuu suunsoittoa. Ihan turhaa on kärhetä siitä, että esiteini soittaa suutaan. Antaa soittaa. Voit ilmaista, että et tykkää siitä, ja hän ei saa suunsoitolla haluamaansa, vana keskustelu päättyy siihen. Menet pois toiseen huoneeseen ja olet ITSE aikuinen!
Ei se sun auktoriteettisi siitä murene, että et soita pojallesi suuta vastaan, päinvastoin se kasvaa siitä. Aikuinen osoittaa suunsoiton olevan loukkaavaa, ja sen, että sillä ei saa haluamaansa. Mutta ei myöskään rankaise kohtuuttomasti siitä.
Sillä on kohtuuntonta katkaista lapsen kaverisuhteet kieltämällä häntä tuomasta kaveria kotiin tai olemasta kännykän kautta yhteydessä kavereihin.
Mitä ihmettä sulle enää jää keinovalikoimaan, jos hän OIKEASTI alkaa kapinoida vaikkapa rikkomalla paikkoja tai olemal,a väkivaltainen tai näpistelemällä? Sullahan on rangaistusasteikon kovin ääripää jo käytössä!
Ei lapsi muutu herttaiseksi tenavaksi millään rangaistuksilla. Lapsen itsetuntokaan ei todellakaan rankaisemalla kohene.
Herttaisuus ja itsetunto kasvavat empatialla, yhdessäololla ja tukemalla. Ei rankaisemalla.
Sitä paitsi, sinähän olet jo kokeillut tuota rankaisemista rankaisemisen päälle, eikä se toimi. Eikös se nyt jo sano sinulle, että olet toiminut väärin?
Nyt näytät tämän miehellesi ja pohditte uuden reagointitavan. Kielloissa pysytään, mutta poika saa soittaa suutaan. Sanot hänelle silloin, että "en pidä tuosta, millä tavalla puhut minulle, etkä saa sillä tavalla tahtoasi lävitse" - ja menet pois tilanteesta. Mutta jätät rangaistukset väliin.
Voitte pitää heti kättelyssä myös perheneuvottelun lapsesi kanssa. Kaveri saa tulla kotiin, kännykän annat takaisin, pelata ja katsoa telkkaria saa rajallisen ajan päivässä.
Noita etuuksia otat pois vain isoista rötöksistä. Valehdella ei saa, väkivaltainen ei saa olla, tahallaan ei saa rikkoa asioita. Koulusta ei lintsata ja läksyt tehdään, tarvittaessa valvotusti.
Se, että auktoriteetti sallii itseensä kohdistuvan suunsoiton ja muun halveksunnan romuttaa auktoriteettia tosi tehokkaasti. Juuri tästä syystä esim. poliisitkaan eivät salli yhtään itseensä kohdistuvaa avointa halveksuntaa tai uhmaa.
Eikä rangaistusasteikon ääripää todellakaan ole missään etuuksien poistamisessa. Pikemminkin se on rangaistusasteikon alapäätä. Se on ihan yleistä, että lapsilla on sellainen persoona, että he eivät juurikaan välitä etuuksien poistamisesta. Jos näin on, niin pitää ottaa toisenlaiset (ja tehokkaammat) rangaistukset käyttöön.
Haloo, poliisin suhde kansalaisiin on nyt todellakin ihan eri kuin vanhemman suhde lapseensa. Poliisi on pakkotoimiviranomainen, jota ei tarvitsekaan rakastaa. Vanhemman ja lapsen suhde on rakkautta ja vanhemman esimerkkinä toimimista.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei oo noita per=sehed=elmiä, niin ei tarvitse hetkeäkään miettiä tällaista. Mitäs pa=nit ilman ehkäisyä.
Sinäkin olet per=sehed=elmä.
Tämä on täysin seurausta siitä, että fyysinen kuritus on kiellettyä. Ennen vitsa teki tehtävänsä.