Pitäisikö jo luovuttaa parisuhteessa?

Olen vain niin väsynyt ja loppu. Lähes kokoajan pahaolla ja tuntuu että hukun oman pahanolon alle. Selvisi puolivuotta sitten että mies oli ihastunut toiseen naiseen. Ei mitään vakavaa ja selvästi yksipuolista mutta jo se, että mies salasi asian minulta ja se, että viestitteli tälle työkaverilleen muutenkin niitä näitä satutti. Tämän jälkeen muutuin ihan kamalaksi. Mustasukkaisuus puuskia, järkyttävää epävarmuutta, masennusta. Pitkään näitä asioita pyöritettyäni olen tajunnut etten enää luota mieheeni yhtään. Vaikka mitään ei tapahtunut niin mitäs kun vastaan tulee joku jonka kanssa olisi mahdollisuus niin olen varma että mies pettää eikä edes kerro asiaa. Myös se, että olen ihan rikki kun en ole enää oma iloinen itseni. Ei kukaan haluakkaan viettää aikaa tälläisen surkeuden kanssa. En vain saa itseäni pois niistä ajatuksista. Yritin puhua miehelle ja laitoin viestinkin omista epävarmuuksistani. Mies suuttui. Nukkui yön toisessa huoneessa ja ainut mitä sanoi, oli että selväksi tuli että pidän häntä ihan paskana ja virheitä hän on tehnyt. Aamulla sanoi rakastavansa ja käski minun rauhoittua. Mitään ei ole tapahtunut ja olen kuulemma ainoa. Noo..siihen se asian selvittely jäi. Mies on ollut aivan ihana sen jälkeen. Huomio ym. Mutta minä en vain saa ajatuksia pois siitä pelosta ja siitä että koen olevani huono. Pitäisikö luovuttaa vain ja antaa miehen etsiä oikeasti jotain parempaa ja itselle jotain tilaa jossa saisi olla vain ja ei tarvitsisi pelätä koska sattuu. Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta?
Onneton 38.