Opettaja! Kuinka pitkälle aiot venyä?

Koulut ovat edelleen ilmeisesti ensi viikollakin pääsääntöisesti auki, vaikka koronatilanne on räjähtämässä käsiin. Huoltajat ovat kuitenkin heränneet riskeihin ja yhä useampi ilmoittaa ottavansa lapsensa kotiin. Niin minäkin tekisin, mutta koska olen opettaja, joudun menemään töihin.

Luokassa on siis sekä lähiopetuksen oppilaita että kotona etätehtäviä odottavia oppilaita. Samoja asioita on mahdotonta tehdä molempien ryhmien kanssa, sillä vaikka läsnäolevien kanssa voisi edetä normaalisti, ei sama onnistu kotoa käsin. Itseopiskelussa vaatimustasoa on pakko laskea ja keskittyä kirjoihin enemmän.

Tämä tilanne tarkoittaa opettajalle ylimääräistä työtä, jonka me luonnollisesti teemme mukisematta.

Vai teemmekö? Tänä keväänä käydään myös työtaistelua, sillä jo nyt opettajia poljetaan (kiky, jatkuvasti lisääntyvät tehtävät ilman korvausta) ihan huolella.

Helsingin bussikuskit vetivät jo omat johtopäätöksensä lakolla uhkaamalla, he eivät suostu enää rahastamaan asiakkaita, vaikkei pikainen kontakti edes tutkimusten mukaan ehdi altistamaan koronalle. Me taas olemme kiinni yskivissä lapsissa pienessä tilassa kaiken päivää, joten altistuminen on varmaa, jos yksikin viruksen saa. Suostummeko oikeasti tähän mukisematta?!