Koronavirus ja päiväkodissa työskentely

Yhden päivän aikana pidin kolmeatoista eri lasta sylissäni. Silitin uneen kahdeksan. Pesin peppuja, niistin neniä, vaihdoin vaippoja ja puin vaatteita päälle. Pyyhin suupielessä olevaa mustikkarahkaa sekä silmäkulmassa olevia kyyneleitä. Autoin kahdeksaa lasta pesemään heidän kätensä vedellä ja saippualla kolme kertaa päivän aikana. Leikin lasten kanssa lattialla, joka on toiminut päivän aikana leikkialustana viidellekymmenelle muulle lapselle. Söin ruokalassa, jossa päivän aikana vierailee yli 300 lasta ja 60 työntekijää. Petasin sänkyjä, jaoin ruokaa, nostelin nenäliinoja roskakoriin. Jaoin työtilani 50 lapsen ja kymmenen työntekijän kanssa. Matkustin ruuhkabussilla kotiin, jossa riskiryhmään kuuluva puolisoni on tehnyt päivän etätöitä. Ammatinvalintakysymyksiä, tiedän. Influenssan ja noroviruksen olen valmis saamaan vuosittain, jos ne ovat tullakseen. Mutta nyt tilanne on toinen. Kun tapahtumia ja palavereja perutaan, etätöihin kehoitetaan ja ohjeistetaan välttämään alle metrin päästä tapahtuvia ihmiskontakteja, en ymmärrä, miten minä ja nuo edellä mainitsemani yli 300 lasta olemme yhdessä jälleen maanantaina.