Miksi on nykyaan niin kamalaa, etta lapsi on herkka, ujo, todella empaattine, hyvin tunteellinen? 4v tytartani kauhistelaan naista luonteenpiirteista. Miksi kaikkien pitaisi olla

Ja erityisesti vituttaa suoraan sanottuna ujon pojan äitinä tämä yleinen käsitys rohkeudesta. Kaverin lapsi on tällainen " rohkea" . Kun mennään uuteen paikkaan, tuo lapsi ei lainkaan epäröi mennä tutkimaan vaikka jotain leikkimökkiä. Siis tuolle lapselle ei sekunniksikaan tule mieleen, ettei sinne pitäisi mennä. Mun tosi ujolle lapselle sen sijaan on tyypillistä välttelevä käyttäytyminen uusissa tilanteissa, ja hän joutuu oikeasti keräämään rohkeutta voidakseen mennä sinne mökkiin muiden mukana. Ja tätä toista lasta siis sanotaan rohkeaksi ja mun poikaa, joka sen rohkeuden kanssa joutuu oikeasti taistelemaan, ei arvosteta ollenkaan.

Kauhistelua emme ole kohdanneet, mutta jotain sellaista kuitenkin, että reippaampi pitäisi olla.



Olen samaa mieltä ap:n kanssa. Miksi yleensäkin ihmisten pitäisi olla samasta muotista valettuja? Kaikki ihmiset ovat erilaisia, ja se on rikkaus.



Ap, asutteko maalla vai kaupungissa? Kiinnostaisi tietää, missä ujoutta ja empaattisuutta kauhistellaan. Ketkä kauhistelevat, sukulaiset vai tapaamanne ihmiset yleensä?



Voihan ujoudesta aiheutua ongelmia, mutta ne ovat voitettavissa. Ap, vaikuttaa siltä, että suhtaudut ujouteen fiksusti ja osaat tukea lastasi.

Ne jotka menevät pää kolmantena jalkana ilman " aivoja" joka paikkaan, ovat tyhmän rohkeita. Ehkä he pääsevät moneen paikkaan ensin, mutta viisas tulee perässä =) ja tutkii maailmaa omin silmin... Minulla kaksi lasta, toinen ujo ja arka, toinen taas menee minne lystää ja juttelee kaikille.. kummastakohan olen enemmän huolissani?

Hän on luonteeltaan empaattinen, herkkä ja miettii asioita omalla tahollaan. Olen hämmästellyt samaa, kun päiväkodissa yksi tädeistä kertoi että tyttöni katselee sivusta ja on melko hiljainen. Itse tiedän, että häneltä ei tarpeen vaatiessa puutu sosiaalisia taitoja ja voi olla todella vitsikäs seurassakin:) Yritin siinä sitten selittää, että tyttöni on pohdiskelevaa sorttia ja miettii asioita syvästi. Mustakin joskus tuntuu, että joka lapsen osotettaisiin jotenkin olevan ihan samanlaisia. Pitäis käyttäytyä ryhmässä samalla tavoin ja osata samat asiat. Tylsää! Joka lapsi on oma yksilönsä...toiset ovat vilkkaita ja puhuvat paljon, kun taas toiset rauhallisempia. Tyttäreni ei milloinkaan ole sanonut ettei esim viihtyisi päiväkodissa. Itse ei kyllä tuosta kärsi mitenkään. Kiva oli, että henkilökunnan jäsenistä osa nimenomaan taas kehui tyttöäni tasapainoiseksi. He myös kertoivat että tyttö on aina lohduttamassa ja huomioimassa muita lapsia jotka itkevät tai ovat yksin.

JOlla on sydän kultaa: tuo isosiskolle lempilelua jos tämä itkee, halailee ja pussailee paljon, ja isosiskoa kun tämä pääsee koulusta. Ryhmässä on ujo ja hiljainen. Tarhassa ovat sanoneet samaa, mutta eivät ole siitä huolissaan. Toisaalta ujous on perua kaksikielisyydestä.

Ja myös luonteenpiirre: poika ei ole kauhean itsevarma.



Kun taas isosisko on toista maata: on aina ollut sosiaalinen lärpättäjä, jolla on paljon kavereita ja pidetty koulussa.



Kummallisinta on, että luonteet erottuivat jo kun olivat mahassa!

Ne ominaisuudet eivät sulje pois toisiaan.

Vierailija:

Ne ominaisuudet eivät sulje pois toisiaan.