Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uskaltaako vakityöstä irtisanoutua?
Kommentit (23)
En suosittele, ellei ihan pakko. Saattaa olla vaikeat ajat vielä edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 kertaa olen vakkaripaikasta irtisanoutunut.
Ainut miinus on ollut se että rahat vähenee dramaattisesti eli jos on korkea elintaso sulla niin en usko että tulet kestämään työttömyyttä. Olen aina tehty kaiken itse ja olen hyvin vaatimaton eli rahan pieneneminenei ollut niin järkytys Muuten on ollut helpottavaa ja ihanaa.
Syy miksi jäin työttömäksi oli se että ihan oikeasti oli tarvetta hengähdystauolle.
Olen 30v ja ollut oravan pyörässä 15v, ilman mitään kunnollisia lomia.
Tuntuu että hengitän taas ja se työelämän negatiivinen ilmapiiri ei paina enää.
Olen 3/3 30 vuotias. Ei ole koskaan ollut mistään puutetta ja hoidan talouteni erinomaisesti.
En harrasta vakuutuksia, rahastoja, lainoja ja velkoja. Säästöön on kertynyt ihan mukavasti.
En myöskään osta koskaan mitään ja teen kaikki ruuat itse.
Kun elää fiksusti, niin mikään romahdus ei tunnu yhtään missään. Minua käy sääliksi, minkalaista soppaa ihmiset keittelevät itselleen kun mennään mukaan kapitalistiseen systeemin ja sitten valitetaan ettei ole rahaa. No ei mikään ihme ettei romahdusta kestetä jos elää vain take away ruualla, laitetaan satoja euroja vakuutuksiin ja lainoihin.
Sillä ett elän näin yksinkertaisesti oikeasti kerryttää henkistä rikkautta.
mikäs siinä jos mies maksaa menot.tai joku muu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai, miksei? Olisipa hirveää tehdä työtä jota vihaa vain koska ”se on vakityö”. Olisitko onnellinen 60 vuotiaana että tuhlasit elämäsi siihen??
Kyllä uskaltaa. Miksei uskaltaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähdin vakityöstä eikä päivääkään ole ollut siihen paikkaan ikävä.
just do it!
Mä sanoin itseni irti vakityöstä,aloin keikkalaiseksi. Ihanaa.
EI tarvinnut kuulua mihinkään kuppikuntiin,hoiti vaan omat duuninsa.
Rahaa piti laittaa jemmaan "pahan päivän" varalle,mutta ei siinä mitään,en ole tuhlailevaa tyyppiä.
Aikanaan sitten jäin eläkkeelle,ennen aikojaan muuten,koska olin saanut säästettyä mukavasti.
Se hyöty oli myös,jos ei huvittanut niin ei ottanut keikkaa,tai jos tykkäs paikasta,niin oli pidempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole olemassakaan vakitöitä, on vain toistaiseksi jatkuvia työsuhteita. Itse sanouduin irti sellaisesta ja siirryin kahden vuoden määräaikaiseen. Ikäni on lähempänä 60:tta kuin 50:ttä.
Miksi vakityöstä pitäisi irtisanoutua? Etkö voi vain hakea muualle töihin, ja sitä paikkaa odotellessasi puuhastella nykyisessä työssäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinulla on säästöjä kolmeksi kuukaudeksi ja saat sen jälkeen ansiosidonnaista sekä työllisyysnäkymät alalla ovat kohtuulliset, anna mennä.
2 krt ottanu loparit ja enpä olisi voinut enää parempaa päätöstä tehdä. toisella kerralla vaihdoin vakkarityön 3 viikon määräaikaiseen soppariin, jossa olen yhä 1,5v myöhemmin. Ekalla kerralla lähdin narsistista naispomoa karkuun suoraan kortistoon aja kärsin karenssit ym, mut sain pitää loput järkeni. Kannatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä uskaltaa. Miksei uskaltaisi?
Esim. siksi että rahat voivat loppua: irtisanoutunut joutuu karenssiajalle jolloin rahaa ei tule mistään.
Ihmisillä on erilaisia tilanteita. Eräs tuttavani irtisanoutui ja siirtyi alallaan freelanceriksi, mutta hänellä oli tukenaan esim. suht' hyvin tuottava sijoitusasunto ja hyvin pienet elinkustannukset. Minä olisin hyvin nopeasti lirissä jos joutuisin karenssille.
Jos kerta gynekologikin uskalsi irtisanoa vagityönsä, niin kyllä!
Uskaltaa, mutta kannattaa olla tarpeeksi säästöjä puskurina. Usein se isompi riski on jäädä töihin, joka tekee onnettomaksi.
Itse sain halutut potkut irtisanoutumisen asemesta. Tyonantaja ymmarsi, etten enaa tunne intohimoa tyotani kohtaan. En ole koskaan ollut nain onnellinen - TJ kolme!
Mulla ei ole hajuakaan, mita aion tulevaisuudessa tehda. Toita en viela edes hae, olen palkkalistoilla huhtikuun lopppuun asti, ja menen sitten kortistoon + saan viela toista vahan pelinappuloita mukaan, ettei elintaso laske.
Uusi tyo nailla nakymin pitaisi loytya vasta reilun vuoden paasta ettei tule rahasta tiukkaa. Ajattelin ainakin syksyyn asti vain sluibailla kotona ja puuhailla kotona ja puutarhassa. Kaikenlaista rastihommaa on kertynyt.
treffit kirjoitti:
Itse sain halutut potkut irtisanoutumisen asemesta. Tyonantaja ymmarsi, etten enaa tunne intohimoa tyotani kohtaan. En ole koskaan ollut nain onnellinen - TJ kolme!
Mulla ei ole hajuakaan, mita aion tulevaisuudessa tehda. Toita en viela edes hae, olen palkkalistoilla huhtikuun lopppuun asti, ja menen sitten kortistoon + saan viela toista vahan pelinappuloita mukaan, ettei elintaso laske.
Uusi tyo nailla nakymin pitaisi loytya vasta reilun vuoden paasta ettei tule rahasta tiukkaa. Ajattelin ainakin syksyyn asti vain sluibailla kotona ja puuhailla kotona ja puutarhassa. Kaikenlaista rastihommaa on kertynyt.
Ai niin ja olen ihan kohta 45 ja perheen ainoa tienaaja talla hetkella.
Siltikaan ei pelota, luotan etta universumi hoitaa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä uskaltaa. Miksei uskaltaisi?
Esim. siksi että rahat voivat loppua: irtisanoutunut joutuu karenssiajalle jolloin rahaa ei tule mistään.
Ihmisillä on erilaisia tilanteita. Eräs tuttavani irtisanoutui ja siirtyi alallaan freelanceriksi, mutta hänellä oli tukenaan esim. suht' hyvin tuottava sijoitusasunto ja hyvin pienet elinkustannukset. Minä olisin hyvin nopeasti lirissä jos joutuisin karenssille.
Toineentulotukea saa karenssin aikanakin.
Alue: Aihe vapaa
Ei ilman kunnollista syytä tai suunnitelmaa.