Olen aika pahasti traumatisoitunut poikkeavan ulkonäköni takia :0.
Eli kaikki alkoi jo lapsuudessa. Olen miespuolinen henkilö ja olin jo esikoulussa kaikkein lyhin ja pienin...
Tämä oli nöyryyttäävää ja ikävää.
Kaikki jopa tytöt olivat minua pidempiä..
Taisin olla eskari ikäisenä n. 115cm pitkä. Muut lapset olivat keskimäärin jtn 125cm ja pisimmät yli 130cm.. Voitte kuvitella, että huomasin olevani erillainen :(..
Tämä vain paheni ja jatkui samanlaisena koko ala-asteen. Huomasin aina miten muut olivat kesän aikana kasvaneet ja minä tunnuin pysyvän samanlaisena..
Sen lisäksi että olen lyhyt niin olen aina ollut tosi siro ja pieni muutenkin..
Yläasteelle mentäessä tämä vain paheni ja oli 7 luokan alussa 144cm pitkä kun muut pojat olivat keskimäärin 160cm ja pisimmät yli 180cm pitkiä.
Tytöt olivat tietenkin kasvaneet jo lähea täyteen pituuteen ja olivat about keskiverto 165cm-170cm naisen pituisia...
Tilanne vain paheni kasille mentäessä jolloin pituutta oli n. 149cm tässä kohta muut (pojat olivat taas hujahtaneet 10cm lisää) olo oli tosi avuttoman tuntuinen ja tunsin että jtn on vialla.
Tähän ei tosiaankaan auttanut toisten nuorten keljuilu ja aikuisten ihmettely, että olenko muka pian 15 vuotias...
Yhtäkkiä kuitenkin 8 luokan keväällä aloin kasvaa ja lopulta täysi-ikäisyyteen mennessä kasvoin tähän lyhyeen pituuteeni joka 173cm.
En vieläkään tunne itseäni normaaliksi enkä ole tavannut toista yhtä siroluista miestä kuin minä vaikkakin toki pituudeltaan lyhyempiä on.
Murrosikäni tuli tosi myöhään ja tuntui ikään, kuin se olisi jäänyt jotenkin lievemmäksi kuin muilla ja olen yhä hieman poikkeavan näköinen....
Olen toki saanut lihaa luiden ympärille mutta hartioiden kapeus ja vartalon pienuus säilyy silti..
Normaalit keskiverto ihmiset eivät voi käsittää kuinka helpoltta te pääsette. Minä en kylläkään enää välitä poikeavuudestani mutta etenkin nuorena se teki kipeää.
Minua esimerksi luultiin 14-15 vuotiaaksi kun olin 22 v oikeasti
Kommentit (8)
Voi että. Pituus on vaikea asia, kun sille et mitään mahda ja on helppoa idioottien ilkkua siitä. Voin kuvitella sun näyttävän tuttavaltani, hänellä on ihana vaimo ja perhe. Älä mieti asiaa liikaa, se saattaa näkyä huonona ryhtinäkin. Hyvää mieltä sulle!
Ethän sä nyt niin lyhyt ole, luulin että kasvu loppui johonkin 158 cm.
Luokallani oli aikoinaan hyvin siro ja lyhyt poika. En tiedä hänen taustojaan, siis terveystietoja, mutta muistan että hänelle alettiin antamaan kasvuhormonihoitoja. Ehkä vanhempien pitäisi hakea jotain vastaavaa apua, vaikka yksityiseltä puolelta, näissä tilanteissa. Olen pahoillani puolestasi, että jouduit kärsimään niin pitkään erilaisuudestasi.
Mulla oli rakastajana kerran yks armenialainen taiteilija, se oli ehka 165cm pitka ja painoi vahan reilut 50 kg.
Olen itse 170cm/80kg. Ja tykkaan kayttaa korkokenkia.
Ei haitannut meita kumpaakaan. Itseasiassa seksi oli jopa helpompaa kun se oli vahan lyhyempi.
Oli ihan alyttoman hauska ja alykas mies, ja sangyssa taysi peto.
Ei se pienuudesta/pituudesta ole kuule kiinni. Vaan LUONTEESTA. Oikeat ihmiset rakastuu ja ihastuu sielun tasolla, ei ulkonakoon.
Vierailija kirjoitti:
Voi että. Pituus on vaikea asia, kun sille et mitään mahda ja on helppoa idioottien ilkkua siitä. Voin kuvitella sun näyttävän tuttavaltani, hänellä on ihana vaimo ja perhe. Älä mieti asiaa liikaa, se saattaa näkyä huonona ryhtinäkin. Hyvää mieltä sulle!
Sama täällä vielä. En lukenut loppuun huolella. Ethän sä edes ole lyhyt!!!! Höpöhöpö nyt!
Vaivasi on poispyyhitty, kun alat kehittää itseluottamustasi. Tuossa on kyse vaan ja ainoastaan itseluottamuksesta ja siitä että jätät menneet.
Käännä sivua ja ymmärrä että sinulla on aivan samat oikeudet ja velvollisuudet kuin kaikilla muillakin.
Onnellisilla ihmisillä fokus on jossain muussa kuin vain heissä itsessään. Mennyttä et voi muuttaa mutta tulevaa voit. Vanha minäsi heittää vastalauseita, mutta Sinä, elä nyt tässä ja tulevassa!
Ei kuulosta ollenkaan miltään superlyhyeltä joku 173cm! Moni 165senttinen ukkeli olis mielellään sun pituinen. (Tai sitten ei, jos ovat itse tyytyväisiä😙)
Okei otsikko on harhaan johtava. Pikemminkin "olin" mutta en enää välitä fyysisestä ulkonäöstäni tippaakaan . pidän vain huolta että olen perussiisti muulla ei ole väliä..
T.ap