Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lähtö suhteesta, jossa henkistä väkivaltaa
08.03.2020 |
Olen 27, ollut yhdessä mieheni kanssa 17-vuotiaasta lähtien. Tällä hetkellä vaan tuntuu siltä, että henkiset voimavarani ovat loppuneet. Tämä suhde ehkä ottaa enemmän kuin antaa. Jäisin kyllä aika yksin, koska tämän ikäisenä kavereilla on menonsa jne. Mutta parempi kai yksin kuin huonossa parisuhteessa?
Nää ongelmat oli havaittavissa jo alussa. Mies hoki kokoajan haluavansa olla minun kanssa. Erossa ollessamme puhelin täyttyi viesteistä ja puheluista. Kaikkea on tapahtunut - kerran esimerkiksi soitti työpaikalleni ja kysyi olenko töissä kun jäin ylitöihin(en ilmoittanut siitä hänelle). Joskus lähdin opintomatkalle ja jälleen soitti opettajalleni, kun oli niin huolissaan(en vastannut tekstareihin tai viesteihin). Ilmestyy välillä myös työpaikalleni, hakee minut töistä lupaa kysymättä jnejne jne. Viimeisin riitamme johtui siitä kun lähden kavereiden kanssa ulkomaille neljäksi päiväksi. Kun ilmoitin tästä miehelle, hän oli hiljaa, sanoi että nyt lähtee ja meni rappukäytävään seisomaan. Hiljaa. Pyysin häntä tulemaan sisälle. No sinä yönä en nukkunut juuri kun sitten riideltiin. Kai mulla nyt oikeus on lähteä matkalle, mieskin on käynyt opiskelijaristeilyillä.
Miten lähteä liikkeelle asian kanssa? En oikeasti ole onnellinen nyt. Tää on mennyt ihan hulluksi. Omien sanojensa mukaan mies on vain huolissaan ja pelkää, et mulle sattuu jotain. Äitini mielestä mies on hyvä poika ja sellasia ne miehet nyt vaan sattuu olemaan.
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kontrollointi on todellakin yksi henkisen pahoinpitelyn muoto, ja miehesi vaikuttaa sairaalloisen mustasukkaiselta. Sellainen henkilö on potentiaalisesti erittäin vaarallinen kumppani.
Yksin on ilman muuta parempi kuin huonossa parisuhteessa, mutta olet vasta 27 etkä varmasti joudu elämään loppuelämääsi yksin. Mies on ehkä jo saanut nitistettyä itsetuntosi niin että sinusta tuntuu ettet kelpaa kenellekään. Se palautuu kyllä kun toivut.
Älä ainakaan äitiäsi kuuntele tuossa asiassa! Hän ei selvästikään tajua missä mennään.
Vierailija kirjoitti:
Kontrollointi on todellakin yksi henkisen pahoinpitelyn muoto, ja miehesi vaikuttaa sairaalloisen mustasukkaiselta. Sellainen henkilö on potentiaalisesti erittäin vaarallinen kumppani.
Yksin on ilman muuta parempi kuin huonossa parisuhteessa, mutta olet vasta 27 etkä varmasti joudu elämään loppuelämääsi yksin. Mies on ehkä jo saanut nitistettyä itsetuntosi niin että sinusta tuntuu ettet kelpaa kenellekään. Se palautuu kyllä kun toivut.
Älä ainakaan äitiäsi kuuntele tuossa asiassa! Hän ei selvästikään tajua missä mennään.
Se on kyllä totta, että tuntuu siltä ku olisin hukannut itseni kokonaan itsetunto ihan murskana. Tosin en tiedä, että olisinkohan myös masentunut. Tai no pakostaham sitä masentuu kun parisuhde on tällainen. Meillä on yhteisiä kavereita ja tuntuu pahalta puhua heille miehestä näitä asioita, pakko kuitenkin jollekin avautua. He ovat sanoneet, että kannattaisi ehkä erota ja että voisin löytää parempaa. Enhän minä tiedä, millainen on hyvä parisuhde. Ainoa mitä tiedän, on tämä.
Alue: Aihe vapaa
Ala etsimään omaa asuntoa ja varo tulemasta raskaaksi! Löydät kyllä uuden ystäväpiirin ja elämääsi uusia tuulia! Yksin on todellakin parempi kuin suhteessa jossa joudut kontrolloiduksi ja latistetuksi.