Lue keskustelun säännöt.
Menneisyyden kaipuu
04.03.2020 |
Tullut viime aikoina jotenkin vahvasti mieleen vanhat jutut joita on elänyt. Pääsen niin hyvin siihen tunnelmaan mukaan vielä mikä silloin oli siinä hetkessä. Sitten alkaa ahdistamaan ja itkettämään kun tajuaa ettei se ole enää mahdollista elää sitä asiaa uudelleen.
Ehkä olen jättänyt käsittelemättä asioita ja varsinkin niitä mistä on joutunut luopumaan silloin. Olen vaan hakenut lääkäriltä helpotusta vaikeimpiin hetkiin ettei sekoa kokonaan.
Tätä on vaikea selittää mutta näin se on. Kaipaan takaisin niin sanotusti menneisyyteen johonkin 15v sitten tapahtuneeseen asiaan. No jos tästä ei kukaan saa selvää niin ei voi mitään.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan saman ja myös surun, minkä kaipaus nostattaa. IHmisiä ja asioita, joita ei enää ole mahdollista nähdä ja kokea. Mutta se kuuluu ihmismieleen. Emme voi käskeä ajatuksiamme hiljenemään, tunteita turtumaan, vaan ne ovat osa meitä. Niiden muistojen pitää antaa tulla ja yhtä lailla antaa mennä, Joskus ne pyörivät mielessä viisi minuuttia ja joskus viisi päivää.
Jos menneisyydessä on omasta mielestä vielä selvitettävää, niin aika tekee tehtävänsä ja auttaa meitä käsittelemään sen kaiken riittävän etäältä ja viisaampina. Niiden takia ei kannata jymähtää paikoilleen, vaan luottaa siihen että vastauksia ja selityksiä löytää kuin kauniita kiviä rannalta pikku hiljaa. Ahaa-elämyksiä voi tulla kirjoista, elokuvista, lehtiä lukemalla, jopa Vauva-palstalta, ihmisiä kuuntelemalla jne.
Sekoamista on turha pelätä. Tunteet ovat vahvoja, mutta ne myös laantuvat. Ne voi koettaa kohdata myös kiinnostavina haasteina, jotka opettavat sinua tuntemaan itseäsi.