Pahin haju muistosi?
Mun miäs on sillee viher peukalo. Keksii millon mitäkin kasvattaa siämenstä tai niinku ny itäneestä valkosipulista. Vesilasiin oli pistänyt valkosipulinkynnen. Unohtanut sen makuuhuoneen ikkunalaudalle. Meil on verhot kii aina täsä huoneessa, siksi en huomannu tätä viritystä. Ihan törkee lemu. Ei haissu valkosipuli. Haisi kuolleen rotan raadolle, lämpimässä. Oli kesä. Parise viikkoo yökin tätä hajuu.
Kommentit (20)
Tyhjäksi syöty maapähkinävoipurkki jonka olin unohtanut likoon tiskipöydälle.
Jotain kamalaa tapahtui niille purkkiin jääneille rasvoille ja proteiineille kun sekoittuivat veteen joka seisoi pari päivää siinä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen täytyy olla naisen p*llu.
M33
Ei ollut kyllä mikään turha oivallus yleisen suomalaisen itsekritiikin kohentamiseen.
Turkistarha. Olin alle kymmenen vanha vieraillessani ja vieläkin muistan sen kammottavan lemun. Mikään ei ole haissut samalta.
Kassajonossa edessäni seissyt ihminen. Oli tullut suoraa navetasta (vaatteista päätellen), ja suihkuttanut dödöö kaiken sonnanhajun päälle. Olis sitten haissut ihan rehellisesti navetalle, mutta sonta/dödö kombo kuvitus lemu ei unohdu koskaan. Vaihdoin paikka aika noileesti.
Vierailin vanhainkodissa, jossa jollain vanhuksella ripuli.
(Säälin hoitajia)
Kuolleen ihmisen haju. 3 viikkoa kuolleena viruneen mätä lemu. Rappukäytävä dunkkasi törkeelle.
Mätä kanamuna joka hajosi roskaämpärin pohjalle 🤢
Kuollut pieneläin talon rakenteissa.
Eero Tillanen pusseineen läheisellä huoltoasemalla.
Ala-asteella takanani istuva kerran tekoröyhtäili monta kertaa peräkkäin, ja siitä lähti niin etova haju, että kenen tahansa röyhtäily inhotti vielä vuosia sen jälkeen. Haju muistutti jotain mädännyttä tai kuollutta.
Muistatteko muuten oikeasti "hajumuistojen" hajut? Minä en pysty muistamaan itse hajuja (vaikka tunnistankin tutut hajut, kun haistan ne), vaan sen mitä niistä ajattelin.
Vierailija kirjoitti:
Kuolleen ihmisen haju. 3 viikkoa kuolleena viruneen mätä lemu. Rappukäytävä dunkkasi törkeelle.
Mädän ruumiin löyhkä tai siis kalman haju ei kyllä ole sieltä pahimmasta päästä. Käyn työn puolesta usein oikeuslääketieteen laitoksen kylmiössä ja siellä on aina aika hurja dunkkis, mutta se on jotenkin evolutiivisesti jäsennelty haju. Heti kun sen haistaa, tietää, että täällä on raato jossain. Sen suorastaan tuntee takaraivossa, että tämä haju on nyt kuolema. Haju tulee sellaisena paksuna verhona päin naamaa, kun sinne kävelee, mutta siihen myös tottuu melko pian. Olen haistanut juustoja, jotka haisee hirveämmälle.
Erityismainintana veteen kuolleet vainajat löyhkää kyllä pahiten. Sellainen koko talven muhinut sankari, joka meinaa hajota osiin siirreltäessä on kyllä aika hurja.
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteella takanani istuva kerran tekoröyhtäili monta kertaa peräkkäin, ja siitä lähti niin etova haju, että kenen tahansa röyhtäily inhotti vielä vuosia sen jälkeen. Haju muistutti jotain mädännyttä tai kuollutta.
Muistatteko muuten oikeasti "hajumuistojen" hajut? Minä en pysty muistamaan itse hajuja (vaikka tunnistankin tutut hajut, kun haistan ne), vaan sen mitä niistä ajattelin.
Kyllä mä ainakin pystyn kuvittelemaan hajuja, siinä missä kuvia ja ääniäkin.
Asuin nuorena vähän aikaa koulun opiskelija-asuntolassa. Mun huonekaverilla oli tapana hengailla jossain muualla myöhään yöhön joten sain käydä yksin nukkumaan. Kärsin silloin aika pahasta ahdistuksesta. Kerran sillä oli jäänyt pöydälle joku hajustettu kirjepaperi tms. Se tuoksu oli niin voimakas ja pistävän imelä, etten pystynyt nukkumaan ja se kytkeytyi myös vahvasti siihen ahdistukseen. En tiedä oliko se oikeasti edes niin vahvasti hajustettu vai kuvittelinko vaan, mutta jälkeen päin samankaltaiset tuoksut oli ahdistavia.
Lisäksi kerran samaisen tyypin siteet haisi vessan roskiksessa niin että alkoi oksettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolleen ihmisen haju. 3 viikkoa kuolleena viruneen mätä lemu. Rappukäytävä dunkkasi törkeelle.
Mädän ruumiin löyhkä tai siis kalman haju ei kyllä ole sieltä pahimmasta päästä. Käyn työn puolesta usein oikeuslääketieteen laitoksen kylmiössä ja siellä on aina aika hurja dunkkis, mutta se on jotenkin evolutiivisesti jäsennelty haju. Heti kun sen haistaa, tietää, että täällä on raato jossain. Sen suorastaan tuntee takaraivossa, että tämä haju on nyt kuolema. Haju tulee sellaisena paksuna verhona päin naamaa, kun sinne kävelee, mutta siihen myös tottuu melko pian. Olen haistanut juustoja, jotka haisee hirveämmälle.
Erityismainintana veteen kuolleet vainajat löyhkää kyllä pahiten. Sellainen koko talven muhinut sankari, joka meinaa hajota osiin siirreltäessä on kyllä aika hurja.
Jos vainajalla on kuollut ketoasidoosiin, niin tuoksu on huumaava.
Raato. Esim. olutpullon sisään mennyt myyrä siellä pitkään muhineena vetisenä mössönä on uskomattoman pahan hajuinen. Oksennusreaktio liemen valuessa ulos on lähes välitön. Mikään ulosteen tai pilaantuneen ruoan haju ei pääse lähellekään.
Minulla vähän samanlainen kuin aloittajalla.
Jossain lasten tiedekirjassa neuvottiin laittamaan lasipurkkiin vettä, muutama heinänkorsi ja kansi tiukasti kiinni - sitten oli tarkoitus tarkkailla kuinka veteen muodostuu jotain jännittäviä kuvioita. Ei muodostunut, odotin, ei näkynyt mitään, kului monta päivää, ehkä jopa viikkoja. Lopulta päätin avata purkin ja tyhjentää sen... melkein taju lähti.
Rikki mennyt arkkupakastin missä lihat ja marjat olivat alkaneet käymään/mätänemään. Olin apuna kantamassa sitä ulos. Kansi kävi vähän auki niin se haju oli jotain uskomatonta. Oksennus tuli saman tien, pahin haju ikinä.
Kyllä sen täytyy olla naisen p*llu.
M33