4kk terapiaa eikä olo parane.

Ensimmäisenä vuonna usein vasta ujostellaan ja tutustutaan terapeuttiin. Syvemmälle tasolla päästään toisena vuonna, näin olen kuullut.

Samaa mietin. Ei ole ollut mitään hyötyä.

Onko sulla ketään muuta jonka kanssa voi jutella. Vaikea ymmärtää kun ei oo itse ollut masentunut. Toki allapäin muttei kauaa kestä koska keksin tekemistä jos ei muuta niin uimaan, fillaroimaan, tavata ystäviä jne. Yksin voi kävellä luonnossa, metsässä kävely rauhoittaa. 

Ehkä 10 kk meni minulla, kunnes olo alkoi helpottamaan. Nyt kun melkein kaksi vuotta on mennyt, huomaan että jotkut ajatusmallit ovat oikeasti muuttuneet. Lisäksi välillä on selittämättömän onnellinen olo ilman erityistä syytä ja näen huvittavina joitain asioita, jotka ennen eivät olisi huvittaneet. Elämän vaikeudet ovat pysyneet pääosin samoina, kun ovat enimmäkseen asioita, joihin en pysty vaikuttamaan, mutta en enää stressaa samalla lailla.

Kävin 20 vuotta ja huonommaksi vaan meni. Ei mitään hyötyä. Lääkkeet toimii paljon paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä 10 kk meni minulla, kunnes olo alkoi helpottamaan. Nyt kun melkein kaksi vuotta on mennyt, huomaan että jotkut ajatusmallit ovat oikeasti muuttuneet. Lisäksi välillä on selittämättömän onnellinen olo ilman erityistä syytä ja näen huvittavina joitain asioita, jotka ennen eivät olisi huvittaneet. Elämän vaikeudet ovat pysyneet pääosin samoina, kun ovat enimmäkseen asioita, joihin en pysty vaikuttamaan, mutta en enää stressaa samalla lailla.

Mulla on tällainen olo, kun lopetin (kesken) terapia. Terapian loppumisesta jo vuosia. 

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla ketään muuta jonka kanssa voi jutella. Vaikea ymmärtää kun ei oo itse ollut masentunut. Toki allapäin muttei kauaa kestä koska keksin tekemistä jos ei muuta niin uimaan, fillaroimaan, tavata ystäviä jne. Yksin voi kävellä luonnossa, metsässä kävely rauhoittaa. 

Ei oikein ole muita. Yksin yleensä käyn eri paikoissa. Mutta on paljon kuormittavia tekijöitä elämässä nyt. Kolmella lähimmällä ihmisellä ongelmia vuoron perään ja mä kannan huolta heistä. Lisäksi omat vuosien aikana kerääntyneet ongelmat kaupan päälle.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietin. Ei ole ollut mitään hyötyä.

Jos terapeutti on vääränlainen tai ei yhtään synkkaa hänen kanssaan, kannattaa vaihtaa toiseen (puhun tässä nyt KELA:n maksamasta terapiasta, kunnallisella puolella valinnanvara voi olla vähissä). Menee muuten rahat ja vaivannäkö hukkaan. Terapeutteja ei ole hirveästi vapaina ja etsiminen vaatii paljon vaivaa, mikä voi olla liikaa esim. vaikeasti masentuneelle. Olisi hyvä, jos tajuaisi vähän myös noita suuntauksia, että mikä sopii itselle. Esim. minulla on hyvin raskas lapsuustausta, enkä voisi kuvitella käyväni terapeutilla, joka olisi hyvin ratkaisukeskeinen, eikä haluaisi kuunnella niitä juttuja, eikä olisi erityisen empaattinen. Kävin ihan ensimmäisenä muutaman kerran työterveyspsykologilla, jota ei selvästikään kiinnostanut kuulla, mitä minun menneeseen ja nykyiseen elämääni kuului vaan halusi vaan hengitellä ja tehdä mindfullnessia minun kanssani. Toki sen ei ollutkaan tarkoitus olla mikään pitkä terapiasuhde. Jätin sen kahteen kertaan, kun koin tulleeni ohitetuksi siellä.

Tämä on minulla jo toinen kierros psykologilla, lukioikäisenä aloitin pitkän terapian, joka oli minusta oikein hyvä, mutta masennus uusiutui nyt keski-ikäisenä.

Joskus toki ihminen voi olla semmoisessa jamassa, että ei pysty (vielä) käsittelemään asioita ja silloin voi lääkehoito olla tarpeen ja terapiaa kannattaa lykätä, mutta terapeutin kuuluisi hoksata tuo.

4/5

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietin. Ei ole ollut mitään hyötyä.

Jos terapeutti on vääränlainen tai ei yhtään synkkaa hänen kanssaan, kannattaa vaihtaa toiseen (puhun tässä nyt KELA:n maksamasta terapiasta, kunnallisella puolella valinnanvara voi olla vähissä). Menee muuten rahat ja vaivannäkö hukkaan. Terapeutteja ei ole hirveästi vapaina ja etsiminen vaatii paljon vaivaa, mikä voi olla liikaa esim. vaikeasti masentuneelle. Olisi hyvä, jos tajuaisi vähän myös noita suuntauksia, että mikä sopii itselle. Esim. minulla on hyvin raskas lapsuustausta, enkä voisi kuvitella käyväni terapeutilla, joka olisi hyvin ratkaisukeskeinen, eikä haluaisi kuunnella niitä juttuja, eikä olisi erityisen empaattinen. Kävin ihan ensimmäisenä muutaman kerran työterveyspsykologilla, jota ei selvästikään kiinnostanut kuulla, mitä minun menneeseen ja nykyiseen elämääni kuului vaan halusi vaan hengitellä ja tehdä mindfullnessia minun kanssani. Toki sen ei ollutkaan tarkoitus olla mikään pitkä terapiasuhde. Jätin sen kahteen kertaan, kun koin tulleeni ohitetuksi siellä.

Tämä on minulla jo toinen kierros psykologilla, lukioikäisenä aloitin pitkän terapian, joka oli minusta oikein hyvä, mutta masennus uusiutui nyt keski-ikäisenä.

Joskus toki ihminen voi olla semmoisessa jamassa, että ei pysty (vielä) käsittelemään asioita ja silloin voi lääkehoito olla tarpeen ja terapiaa kannattaa lykätä, mutta terapeutin kuuluisi hoksata tuo.

4/5

Olisi kiinnostava kuulla, miksi joku alapeukuttelee minua, mistä on eri mieltä kanssani.